Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----


* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta
Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.

* Tai selaa Blogiarkistoa.

29.10.2013

Carmela - Sergio Bruni (musica napoletana)


Eräässä Napolia käsittelevässä TV-ohjelmassa nainen lauloi laulun nimeltä Carmela. Laulu teki minuun vaikutuksen. Ensi kuulemalta ajattelin, että kyseessä on perinteinen rakkauslaulu. Ohjelman tekstityksessä laulu oli suomennettu vain viitteellisesti. Kun aloin suomentaa tekstiä, siinä oli kuitenkin kohtia, jotka ihmetyttivät ja vaativat tutkimista. Se ei vaikuttanut ihan tavalliselta rakkauslaululta. Carmelan esittäjinä toimivat usein myös naiset. Ja lopulta ilmeni, että laulun Carmela ei olekaan nainen. Carmela on Napoli.

"Carmela di Sergio Bruni è stata scritta da Salvatore Palomba e musicata dal maestro Bruni. Nell'intenzione dell'autore, Carmela è Napoli, con tutte le sue contraddizioni, un lungo periodo buio (millenario), la speranza di un domani migliore del presente, l'amore struggente per questa città che ha tutto e niente che è tutto e il contrario di tutto, dove l'amore è alla base dell'esistenza e la vita un susseguirsi di quotidiane miserie." 


 Kuvalinkki täältä

Napoli

On paikkoja joihin mennään vain kerran, se riittää. Ja sitten on Napoli.
Ci sono posti in cui vai una volta sola e ti basta... e poi c'è Napoli ». (John Turturro ... Passione è un film doc-musicale del 2010 diretto da John Turturro.)

Nähdä Napoli ja kuolla.Vedi Napoli e poi muori. Lauseen väitetään olevan Goethelta. Se tarkoittaa, että Napolin kauneus ja ihmeellisyys on nähtävä, vasta sitten voi kuolla. Tai että Napolin nähtyään voi yhtä hyvin vaikka kuolla, mitään parempaa ei pysty löytämään.

 « Da quanto si dica, si narri, o si dipinga, Napoli supera tutto: la riva, la baia, il golfo, il Vesuvio, la città, le vicine campagne, i castelli, le passeggiate… Io scuso tutti coloro ai quali la vista di Napoli fa perdere i sensi! » (Johann Wolfgang von Goethe, Italienische Reise)

Kaupunki, jolla on kaikki eikä mitään, kaupunki, joka on kaikkea ja samalla kaiken vastakohta.
Una città che ha tutto e niente che è tutto e il contrario di tutto. 

Napolilla on pitkä ja erittäin värikäs, monivaiheinen historia. On valloittajia, sotia, työttömyyttä, suurta köyhyyttä, räikeää kurjuutta, kärsimystä, rikollisuutta, mafiaa, on tulivuori, oma kieli, kansallisuuksien kirjo, kulttuurien kirjo, ahtaita kujia, henkeä salpaavia maisempia, omanlaisensa keittiö, cucina povera, köyhän keittiö. 

Ja ennen kaikkea on musiikki.

Napolilainen musiikki

En ole käynyt Napolissa, mutta olen aistinut paljon sen musiikista. Napolilainen musiikki viehättää monia ihmisiä, myös minua. Siinä on jotain hyvin vangitsevaa, jotain jota on vaikea pukea sanoiksi. Napolilaiset laulut kuulostavat kaikki hyvin tunteikkailta ja Napolin murre erityisen kauniilta, kuin laulamista varten tehdyltä. Murre on hyvin pehmeää, ja se sisältää viehättäviä vokaaliäänteitä, jonkalaisia ei muissa kielissä ole. Murre muistuttaa italian kieltä, mutta on liian erilaista, jotta sitä voisi ymmärtää. Siksi jää useimmiten arvauksen varaan, mistä laulut oikeastaan kertovat. Voi ajatella, että ne kertovat rakkaudesta, sen kaipuusta, rakkaussuruista, mutta usein laulujen tekstit ovat merkitykseltään monikerroksisempia.

