Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----


* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta
Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.

* Tai selaa Blogiarkistoa.

4.3.2012

Veline - glamouria kenelle?


Kirjoitin sivuilla Festa della Donna ja RAI – RadiotelevisioneItaliana kauniista ja vähäpukeisista nuorista naisista, joita Italian televisio useimmissa ohjelmissaan käyttää ja näyttää. Blogin lukija Tiinatei tiesi nimen näille naisille: Veline. 

Asia alkoi kiinnostaa, ja vaivata. Sitä piti vähän tutkia.


Veline

Italian sana veline (yks. velina) tarkoittaa nuoria ja kauniita naisia, jotka tanssivat tai toimivat juontajina tv-ohjelmissa ja joiden pääasiallisena tehtävänä on tarjota silmänruokaa katsojalle. - Kenelle? Se on hyvä kysymys.

Erään sanakirjan määritelmä: Velina = young and glamorous female assistant on some television entertainment programmes who dances around and takes part in advertisements.


Etymologiaa

Velina / carta velina tarkoitti alun perin hyvin ohutta ja pehmeää, usein läpinäkyvää paperia.

La carta velina è un tipo di carta leggera, sottile e in genere trasparente.” (Wikipedia)

Mitä tekemistä ohuella paperilla on sanan Veline kanssa?

Paljonkin. Kaikki. Sanalla on mielenkiintoinen ja erikoislaatuinen etymologia. Velina tarkoitti siis alun perin ohutta paperia. Mussolinin fasistihallinnon aikana kulttuuriministeriö kirjoitti direktiivisiä lehdistötiedotteita tällaiselle paperille. Myöhemmin vastaavia määrääviä tiedotteita hallinnon taholta sai myös kansallinen televisioyhtiö RAI. Lehdistötiedotteita alettiin kutsua nimellä veline. (Lähde)


Sanasta veline kehittyy Veline

Vuonna 1987 Berlusconin yksityisen televisioyhtiön Mediasetin Canale 5 aloitti suosituksi muodostuneen uutisparodiaohjelman Strisciala notizia. Ohjelma lanseerasi idean, jossa kaksi vähäpukeista tyttöä, vuodesta 94-95 blondi ja brunette, aina toivat uutistenlukijalle uutispapereita (veline).
Tyttöjä alettiin kutsua nimellä Veline. Ajan mittaan uutisten tuomisten sijaan tyttöjen tehtäväksi tuli esiintyä provosoivasti ja viettelevästi uutislähetyksessä, kuten esimerkiksi tanssia uutisstudion pöydällä.

Sanaa veline alettiin käyttää kaikista televisio-ohjelmien nuorista ja seksikkään kauniista naisista, joiden pääasiallinen tehtävä oli olla hyvännäköisiä. Jotkut sanakirjat viittaavat myös henkilöihin, jotka pääsevät showbisnekseen ja julkisuuteen ilman sen kummempia meriittejä. Määrittely tuo mieleen suomen kielen käsitteen  ”turha julkkis”.

On olemassa myös sana velinismo.
Yksi määritelmä (2012 Zingarelli): velinismo = “showgirlism,” an Italian social phenomenon popularized by Berlusconi’s TV channels in recent decades.

Sievistä säätytöistä on käytössä sana meteorine.


Julkkiksista

Julkisuuteen pääseminen kiinnostaa nuoria ihmisiä nykyään ympäri maailmaa - ja monia vanhempiakin. Velinaksi voi päästä ilman että tarvitsee opiskella, istua tylsillä koulun penkeillä, ilman että tarvitsee varsinaisesti omata mitään erityistaitoja. Riittää että omaa tietynlaisen ulkomuodon, ehkä vähän rohkeaa ja estotonta luonnetta sekä mahdollisesti hieman tanssitaitoa. ”Uralle” pääsee nopeasti, tulee ehkä kaikenlaisia, houkutteleviakin ”tarjouksia”, voi päästä etenemään, toiseen showhun, rahaakin voi olla tiedossa, julkisuus ja suosio sinänsä hivelevät itsetuntoa, ja ennen kaikkea varmasti miljoonien miesten halukkaat katseet. Julkisuutta etsitään ja sitä halutaan kiihkeästi, joskus hinnalla millä hyvänsä. Julkkiksena oloa pidetään ammattina. Julkkis on unelma-ammatti. Taviksen elämä ei ole elämää. Näin ajattelevat monet.


