Historiikki ja ajatuksia blogista

Pyydetty artikkeli

Olen peruskoulun ruotsin ja englannin opettaja, nyt eläkkeellä. Eläkkeellä ollessani kiinnostuin italian kielestä ja Italian kulttuurista. Tein harrastuksestani blogin.

Minulta kysyttiin - asiantuntijataholta - miten tulin tehneeksi blogini italian kielestä ja Italian kulttuurista ja pyydettiin artikkelia urastani ja blogista. Halusin itsekin tietää. 

Sen selvittämiseksi on kaivauduttava hetkeksi historiaan.

Kaikki alla oleva koskee lähinnä kielten opetusta, alue jonka tunnen. 

Mutta uskoakseni sama pätee myös muihin oppiaineisiin.

Innostus!

Olen aina ollut helposti innostuva, utelias ja kokeilunhaluinen, sekä ahkera ja sinnikäs siinä mihin innostun, vaikka itse sanonkin. Kiinnostava projekti vie minut mukaansa kokonaan. Olen toisaalta myös helposti pitkästyvä. Olen aina etsinyt uusia haasteita. Sellaisiakin, jotka ehkä ovat hiukan liian vaikeita senhetkiselle osaamistasolleni. 

On mielenkiintoista oppia uutta ja kehittyä.

Aikojen alku!

Kun aikojen alussa ihan ensimmäiseen tietokoneprojektiin koulussa haettiin osallistujia, lähdin empimättä mukaan. 

Tietämättä ja ymmärtämättä ollenkaan, mistä on kyse.

Elettiin siis aikoja, jolloin kukaan ei tiennyt tietokoneista paljoa, ja tietokoneiden opetuskäytöstä ei mitään. Ei Suomessa eikä missään päin maailmaa. Kaikki oli uutta – ja ihmeellistä. Tietoverkkoa ei silloin tietenkään vielä ollut, oli vain tietokone. Ja korppuasema. Ja jokunen nerokas, mutta nyt ajatellen kömpelö ohjelma.

Ensimmäistä projektia seurasi lukuisia muita. Myös minun kohdallani. Suomessa ja muualla etsittiin kiihkeästi opetuksen viisasten kiveä. Yhteiskunnan, ja myöhemmin myös EU:n, rahaa kului, kun projektityöryhmä toisensa jälkeen kokoontui. 

Siihen aikaan oli vielä rahaakin. 

Kaiken kaikkiaan, tulokset olivat luvalla sanoen vaatimattomia. 

Opettaja!

Kun vuosi toisensa jälkeen opettaa samoja vanhoja asioita yhä uusille ja uusille oppilaille, on pitkästymisen vaara olemassa. Jos opettaja on pitkästynyt, oppilaskin pitkästyy. Minä halusin välttää tämän kokeilemalla kaikkia mahdollisia keinoja, joita tietotekniikka opetukseen vain suinkin tarjoaisi. Kokeilin muiden tekemiä ns. opetusohjelmia, ja tein myös joitakin omia. Kaikki ne ovat vaipuneet unholaan. Kun tietoverkko sitten tuli, opettelin käyttämään monia erilaisia opetusalustoja, kun ne toinen toisensa jälkeen vaihtuivat. Kehittelin niihin opetusmateriaalia. 

Nekin ovat ehkä vaipumassa unholaan, kun en enää ole niistä huolehtimassa?

Muut opettajat!

Olin innokas myös herättelemään muita opettajia käyttämään tietotekniikkaa opetuksen apuna. Olin itse kouluttautunut, opiskelin omatoimisesti ja toimin myös itse kouluttajana. Halusin näyttää, mitä kaikkea mielenkiintoista tietokoneella voi tehdä ja mitä kaikkea Internetistä opetukseen löytyy.

Tuntui että se oli taistelu tuulimyllyjä vastaan. Ymmärsin toki ongelmat ja vaikeudet. Kouluilla ei ollut riittävästi laitteita, laitteet ja ohjelmat muuttuivat jatkuvasti, laitteet vanhenivat nopeasti ja olivat osin epäkunnossa, tietotekniset taidot olivat puutteelliset, aluksi myös oppilailla, sijaisjärjestelyt koulutusten aikana olivat hankalat, opettaja joutui tekemään runsaasti lisätöitä ilmaiseksi ja omalla ajallaan. Ei ollut myöskään syntynyt yleisesti hyväksyttyjä opetuksen tietoteknisiä käytänteitä, ei tiedetty mitä pitäisi ja mitä voisi tehdä, opetusmetodit pohjautuivat oppikirjaan, ja osa opettajista jopa vastusti tietokoneita aktiivisesti.

Sitten!

Sitten tietokoneiden ja tietoverkkojen maailmassa kaikki muuttui, ja hyvin nopeaan tahtiin. Oppilaiden tietotekniset taidot alkoivat olla opettajien taitoja paremmat. Hyvin pian oppilaat elivät jo kuin eri kulttuurissa, oli kännykät, tietokonepelit ja mitä kaikkea. Tuli sosiaaliset mediat. Oppilaat omaksuivat uudet laitteet ja käytänteet itsestään selvyyksinä. Koulu kulki jälkijunassa. Opetuskäytänteitä ei ollut vieläkään. Käytänteiden kehittäjillä ja tarjoajilla ei aina tuntunut olevan yhteyttä ruohonjuuritasoon, siis siihen mitä oppilaiden kanssa ja luokkahuoneessa on mahdollista tehdä ja mitä ei. Eikä siihen, mitä opettajat tarvitsevat ja haluavat. Viisasten kivi oli edelleen löytämättä.

Karvalakkimalli!