Napolikin on monikerroksinen. Napolissa täytyy olla jotain hyvin erityislaatuista, muuten sen musiikki ei voisi olla sellaista kuin se on. Ihmiset siellä ovat täynnä syvää tunnetta, iloissaan ja suruissaan, ja musiikissa ne tunteet välittyvät suoraan sydämestä sydämeen.

Napolilainen musiikkigenre ei ole yhtenäinen, se on välillä ollut vaikeuksissa ja eri kulttuurien puristuksissa. Ne laulut, jotka me perinteisesti miellämme napolilaisiksi, eivät kaikki ole kansankerrosten musiikkia, vaan valtavirtamusiikkia, turisteille ja maailmalle varta vasten tehtyä ”napolilaista” musiikkia, sellaista, joka soi maailman radioissa. Meidän korvissamme sekin kuulostaa hyvältä.

Mutta on toisenlaistakin napolilaista musiikkia, aidompaa napolilaista musiikkia. Musiikkia, joka on syntynyt kurjuudessa elävän kansan keskuudessa, se on kansan musiikkia, kansan valitsemaa musiikkia, se on syntynyt halusta, jopa pakosta kertoa niistä vaikeuksista, peloista ja kärsimyksistä, joiden keskellä ihmiset ovat joutuneet elämään. Tämä musiikki ei ehkä soi maailmalla, mutta se kertoo paljon, myös palavasta rakkaudesta Napoliin, omaan kulttuuriin, sen ristiriitaisuuksiin, siellä oleviin ihmisiin, luontoon, ruokaan, ihan kaikkeen.

Carmela


 Kuvalinkki täältä


Laulu Carmela kertoo siis Napolista, sen nykyajasta, 70-/80-luvusta, mutta se viittaa myös Napolin raskaaseen menneisyyteen, sekä tuntemattomaan tulevaisuuteen. Se kertoo siirtymävaiheista, tuskasta, siitä kuinka surut ja vaikeudet saavat kaupungin käpertymään itseensä, se kertoo toivottomuudesta mutta myös paremman tulevaisuuden toivosta.

Laulu on vaikuttava, vaikka sen sisältöä ei ymmärtäisikään. Ja jos ymmärtää, teksti toimii useammalla kuin yhdellä tasolla. Sen voi tulkita rakkauslauluksi Carmela-nimiselle tytölle. Tai sen voi tulkita rakkauslauluksi Napolille. Teksti on rakennettu taitavasti, se on täynnä viitteitä, symbolisia kuvia, jotka eivät ihan helposti avaudu. Ja juuri siinä on laulun tekstin viehätys ja voima.

Kun asiaa tutkii, ja kun tekstin sisältö ja symboliikka sitten avautuvat, laulu nousee toiselle tasolle.  Se on suurta runoutta, siinä on muutamin nerokkain sanoin ja musiikin keinoin kuvattu koko Napoli, niin kuin kuvataiteilija olisi maalannut taulun, joka kertoo kaiken oleellisen. Luettu tieto ei kerro kaikkea, tieto ei sisällä tunnetta samalla tasolla kuin musiikki. Mutta tämä tieto yhdistettynä laulun valtavan syvään tunteeseen antaa tiedollekin uuden ja valaisevan merkityksen.

Carmela on suuri menestyskappale vuodelta 1975 (1976?), ja siitä on tullut napolilaisen musiikin klassikko. Laulun on säveltänyt legendaarinen Sergio Bruni (1921 – 2003), napolilainen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä, jota kutsuttiin nimellä La Voce di Napoli, Napolin ääni. Sanat lauluun Carmela on kirjoittanut runoilija ja sanoittaja Salvatore Palomba (s. 1933).

Sergio Bruni on myös levyttänyt monia napolilaisia kappaleita kuten Maruzzella, Maliziusella, Gondolì gondolà ja Funiculì funiculà.