Velinat arvostettuja?

Varmasti monet italialaiset pitävät veline-ohjelmia loukkaavina ja seksistisinä, mutta sana velina ei sinänsä tunnu olevan halveksittu. Velinoista on tullut suosituimpia naisikoneita Italiassa. Heistä kirjoitetaan, heistä puhutaan, he pääsevät kiiltäviin kansikuviin.

Velinoiksi on pyrkyä. Velinaksi voi päästä laajan Veline-nimisen kauneuskilpailun kautta. Vuonna 2008 kilpailuun osallistui yli 5000 tyttöä, ja itse kilpailua seurasi tutkimuksen mukaan 21% katselijoista.
Velinaksi pääsyä pidetään onnenpotkuna, sitä juhlitaan perheen ja ystävien kesken, ja koko kylänkin voimin. Vähän niin kuin Miss Suomi meillä, ilmeisesti.

Italialaiset naiset syyllistyvät seksismiin itsekin. He vahtivat omaa painoaan, huomaavat muutokset muissa naisissa ja pelkäävät menettävänsä sen, että he ovat miesten katseiden kohteena.


Velone – tasa-arvoa vai lisää irvokkuutta?

Velone tarkoittaa ”suuret velinat”. Se on kilpailu kuusikymppisille ja sitä vanhemmille naisille, aina sataan vuoteen saakka. Kuten Veline-kilpailussa, Velonessa naiset tanssivat ja esiintyvät lyhyissä sketseissä.

Mitä tästä nyt sanoisi…?

Päätelkää itse.



Nainen – ikuisesti katseiden kohteena

Naisia on käytetty vietteleviin tarkoituksiin kautta aikojen, eri puolilla maailmaa, ajan kulttuurille kulloinkin soveltuvalla tavalla. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Lapsuuden puhtoisemmilta ajoilta muistan amerikkalaiset showt, joissa vähäpukeiset tyttöset tanssivat rivissä. Nykyään erityisesti amerikkalaiset poplaulajattaret ja muut naispuoliset julkkikset kilpailevat punaisella matolla asujensa paljastavuudessa ja julkeudessa. Ja kaikki vilahdukset huomioidaan juorulehdissä ja netissä, suurin otsikoin, mainoksin, kuvin ja videoin.


Vähän kulunutta filosofiaa

Elin nuoruuteni, opiskeluaikani, kulttuurissa, johon itsestään selvyytenä kuului ”maailman parantaminen”. Maailmaa parannettiin kaiken päivää, ja joskus öiseenkin aikaan. Siihen aikaan ei ollut medioita kuten nykyään, ei ollut älypuhelimia eikä nettiä, oli vain lehti ja televisio. Se oli myös sen ajan sosiaalista kanssakäymistä, kasvokkain, senaikaista somea. Uskoakseni maailman parantaminen omalta osaltani oli suurimmaksi osaksi yleisluontoista, silloin muodikasta asioiden päivittelyä näennäisen asiantuntevasti, mutta jokseenkin vihaiseen sävyyn. Se ei ollut tiukkapipoista, mutta se oli tiukkasävyistä.   

Mutta kyllä minussa vieläkin elää nuoren vihaisen naisen siemen, joka aika ajoin alkaa itää. Nyt näin tapahtui veline-asian kohdalla.

Haluan uskoa, että tällainen siemen elää myös kaikissa uusissa sukupolvissa. Siemen, joka alkaa itää sitten kun asiat menevät liian pitkälle ja käyvät liian mahdottomiksi. Aaltoa seuraa yleensä vasta-aalto.