Ajatus varsinaisista laajemmista ”opetusohjelmista” lienee suuremmaksi osin unohdettu? Opetusalustat puolestaan ovat usein olleet joko liian kalliita tai liian vaikeita ja hankalia opetella ja käyttää. Mitä jää jäljelle?

Jäljelle jää karvalakkimalli. Jäljelle jää itse Internet. Jäljelle jäävät uudet ja ilmaiset, kohtalaisen helppokäyttöiset ohjelmat, kuten esimerkiksi ohjelmat blogien tekemiseen. Jäljelle jää pilvitallennuksen mahdollisuus. Sosiaaliset mediat. Kaikki se, jota oppilaat jo osaavat käyttää ja käyttävätkin.

Erityisesti kielten opetukseen Internet tarjoaa hyvin monenlaista ja monipuolista materiaalia ja monia mahdollisuuksia.

Minun mottoni on ollut:

Netti on kielten aarreaitta - ja suuri seikkailu!

Olen odotellut, milloin joku ylempi taho kiinnostuu asiasta. Mutta ainahan on kyse rahasta.

Nyt Internet on jo niin täynnä materiaalia, että käyttökelpoisen opetusmateriaalin löytäminen sieltä alkaa olla hankalaa ja ennen kaikkea aikaa vievää. Materiaali täytyy kerätä yhteen, ja sitä täytyy ylläpitää, kehittää ja päivittää.

Ymmärrän tietenkin myös näihin asioihin liittyvät ongelmat, vielä ratkaisemattomat tekijänoikeuskysymykset, tietoturvaongelmat sekä oppilasturvakysymykset. Nämä ovat suuria asioita, mutta ratkaistavissa.

Italiaa eläkkeellä!

Kun kaiken tämän jälkeen aloin opiskella italiaa kansalaisopistossa, arvaatte ehkä mitä tapahtui? Pitkästyin. Oppikirja on erinomainen perusta kielen opiskelulle. Mutta pitkästyin sen yksitasoisuuteen ja sen yksipuolisuuteen. Oppikirjan ääninauha on ihan hyvä, mutta pelkästään sen ja kirjan varassa tuntui että kieltä ei opi. Halusin enemmän. Halusin tunteita, halusin innostusta. Hauskuutta ja huumoria. Vaihtelua. Tietoa. Kulttuuria. Ahaa-elämyksiä. Halusin elämää.

Aloin surffailla netissä ja kerätä itseäni kiinnostavia linkkejä. Tein niistä blogia itselleni. Koristelin linkkejä matkavalokuvillani. Kun blogi kasvoi ja kasvoi, ystäväni sanoi, että muutkin voisivat olla siitä kiinnostuneita. Mieleeni syntyi bisnesidea. Jokunen euro korvausta tehdystä työstä olisi kyllä ihan kiva… Laajensin siis blogia ja tarjosin sitä erittäin edulliseen hintaan työväenopistoille ja kansalaisopistoille. Italiaa opetettiin 150 laitoksessa. Sain viisi ostotarjousta. Tiedän, rahaa ei ole.

En lannistunut. En halunnut antaa periksi. Omasta mielestäni blogi ja Internet ovat mitä oivallisin keino oppia kieltä. Olin itse siitä hyvä esimerkki. Kielen puhuminen ei kyllä vielä oikein suju, mutta kielen ymmärtäminen ja kulttuuritietous ovat kahdessa ja puolessa vuodessa tehneet nollapisteestä huiman harppauksen. Olen varsin tyytyväinen, lukiessani uutisia italiaksi… Olen toki lukenut oppikirjaakin, paria muutakin oppikirjaa itse asiassa, ja tehnyt harjoitustehtävät säntillisesti. Käyn edelleen italian tunneilla.

Jonkin aikaa harkittuani päätin vuoden 2012 alussa ottaa suuren askeleen ja jakaa blogini muille - ilmaiseksi. Onhan se suuren Internetinkin kantava ajatus. Ilman ilmaiseksi jakamista meillä ei olisi Wikipediaa, ei YouTubea eikä paljon paljon muutakaan. Aloin siis mainostaa blogiani sosiaalisissa medioissa.

Palautteita!

Saamani palaute blogistani on ollut erinomaista ja innostavaa. Joku opettaja toivoi vastaavanlaisia blogeja myös muihin kieliin. Minä olen tehnyt tämän blogin yksin. Mutta vastaavia voi pystyttää yhteistoimin. Sekin on nykyisen Internetin pääajatuksia. Ilman yhteistyötä ei Wikipediaa olisi. Wikipedia on yhteistyön suuri monumentti.

Nyt!

Kadehtien olen seurannut, kuinka omaan kouluuni ja muualle nyt on saatu Smartboardit ja iPadit ja mitä kaikkea. Sellaisista olin unelmoinut niin pitkään kun niitä on ollut olemassa… Mitä kaikkea olisinkaan voinut niillä tehdä! Mutta hyvä näin. Kehitys menee eteenpäin. Minä teen italian blogiani ja toivon, että se joskus päätyy jollekin Smartboardille. Ja mahdollisimman monen italian opiskelijan ja italiafanin tietokoneen näytölle, iloksi ja hyödyksi.

 

Blogissani on lisää ajatuksia, mietteitä ja tarinoita:

• Ohjeita
• Kielen opiskelu
• Vihjeitä opettajalle

Blogini osoite on

anita-italia.blogspot.com

Palautetta otan vastaan mielelläni, ja toivomuksia ja ehdotuksia blogin kehittämiseen. Jos joku haluaa tehdä yhteistyötä, sekin sopii mainiosti. Linkkiä saa mielellään jakaa sosiaalisissa medioissa ja kaikin muin tavoin.

Benvenuti a tutti! 

Anita Nehrenheim