Kuvalinkki täältä

Carmela Napolin murteella

Stu vico niro nun fernesce maie
E pure o sole passa e se ne fuje
Ma tu stai lla, tu rosa, preta (preda?) e stella:
Carmela Carmè


E chiagne sulo si nisciuno vede
E strille sulo si nisciuno sente
Ma nun è acqua ‘o sanghe dint’ ‘e vvene
Carmela Carmè


Si ll’ammore è ‘o ccuntrario d’a morte
E tu ‘o ssaie,
si dimane è sultanto speranza,
e tu ‘o ssaie.

Nun me può fa’ aspettà fino a dimane:
astrigneme int’ e braccia pe stasera,
Carmela Carmè.

Kuuntele laulu

Carmela italiaksi

Questo vicolo nero non finisce mai
e pure il sole passa e se ne fugge
Ma tu sei lì, tu rosa, preta (pietra,
kivi) (preda, saalis) e stella
Carmela Carmè!

Tu piangi solo se nessuno vede
e strilli solo se nessuno sente,
ma non è acqua il sangue nelle vene
Carmela Carmè!

Se l'amore è il contrario della morte
e tu lo sai.
Se domani è soltanto speranza,
e tu lo sai.
Non mi puoi far aspettare fino a domani,
stringimi dentro le braccia per stasera,
Carmela Carmè!

Carmela suomeksi

Tämä pimeä kuja ei lopu koskaan
ja aurinkokin kulkee sen ohi ja väistää sitä.
Mutta sinä olet siellä,
sinä joka olet ruusu, kivi (saalis) ja tähti, (*)
Carmela Carmè!
 

Sinä itket vain jos kukaan ei näe
ja huudat vain jos kukaan ei kuule,
mutta veri suonissasi ei ole vettä, (**)
Carmela, Carmè!
 

Jos rakkaus on kuoleman vastakohta
ja sinä tiedät sen.
Jos huominen on vain toivoa
ja sinä tiedät sen.
Älä anna minun odottaa huomiseen
purista minut syleilyysi jo tänään, (***)
Carmela, Carmè!


Carmela - selityksiä

(*) Joissakin versioissa on preta (=pietra, kivi), joissakin preda (saalis). Molemmille sanoille löytyy perustelu, mutta tulkinta on erilainen. Preta: Napoli on vahva kuin kivi. Preda: Napoli on "saalis", joku haluaa sille pahaa. Itse kuulen, että laulettaisiin "preta". 

(Selitysten muotoilu on omani.)

Pimeä loppumaton kuja kuvaa vaikeita ja toivottomia aikoja, jotka yhä vain jatkuvat. Mutta ei haittaa, vaikka kaikki valo näyttää pakenevan, koska Napoli pysyy paikoillaan, se kestää. Napoli on kaunis ja hauras kuin ruusu, kukkien kuningatar, mutta se on vahva ja kestävä kuin kivi, ja se valaisee itse itsensä kuin tähti.

(**)

Napoli yrittää näyttää urhealta, mutta Napoli on inhimillinen, se itkee ja valittaa, kun olot ovat huonot. Mutta Napoli tekee sen salassa muulta maailmalta.

(***)
Vain rakkaus voi pelastaa Napolin, rakkaus kaupunkia kohtaan ja rakkaus ihmisten välillä. Muuten kaikki on tuhoon tuomittu. On myös uskottava huomiseen. Napoli ja sen ihmiset ovat kyllin viisaita ymmärtääkseen tämän kaiken. Ei siis pidä odottaa huomiseen, on rakastettava jo tänään.

Muita kommentteja laulusta Carmela (italiaksi)



Sain arvokasta apua laulun symboliikan tulkitsemiseen ja tekstin suomennokseen Rosalta. Grazie Rosalì ! <3

6.10.2013

Io non mi sento italiano - Giorgio Gaber (musica)

(Sivussa on koodihäiriö, joka saa aikaan välilyöntejä. Pahoittelen. Korjaan sen lähiakoina.)

