Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----


* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta
Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.

* Tai selaa Blogiarkistoa.

31.10.2012

Le Befane - Shopping Centre, Rimini


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Yritimme kysellä italiaksi tavarataloa ollessamme Riminin centro storicossa, mutta sana tavaratalo ei millään tullut mieleen, ja sanakirja oli niinkin kaukana kuin käsilaukun pohjalla. Meidät opastettiin ostoskeskus Le Befaneen. Beh, meno male.

Le Befane - hiukan erikoinen nimi kauppakeskukselle. La Befana on nimittäin noita, joka vastaa meidän pääsiäisnoitaamme, mutta toimittaa Italiassa joulupukin tehtäviä jouluna. Kauppakeskuksen nimi saattaisi Suomessa olla siis Joulupukit. Tietoa Befanasta sivulla Natale tässä blogissa.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Le Befane - il centro commerciale più grande della Romagna


Le Befane on yli 130 liikettä käsittävä kokonaisuus kahdessa kerroksessa. Vertailun vuoksi: Turun Skanssissa, Turun Myllyssä ja Tampereen Koskikeskuksessa on alle 100 liikettä, Vantaan Jumbossa lähes 140 ja Espoon Sellossa yli 170 liikettä. Alla olevasta videosta näkee, minkälainen kauppakeskus on sisältä. (Sisällä valokuvaaminen oli kielletty, enkä halunnut vartijaa kimmppuni.)


Ostoskeskus Le Befane sijaitsee jonkin matkan päässä vähän joka paikasta Riminiä, liikenneympyröiden ja parkkipaikkojen keskellä. Ajoimme Le Befaneen mukavasti komealla tilataksilla Centro storicosta, josta matkaa kertyi muutama kilometri. Taksin meille soitti ystävällinen gelataio, jolta ostimme jäätelöä. Hän joutui soittamaan useampia puheluja, ennen kuin sai vapaan taksin kiinni. Matka maksoi kymmenisen euroa. Matkan nähtävyyksistä mainittakoon vaikuttava määrä niitä liikenneympyröitä. Taksikuski antoi paluumatkaa varten meille käyntikorttinsa, kuten tapana on.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Takaisin hotellille pääsimme kahden todella ystävällisen nuoren italialaisen naisen kyydissä (ks Marebello tässä blogissa). Onneksi, sillä bussiyhteyksien selvittäminen tai taksin tilaaminen olisi vaatinut aikaa, ponnisteluja, ylimääräistä pohdintaa sekä energiaa, jota kauppareissun jälkeen ei juurikaan ollut.

Two very kind and nice young Italian ladies took us back to our hotel from Le Befane. (see Marebello). Grazie mille!


Kuvalinkki sivulta isocaf.it



View Larger Map



View Larger Map


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 Sisääntulo-ovia on useita. Ovet on nimetty kirjaimin. Kuvassa Ingresso C.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Talvisaikaan kauppakeskus on auki 
kahdeksasta aamulla yhdeksään tai kymmeneen illalla. 
Kesäisin yhdeksästä aamulla kymmeneen illalla.

Aikaa kauppakeskuksessa olisi tarvittu paljon enemmän kuin mitä oli käytettävissä. Shoppailu valtavan suuuressa tuntemattomassa kauppaviidakossa käy työstä. Vieraassa viidakossa myös eksyy helposti. Mieli alkaa täyttyä vaikutteista, kauppa kaupan jälkeen, näyteikkuna näyteikkunan jälkeen, palmuja ja kaikenlaisia muita koristeita, suuria kattorakennelmia. Tavaroita, tavaroita, ja vielä kerran tavaroita, mielenkiintoisia, houkuttelevia, kunnes arvostelukyky heikkenee ja alkaa ostella mitä sattuu, jollei pidä varaansa. Kauppakeskusten psykologia on ovelaa.

Silmäni tavoittivat nimen Napapiiri, joka lopulta osoittautui sanaksi Napapijri. Napapijri on Suomeen viittaavasta nimestään huolimatta Italiassa 1990-luvun alussa perustettu vaatetusalan yritys.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 Tavallinen näky Italiassa: tyylikäs nainen puhumassa kännykkään.