Veline-ilmiö on nyt ollut olemassa Italiassa noin 25 vuotta. En osaa sanoa kuinka paljon italialaiset haluavat tai yrittävät parantaa maailmaansa tältä osin. Vai haluavatko ollenkaan. Maassa lienee suurempia ja tärkeämpiäkin ongelmia. Vai onko veline-ilmiö Italialle tarpeellinen, kuten viihdettä tuovat tanssitytöt ja laulajat aikanaan sotilaille sota-aikana, iloa vaikeuksien keskelle? Tai sitten kyse on yksinkertaisesti rahasta ja rahasta ja rahasta. Sitä saadaan, mitä eniten tilataan?

Mutta Veline-ilmiö on kulttuurillisesti ja vaikuttavuudessaan merkittävä. Italian kaksi suurinta ja suosituinta televisioyhtiötä Rai ja Mediaset käyttävät velinoita näyttävästi ja useimmissa ohjelmissaan, ohjelma-ajankohdasta riippumatta. Italiassa katsotaan televisiota keskimäärin 27 tuntia viikossa, noin 4 tuntia päivässä. Lehtiä tai kirjoja luetaan vähän.


Kuka kärsii?

Veline-kulttuuri on haitallista kaikille naiselle ja kaikille tytöille. Täydellisyys ainoana mallikuvana synnyttää pakostakin monenlaisia ongelmia. Se on haitallista myös miehille ja ennen kaikkea pojille, jotka muodostavat kuvaansa maailmasta ja naisista mahdollisesti näiden televisio-ohjelmien perusteella. Suhtautuako naisiin ihmisinä vai seksuaalisena viihteenä? - Nainen ei ole miehen viihdettä. Eikä nainen ole barbi.

Se on erityisen tuhoisaa niiden naisten ja tyttöjen itsetunnolle, jotka eivät ulkonäkönsä takia koskaan pysty olemaan osa täydellistä veline-maailmaa. Rima on asetettu korkealle. Tuntuu siltä, että Fellinin jälkeen Italian medioissa ei näytetä tavallisen näköisiä tai vielä vähemmän hieman erikoisemman näköisiä ihmisiä lainkaan.

Veline-kulttuuri voi loppujen lopuksi olla vahingollista myös itse velinoille. Se kuuluisa kuuluisuuden kirous. Ja uskoakseni myös se, että julkisuus on julma: se voi nostaa, mutta se voi myös pudottaa. Jos ei ole substanssia, mikä sitten on edessä?

Tämä kaikki ei koske pelkästään Italiaa. Se koskee myös Suomea, koko maailmaa.

Asiaa voidaan katsoa muun muassa tasa-arvon, riiston, esineellistämisen, hyväksikäytön, seksuaalisuuden, uskonnon, kauneudella kilpailemisen, ja nuorten ihmisten kehityksen kannalta.

Joku voi katsoa veline-ilmiötä hyvänä viihteenä tai seksuaalisena vapautusliikkeenä ja tasa-arvon kehittäjänä tiukan uskonnollisessa maassa. En kuulu näihin. Se että nainen prime time -aikaan esitetään kiimaisena naaraana häkissä ja mies halukkaana uroksena sen ulkopuolella, ei ole vapauttamista, se on alistamista. Sellainen pyyhkii pois lukemattomia saavutettuja sivistyksen ja tasa-arvon kerroksia. Askel takaisin kohti luolamiesten aikaa.

Kunkin maan kulttuuri kehittyy omalla tavallaan, ja siihen vaikuttavat monet asiat, hyvinkin pitkän aikavälin takaa. Omasta kulttuurista käsin saattaa olla vaikeaa ymmärtää toisen maan kulttuurin piirteitä. Tämän päivän kiihtyvä globaalisuus tasoittaa eroja. Mutta kehitys on hidasta. Joidenkin asioiden kohdalla se on pelkästään hyväksi.


Toinen ääripää

Toinen ääripää on hunnutetut naiset – mikä vastakohta velinoille! Hunnuista puhutaan ja niistä kiistellään enemmän kuin velinoista tai artistien ja julkkisten niukoista ja seksistisistä asuista. Miksi? 

Linkkejä kiinnostuneille
Italia?