Giorgio Gaber (Giorgio Gaberscik) (1939 – 2003), lempinimeltään "Il Signor G", oli laulaja-lauluntekijä ja teatterimies.

 Kuvalinkki täältä.


Io non mi sento italiano on kappale samannimiseltä albumilta. Laulun ovat kirjoittaneet Giorgio Gaber ja Sandro Luporini. Albumi julkaistiin vuonna 2003, vähän sen jälkeen, kun Gaber oli kuollut syöpään.



”Io non mi sento italiano” viene pubblicato postumo: da tempo malato di cancro, Giorgio Gaber si spegne nel pomeriggio del giorno di Capodanno del 2003 nella sua casa di campagna a Montemagno.”



Laulun teksti on edelleenkin ajankohtainen. Italia on kuin kahtia jakautunut. Italiassa on paljon asioita, joista italialaiset voivat olla todella ylpeitä, ja paljoin asioita - sekä menneisyydessä että nykyisyydessä, joita he joutuvat häpeämään. Monien italialaisten mielestä asiat ja olosuhteet Italiassa ovat menossa yhä huonompaan suuntaan.



Gaber analysoi Italiaa selvänäköisesti ja suorin sanoin, katkeran huumorin läpi. Hän kuvailee Italiaa rikkinäiseksi, ei kovin viisaaksi, ihmisiä laskelmoiviksi ja omahyväisiksi, keskusteluissa liian kiihkeiksi, demokratia ei toimi, mikään ei toimi, eduskunnassa tapellaan, kaikkien ajatukset ovat sekaisin, Italia on muuttumassa periferiaksi. Italiasta on tulossa ”rumaa runoutta”. Hän sanoo, että on vallalla tappiomieliala, mutta on tunnustettava kansakunnan vajavaisuudet. 

Italialainen ei kuitenkaan mielellään kuule negatiivisia kommentteja muiden suusta. Yhdellä ainoalla lauseella Gaber muistuttaa terävästi meitä kaikkia siitä, mitä Italia pohjimmiltaan on. Jos joku Italiaa moittii, häntä voi ”heittää renessanssilla päin naamaa”. 

Ja näinhän se on. Taide, antiikki ja monet muut asiat ovat painavia vaakakupissa. Gaber muistuttaa myös italialaisesta mentaliteetista: koko elämä on pientä teatteria, sitä ei pidä ottaa liian vakavasti, on elettävä - ja iloittava.



Io non mi sento italiano, ma per fortuna o purtroppo lo sono.”



Gaber kehottaa toimimaan paremman Italian puolesta. ”Abbiamo fatto l'Europa, ora facciamo anche l'Italia.” Kehotus on ajankohtainen vielä tänäänkin.



Io non mi sento italiano



parlato:

Io G. G. sono nato e vivo a Milano.
Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono.
 

Mi scusi Presidente
non è per colpa mia
ma questa nostra Patria
non so che cosa sia. 


Può darsi che mi sbagli
che sia una bella idea
ma temo che diventi
una brutta poesia.

Mi scusi Presidente
non sento un gran bisogno
dell'inno nazionale
di cui un po' mi vergogno. 


In quanto ai calciatori
non voglio giudicare
i nostri non lo sanno
o hanno più pudore.

Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono.

Mi scusi Presidente
se arrivo all'impudenza
di dire che non sento
alcuna appartenenza. 


E tranne Garibaldi
e altri eroi gloriosi
non vedo alcun motivo
per essere orgogliosi.

Mi scusi Presidente
ma ho in mente il fanatismo
delle camicie nere
al tempo del fascismo. 


Da cui un bel giorno nacque
questa democrazia
che a farle i complimenti
ci vuole fantasia.

Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono.

Questo bel Paese
pieno di poesia
ha tante pretese
ma nel nostro mondo occidentale
è la periferia.