Mieleenpainuvin ostoskokemus oli Bialettin mutteripannun ostaminen. Halusin perinteisen italialaisen espressopannun, joka myös on ostettu Italiasta. Yrityksellä oli Le Befanassa oma kauppa. Täältä se on ostettava! Astuimme sisään liikkeeseen, joka näytti täysin tyhjältä. Tarkemmin katsoen siellä oli myyjä, mutta hän keskittyi tietokoneeseen, piilossa tiskin takana nurkassa. Häntä ei häirinnyt se, että liikkeeseen tuli asiakkaita. Hän ei vastannut tervehdykseen, eikä nostanut kasvojaan. Katselimme omin päin tuotteita jonkin aikaa. Pysähdyimme tutkimaan tarjouskylttiä, jossa mutteripannun lisäksi saisi espressokupit. Paketti oli edullinen, mutta sisältöä ei ollut esillä missään. Lopulta myyjä, nuori nainen, irrottautui vastahakoisesti tietokoneestaan ja tuli kertomaan meille, että tarjousta ei ollut saatavilla. Hän viittoili joihinkin värillisiin espressokuppeihin hyllyllä, selitti nopeasti jotakin italiaksi ja palasi yhtä nopeasti takaisin tietokoneelle. Tein lopulta ostospäätökseni ja laskin valitsemani mutteripannun tiskille. Nuori nainen näpytteli innokkaasti tietokonettaan, salaperäisesti hymyillen, kiinnittämättä meihin mitään huomiota. Seisoimme tiskillä jonkin aikaa, kunnes myyjä lopulta yllättäen ampaisi ylös, mitään sanomatta, haki jostakin laatikon, iski sen tiskiin ja alkoi vimmatusti pakata mutteripannua. Ostostapahtuma olikin sitten varsin nopea, myyjän hymyillessä, mutta ei meille vaan oudosti ja vinosti itsekseen. Tuskin olin maksanut, kun myyjä taas nopeasti palasi takaisin koneelle, jo ennen kuin olimme ehtineet poistua liikkeestä. Lähtötervehdyksiini hän ei vastannut. Enkä edes sanonut Buon lavoro, mikä olisi ollut varsin sopiva toivotus tässä tilanteessa. 

Nyt minulla on mutteripannu, mutta keittiön hyllyllä se muistuttaa minua olemassaolollaan joka päivä tästä omituisesta italialaisesta asiakaspalvelusta. Bialettilla menee kai liian hyvin, tai sitten ei. Ehkä myyjällä oli menossa jokin elämää suurempi lemmenseikkailu netissä. Anteeksi, että häiritsimme.

Ostin myös nahkalaukun, mutta sen ostamiseen ei liittynyt mitään sen suurempaa dramatiikkaa.



Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Satoja autoja ja yksi pyörä.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012



il centro commerciale / il shopping centre = kauppakeskus, ostoskeskus
il supermercato =  supermarket, valintamyymälä
l'ipermercato = supermercato molto grande, automarket
il negozio = kauppa 
il mercato coperto = kauppahalli
il grande magazzino = tavaratalo 
(il magazzino = varasto, makasiini)
la via commerciale = kauppakatu
(la piazza del) mercato = kauppatori
il commesso, la commessa = myyjä
il prezzo = hinta
il sconto = alennus
il carrello = ostoskärry

Italiassa v 2012 opittua:

la tracolla (lunga) = (pitkä) laukun olkahihna 

Ja enää en halua sekoittaa sanoja sciarpa (jota olin ostamassa) ja scarpa (pahus!).
Ystävällisen opettajamaisesti ja hitaasti myyjä osoitti melkein kuin karttakepillä ensin huivia: *sciarpa* (hymy), sitten kenkää: *scarpa* (hymy). 

Ho capito. Grazie.


28.10.2012

Tassa di soggiorno - Turistivero

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

 EDIT syyskuu 2014: Turistivero Roomassa nousee. Uusi vero on 3-7 euroa / yö.

Italia kamppailee edelleen taloutensa kanssa. Vuonna 1991 lakkautettu ns turistivero (l’imposta di soggiorno detta anche tassa di soggiorno) on otettu uudelleen käyttöön vuoden 2011 alusta. Vero peritään turisteilta heidän kirjautuessaan ulos hotellista. Vero on maksettava käteisellä suoraan hotelliin.

Turistiveron määrä vaihtelee hotellin luokituksesta riippuen. Yhden tähden hotellissa maksu on 50 senttiä yöltä matkailijaa kohti, kaksi tähteä 70 senttiä, kolme tähteä 1,50 euroa, neljä tähteä 4 euroa, viisi tähteä 5 euroa. Veroa ei peritä lapsilta/nuorilta tai he saavat alennusta (ikärajat ja käytännöt vaihtelevat kunnittain). Jos majoitus on pitkä, veroa ei makseta koko ajalta (tiedot vaihtelevat kunnittain). Verolle on yläraja.