Olen Italiafani. Tiedän Italian monista suuristakin ongelmista. Korruptiota, mafiaa, velkaa, työttömyyttä, maanjäristyksiä, tulvia… Veline-ilmiö oli minulle uusi asia. Uusi palkeenkieli vanhan Italian design-saappaassa. Se jokseenkin järkytti minua. Mutta yritän ymmärtää. Ja Toscanan maisemat eivät kuitenkaan tämän asian takia ole yhtään sen vähemmän ihania.

Joku tutkija pystyisi tieteellisemmin ja perusteellisemmin analysoimaan tätäkin ilmiöitä, ja varmasti on analysoinutkin. Tämä riittäköön tältä erää minun osaltani. Sanoin sen mitä ajattelin, sanoin sen minkä osasin.

Jatkan Rain katsomista, ainakin toistaiseksi, koska haluan oppia italiaa. Koetan kestää. Mutta rietas Mediaset saa minulta nyt lopullisen tuomion. Berlusconi pitäköön pimunsa ja bunga-bungansa. Berlusconin maailma ei ole bella figura, se on brutta brutta. Mieli tekisi sanoa enemmänkin, mutta en ilkeä.


Maailma?

Maailmaa ei saa toimimaan omien näkemystensä mukaisesti, kuinka oikeina niitä sitten pitääkin. Maailma on täynnä epätasa-arvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta, hyväksikäyttöä, ahneutta, vääryyttä, julmuutta, mitä kaikkea. Näin on aina ollut. Näin tulee aina olemaankin. Maailma on kertakaikkisen epätäydellinen. Ihminen ihmiselle susi, niin kuin sanotaan. Aika ajoin se surettaa. Joskus kovastikin.

Se ei tarkoita sitä, että alistuneena levittää kätensä tai välinpitämättömänä kohauttaa olkapäitään. Tai sitä, että masentuu mahdottoman edessä, tai sulkee silmänsä ja elää omissa pikku ympyröissään.

Mutta se ei tarkoita myöskään sitä, että pitäisi kantaa koko maailman kaikkien viallisten asioiden taakkaa omilla hartioillaan ja yrittää korjata epäkohdat.


Minä?

Muutos lähtee yksilöistä. Mutta tavallinen ihminen pystyy vaikuttamaan lähinnä vain omaan ympäristöönsä. Tämä täytyy ymmärtää ja hyväksyä.

Asuntoni seinään on sisustuselementtinä painettu lause: 

You must be the change you wish to see in the world.


Erään amerikkalaisen naisen, Jessica Carterin, kokemuksia naisena olemisesta Italiassa.


Vielä video

Laitan tähän videon, jonka aikanaan löysin ja josta pidin. Se ei liity Italiaan, mutta se liittyy tähän asiaan. Siinä kuvataan osuvasti sitä kiiltokuvaa, johon jokainen nainen ja tyttö nykyään joutuu itseään vertaamaan.

Jos video katoaa, hae uusi YouTubesta otsikon hakusanoin.


Lähteitä


1 kommentti:

  1. Kiitos perusteellisesta velina-ilmiön selvityksestä. Tiesin sanan, mutta en sen taustoja, mielenkiintoista!
    Ajattelen itse samalla tavalla kanssasi noista velina-ilmiön vaikutuksista. Oli aika terveellistä huomata itsellenikin, että se nuori vihainen nainen minussa on edelleen tallella!
    Toimittaja Beppe Severgnini kuvailee kirjassaan La Bella Figura (17, 2007, WSOY) mm. italialaisten varjopuolia ja nimeää ensimmäiseksi etiikan kumoavan estetiikan. Kytkettävissä myöskin velinoihin? Myöhemmin samassa kirjassa (103) Severgnini kertoo osittain samaa historiaa Berlusconin vaikutuksesta ilmiöön, mistä itsekin kerroit. Mielenkiintoista on kääntäjä Hannimari Heinon käsite, Neiti Paljaspinta, liekö alkuperäinen, italiankielinen sana ollut jopa la velina?
    Olet oikeassa, että ilmiötä on vaikea arvioida toisesta kulttuurista käsin, mutta uskon että vastavoimiakin asialle on olemassa ja tulossa. Toivossa on hyvä elää.

    VastaaPoista