Veron käyttöönotosta päättää kunta, eikä vero ole käytössä kaikissa kunnissa. Turistivero on tarkoitus ohjata turistikohteiden ylläpitoon, kulttuurillisiin ja historiallisiin kohteisiin ja infrastruktuuriin.

"Gli introiti di questa tassa sono destinati a finanziare interventi in materia di turismo e recupero di beni culturali e ambientali." (it Wikipedia)

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Matkailu on tärkeimpiä Italian teollisuuden aloja, noin 11 % bruttokansantuotteesta. Hotellinpitäjät eivät ole ottaneet turistiveroa ilolla vastaan. Kaikki hotellit eivät halua periä veroa, mutta siitä saatetaan rangaista.

Riminissä turistivero otettiin käyttöön lokakuun alussa 2012. È la nostra rovina (se on tuhomme), sanoo eräs riminiläinen hotellinpitäjä. Veroa peritään Riminissä, mutta ei lähellä sijaitsevassa Riccionessa. "Andranno tutti a Riccione. Colpo di grazia per il turismo." (He menevät kaikki Riccioneen. Tämä on matkailun kuolinisku.) "Siamo sorpresi e arrabbiati." (olemme yllättyneitä ja vihaisia), sanoo toinen hotellinpitäjä. Asiasta vallitsee suuri sekavuus. Eräs 400 hotellinpitäjän kokous asiasta päättyi rähinään.

Olin Riminissä lokakuussa 2012. Sekavan tilanteen huomasi matkalla. Veroa kerättiin vähän miten sattuu. Tiskillä ei oltu selvillä, kuinka monta yötä asukkaan kuuluisi maksaa. Asia oli meille uusi, ja pyysimme ihan mielenkiinnosta kuittia maksetusta verosta. Asiaa käytiin kysymässä "bossilta". Kuittia ei voi antaa, sanottiin. Me maksoimme pyydetyn hinnan, mutta se oli alempi kuin mitä sen olisi pitänyt olla.

"Living tax" (Tourist Tax) 

Verosta oli hauska kyltti hotelli Marebellon lobbyssa.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kukaan matkustajista ei varmasti ole "mielissään" turistiveron maksamisesta (po. Please pay). Tämän lisäksi "living tax" kuulostaa jotakuinkin italialaiselta mafiauhkaukselta. Oikea termi on ”tourist tax”.

Toisessa hotellissa perintä oli tarkkaa. Erääseen huoneeseen soitettiin klo 22 lähtöpäivää edeltävänä iltana ja herätettiin asukkaat maksamaan veronsa.

Joissakin tapauksissa turistivero on sisällytetty hotellihuoneen hintaan, jolloin turisti ei huomaa veroa. Vuoden 2011 matkallani Sisiliassa veroa ei meiltä erikseen peritty. Turistiveroa perivät myös esimerkiksi Ranska, Espanja, Belgia ja Hollanti. Suomessa turistiveroa ei ole.

Lähteitä:

 




27.10.2012

Hotelli Marebello, Rimini


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Hotelli Marebello ("Kaunis meri") on pieni kolmen tähden perhehotelli, Vannucci-suvun omistama ja ylläpitämä jo sukupolvien ajan. Hotellissa on 40 huonetta. Osoite on Viale Marebello n.4, joka on yksi pitkän Viale Regina Margheritan lukuisista poikkikaduista. Sivukatu on kapea ja hiljainen. Hotelli on noin 50 metrin päässä merenrannasta, joka lokakuussa oli jo surullisen autio.

Olimme Marebellossa kolme yötä. Osa suuresta matkaseurueestamme yöpyi vastapäisessä hotelli Villa del Parcossa, osa jossakin kolmannessa hotellissa.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Hotellin vaatimattomat nettisivut vain italiaksi ja saksaksi. Sivuilla kuvataan hotellin  ilmapiiriä lämpimäksi ja kutsuvaksi (un ambiente familiare ed accogliente).

 

View Larger Map

Näkymä Viale Regina Margheritalta Viale Marebellon suuntaan


Marebellon sisustus oli melko tavanomainen, minusta ei kovin kodikas, yleisilme aavistuksen kolkko ja hieman jo nuhraantunut. Hotellissa oli ilmainen wifi (langaton nettiyhteys), joka toimi moitteettomasti myös huoneessa. Salasanaa ei tarvittu. Pienessä lobbyssa oli suuri televisio, josta yleensä tuli jalkapalloa.

Huoneiden jako saavuttaessa kesti melko kauan. Vastaanotossa osattiin yleensä riittävästi englantia. (Katso kuitenkin kieliepisodi alla.) Etsimääni Italia in miniatura -brosyyriä ei telineestä löytynyt, mutta virkailija antoi kartan, neuvoi bussiyhteyden ja arveli paikan olevan auki. Muuten paikan palveluhenkisyys oli vaihtelevaa, hieman kylmähköä ja innostus laimeahkoa. Adapteria ei respasta tahtonut löytyä, sitten löytyi laatikon pohjalta yksi, mutta se oli vääränlainen. Lopulta selvisi, että sähkölaitteemme sopivat kapeampaan kolminapaiseen pistorasiaan ilman adapteriakin, kun uskalsi rohkeasti työntää.

Vastaanotossa, lobbyn puolella, oli avaintaulu, johon asukas itse saattoi halutessaan jättää (melko painavan) avaimen päivän ajaksi. Avaintaulun funktio oli minulle arvoitus, koska kuka tahansa ulkopuolinen saattoi kävellä sisään, ottaa minkä tahansa avaimen ja mennä sillä hotellihuoneeseen. Mitään kontrollia ei ollut, eikä respa tai baari joka hetki ollut miehitetty. Kannoimme avainta mukanamme. Myös asukkaiden passit lojuivat tiskillä ilman valvontaa. Näin lobbyssa muun muassa ulkomaalaisen kukkien myyjän.

Söimme hotellissa aamiaisen ja illallisen. Aamiaiseen sisältyi kahvin lisäksi tavanomaiset leipä, leikkele ja juusto sekä tuoremehu, mutta myös tuoreita hedelmiä. Ja olisiko ollut vielä jotain muuta, jota en itse syönyt. Illallisruoka oli ihan kelvollista: salaattipöytä, alkupasta, liharuoka ja jälkiruoka. Panna cotta tosin oli pikemminkin latte cotto, mutta esimerkiksi lihavarras oli erittäin maukas. Nettisivuilla mainostettua kalaa ei ollut tarjolla. Tarjoilijapojat olivat ahkeria ja vikkeliä. Kaikki ruokajuomat - myös vesi - oli käytävä ostamassa lobbyn baaritiskiltä. Baarista sai ostaa juomaa myös huoneeseen - kun lupasi palauttaa lasin aamulla.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 Hotellin ruokasali

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 Hotellin baari

Hotellin lähiympäristöä


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Joku paikka lapsille

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Osa seurueesta yöpyi Hotel Villa del Parcossa
 Näppärä Smart mahtui hyvin Via Marebellolle

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 Plataani on varsin ihastuttava puu

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Hotellin naapurissa asui ehkä varakas perhe?

Rimini on muodoltaan pitkä ja kapea. Bussilla 11 pääsee Regina Margheritaa pitkin mm Riminin linja-autoasemalle ja Centro storicoon (vasemmalle, 10-15 min) sekä Ricchioneen (oikealle). Bussipysäkki on hotellin lähellä. Kadulla oli pieniä myymälöitä vieri vieressä. Hotelleja on paljon.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 Viale Regina Margheritaa vasemmalle...

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
...ja oikealle

 Huone

Huone oli keskinkertainen mutta ihan siisti. Kylpyhuoneessa ei ollut minkäänlaista laskutilaa tavaroille. Huoneessa ei ollut baarikaappia, mutta oli hyvä TV. 

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Kurkkaamalla oikealle olisi näkynyt pala merta, mutta piti kurkottaa viereiselle parvekkeelle, ja siellä oli suomalainen ottamassa aurinkoa.  Kuva jäi ottamatta. Terveisiä vaan! :)

Kieliepisodi

Huoneen shampoovarastoja ei täydennetty, siispä lähdin respaan pyytämään lisää. Käytin vaatimatonta italian taitoni, ja sainkin itseni ymmärretyksi. Mutta vastaukseksi virkailija alkoi piirtää pöytään neliötä, huitoi kädellään ja sanoi: Bush, bush. Tuijotin virkailijaa tajuamatta. Yritin kysyä englanniksi. Bush, bush, bush, hän hoki vähän kovempaa, piirsi taas neliötä ja huitoi kädellään. Yritin kuumeisesti keksiä, mitä hän yritti minulle sanoa. Push? Pitikö minun työntää jotakin? Virkailija oli jo silminnähden ärsyyntynyt tyhmyydestäni. Syvästi huoaten hän nosti sormensa, sanoi "Un attimo", lähti ja palasi toinen nainen mukanaan ja viittoi minua seuraamaan tätä. Toinen nainen vei minut huoneeni ovelle, avasi viereisen huoneen oven ja palasi kourassaan valtava määrä shampoopusseja. Ojensin käteni ottaakseni pari. No, no! nainen sanoi ja työnsi pusseja kouraani. No, otin pussit, hymyilin ja sanoin grazie. Minun olisi siis pitänyt ymmärtää koputtaa (bussare) huoneemme vieressä olevalle ovelle. Siellä oli huoltohuone pesukoneineen. Olisin saattanut ymmärtää, jos nainen olisi käyttänyt italian verbistä italian käskymuotoa eikä englannin.

Terassi

Ulkona oli pieni terassi. Siellä italialaiset vieraat pelasivat iltaisin korttia, juttelivat ja lauloivat italialaisen musiikin mukana. Suomalaiset joivat drinkkejä, juttelivat, polttelivat tupakkaa ja nauttivat lempeästä Italian illasta.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Hotellin terassi. Toisella puolella sohvia ja nojatuoleja

Kortin peluuta

These three nice guys were playing cards.
They gave me permission to take a picture and publish it in my blog.

Hi guys! And thank you! 
 
Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Three handsome guys playing cards

Lisää italialaisia

Eräänä iltana terassilla ollessani viereisestä pöydästä kuului 'italiankielistä' puhetta, josta ymmärsin vain yksittäisiä sanoja. Kävi ilmi, että puhuttiin napolin murretta. Ihastuttavia nuoria tyttöjä ja poikia. Pojat kannattivat SSC Napolia, jossa Diego Maradona on pelannut. (SSC Napoli, it Wikipedia)

This group of friendly young Neapolitan teenagers were willing to pose for a picture or two. The guys insisted on fetching a football scarf from their room and making a pose with the SSC Napoli scarf (Società Sportiva Calcio Napoli, "Azzurri" or "Partenopei").

I have their permission to publish the pictures in my blog.

Hi guys! And thank you. It was nice talking to you. Maybe we will visit Napoli some day.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Three cute Neapolitan guys with their Good Luck thumbs
Good luck with your English studies! (And calcio.)

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 Waiting for the scarf to be fetched...

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 And here they are posing with the precious football scarf.
Blue and white - just like the Finnish flag.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Two beautiful Neapolitan girls. Bellissime vero

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
The girls know how to pose like real fashion models

Italialaista yksityispalvelua

Nämä ystävälliset tytöt heittivät meidät autollaan liikenneympyröiden keskellä olevasta ostoskeskus Le Befanesta hotellille.

These two absolutely lovely ladies took us back to our hotel in their car from the shopping center Le Befane. They spoke perfect English.

Hi! Thank you SO much, Eleonora and Marcia! It was MOST kind of you!

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Don't they look just fantastic - all three of them? :)
The girls had a super cool talking navigator as well.


Rimini tässä blogissa


4.10.2012

Gelato



Historiaa

Sana gelato tulee latinan sanasta "congelato" (jäädytetty).

Jäätelö on perinteisesti maitopohjainen jäädytetty jälkiruoka. Jäätelön alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta jäätelön arvellaan syntyneen jäädytetyistä juomista Kiinassa ja Välimeren maissa jo vuosituhansia sitten. Italialaiset ovat tietysti sitä mieltä, että jäätelö syntyi antiikin Roomassa, mutta myöntävät, että myös kreikkalaiset, arabit ja kiinalaiset osasivat valmistaa jäätelöä.

Jäätelö oli alun perin hienoston herkku. Aleksanteri Suuren (356-323 eaa) kerrotaan valmistaneen "jäätelöä" hedelmistä, mausteista, hunajasta ja lumesta. Ennen pakastimen keksimistäkin jäätelöä syötiin vain erikoistilaisuuksissa.

Kerrotaan, että varsinaisen gelaton tekemisen tekniikan keksi Medicien arkkitehti Bernardo Buontalenti 1500-luvun puolivälissä.

Nykymuotoinen jäätelö sai alkunsa Yhdysvalloissa 1770-luvulla. Jälleen ovat kuitenkin italialaiset asialla. Kerrotaan, että genovalainen Giovanni Bosio avasi ensimmäisen jäätelöbaarin New Yorkiin. Ja muissakin jäätelöön liittyvissä asioissa sanotaan italialaisten olleen keksijöinä. Koneellinen ja teollinen valmistus alkoi 1800-luvun puolivälissä.

Suomeen jäätelö tuli 1900-luvun alussa (Helsingin jäätelötehdas, Suomen eskimo sekä Pietarsaaren jäätelötehdas). Wikipedian mukaan Helsingin jäätelötehtaan perusti - tietysti - italialainen Magin suku!

Lajeja ja prosentteja

Suomessa jäätelölajeja ovat kermajäätelö (väh 8 % maitorasvaa), maitojäätelö (2,5 %), kasvirasvajäätelö (rasvaton maito, kasvirasva) ja tofujäätelö (soija). Markkinoilla on myös kaurasta valmistettuja jäätelöitä. Pehmiksen rasvaprosentti on hiukan pienempi kuin kermajäätelön. Sorbetissa ei ole maitoa, kuten ei myöskään mehujäissä.

Vastaavat prosentit Wikipedian mukaan Italiassa:
Gelato al latte (5 %), Gelato di latte (6 %),  Ice-cream (7 %),  Ice-cream americano (8 %).

Englantilaisen Wikipedian mukaan Italian gelatossa täytyy olla maitorasvaa vähintään 3,5%. Ylärajaa Italian laki ei säätele.


Gelato

Monen mielestä paras jäätelö löytyy Italiasta. Italialaisessa jäätelössä on suomalaista jäätelöä vähemmän rasvaa ja enemmän sokeria. Jäätelö on notkeampaa ja makeampaa. Siinä on vähemmän ilmaa, ja se tarjoillaan lämpimämpänä. Myös makumaailma on moninaisempi kuin Suomessa.

Meillä jäätelö on yleensä tehdastuotantoa (il gelato industriale). Varsinainen gelato sen sijaan tehdään tuoreista raaka-aineista käsityönä, pieniä määriä kerrallaan (il gelato artigianale ). 55% Italian gelatosta on käsin tehty. Maailmalla on nykyään yli 5000 italialaista gelateriaa.






Makuja - Che gusti ha?


Nam nam, sanoo suomalainen.
Gnam, gnam, sanoo italialainen.

Suomalainen syö jäätelöä 13-14 litraa vuodessa, eniten koko Euroopassa. Vastaava luku Radio Novan artikkelin mukaan Italiassa on 6 kg / henk / vuosi. Suomalaisten suosikkeja ovat vanilja, suklaa, mansikka, kinuski, lakritsa ja minttu.

Jäätelömakuja on paljon, extremejäätelöissä voi olla melkein mitä makuja tahansa. Meillä oudoimpia lienevät salmiakkijäätelö ja mämmijäätelö? Onko valkosipulijäätelö suomalainen keksintö...? Entä maistuisiko tiramisujäätelö, amarena (kirsikka), kaneli, hattara, kookos tai viikuna? Entä seuraavat jäätelömaut: viski, oliiviöljy, porkkana, kuohuviini, vihreä tee, basilika tai parmesaanijuusto?

Vorrei un gelato alla stracciatella (suklaahippu)

Yhdessä Italian gelateriassa on yleensä noin 10 erilaista jäätelömakua (maku = il gusto), mutta lukumäärä voi olla jopa 50. Uusia makuja keksitään jatkuvasti. Makujen määrästä saa kuvan alla olevalta sivulta. Katso myös kommentit.


Makuja kuvien ja selitysten kanssa (sivulta Gelateria da Bepi):
  Creme  |  Cioccolato  Frutta  Verdura  Virtuosi 

Jäätelö on tietenkin makuasia. Mikä on sinun suosikkisi?

Pakkauksia ja muuta

Italiassa myydään jäätelöä (gelato) (kuvahakuja)
Suomalaiset ovat kai lähinnä ostaneet tuutteja ja puikkoja ja pakkauksia pakastimeen. Paitsi kesällä oikeita tötteröitä. Mutta tarjonta on kansainvälistynyt. Italialaisia gelaterioitakin löytyy nyt myös Suomesta.

Gelato-reseptejä | ricette löytyy netistä, jos haluaa valmistaa jäätelönsä itse.
Jäätelön korvikkeeksi voi tehdä semifreddoa (jäädyke, "puolikylmä") tai sisilialaista granitaa.


Italiassa pidetään myös jäätelöfestivaaleja, esimerkiksi Firenzessä.

Tietoa

 Jäätelöstä löytyy tietoa vaikka millä mitalla. Tässä vain muutamia linkkejä.


Videoita