Mi scusi Presidente
ma questo nostro Stato
che voi rappresentate
mi sembra un po' sfasciato. 


È anche troppo chiaro
agli occhi della gente
che tutto è calcolato
e non funziona niente.

Sarà che gli italiani
per lunga tradizione
son troppo appassionati
di ogni discussione. 


Persino in parlamento
c'è un'aria incandescente
si scannano su tutto
e poi non cambia niente.
 

Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono.
 

Mi scusi Presidente
dovete convenire
che i limiti che abbiamo
ce li dobbiamo dire. 


Ma a parte il disfattismo
noi siamo quel che siamo
e abbiamo anche un passato
che non dimentichiamo.

Mi scusi Presidente
ma forse noi italiani
per gli altri siamo solo
spaghetti e mandolini. 


Allora qui mi incazzo
son fiero e me ne vanto
gli sbatto sulla faccia
cos'è il Rinascimento.

Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono.


Questo bel Paese
forse è poco saggio
ha le idee confuse
ma se fossi nato in altri luoghi
poteva andarmi peggio.

Mi scusi Presidente
ormai ne ho dette tante
c'è un'altra osservazione
che credo sia importante. 


Rispetto agli stranieri
noi ci crediamo meno
ma forse abbiam capito
che il mondo è un teatrino.

Mi scusi Presidente
lo so che non gioite
se il grido "Italia, Italia"
c'è solo alle partite. 


Ma un po' per non morire
o forse un po' per celia
abbiam fatto l'Europa
facciamo anche l'Italia.


Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono.

Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo
per fortuna o purtroppo
per fortuna
per fortuna lo sono.


En tunne itseäni italialaiseksi



puhuen:

Minä G.G. olen syntynyt ja asun Milanossa

En tunne olevani italialainen,

mutta onneksi tai valitettavasti olen.

Suokaa anteeksi herra Presidentti,


ei ole minun syytäni
mutta en tiedä minkälainen
tämä meidän Isänmaamme on.


Voi olla että erehdyn,

ehkä se on hyvä ajatus,

mutta pelkään että siitä on tulossa

rumaa runoutta.

Suokaa anteeksi herra Presidentti

en tunne suurta tarvetta

kansallishymnille,

jota hiukan häpeän.


Mitä jalkapallonpelaajiimme tulee,

en halua tuomita,

he eivät joko osaa sitä

tai tuntevat enemmän häpeää.



En tunne olevani italialainen,

mutta onneksi tai valitettavasti olen.



Suokaa anteeksi herra Presidentti

jos kuulostan julkealta

sanoessani että en tunne

kuuluvani tänne.

Ja lukuun ottamatta Garibaldia

ja muita kunniakkaita sankareita

en näe mitään syytä

olla ylpeä mistään.



Suokaa anteeksi herra Presidentti,

mutta ajattelen niiden fanaattisuutta,

joilla oli musta paita

fasismin kaudella.

Josta eräänä kauniina päivänä syntyi

tämä demokratia,

jota onnitellakseen

tarvitsee mielikuvitusta.



En tunne olevani italialainen,

mutta onneksi tai valitettavasti olen.



Tämä kaunis Kotimaa,

joka on täynnä runoutta,

on myös täynnä omahyväisyyttä,

mutta meidän läntisessä maailmassamme

se on reuna-aluetta.


Suokaa anteeksi herra Presidentti,

mutta tämä meidän valtiomme,

jota te edustatte,

tuntuu minusta vähän rikkinäiseltä.

On myös ilmiselvää

ihmisten silmissä,

että kaikki on laskelmoitua

eikä mikään toimi.



Ehkä italialaiset

vanhan tradition mukaan

ovat liian kiihkeitä

missä tahansa keskustelussa.

Jopa eduskunnassa

on tulikiven katkuinen ilmapiiri,

käydään toistensa kurkkuun kiinni,

ja kuitenkaan mikään ei muutu.


En tunne olevani italialainen,

mutta onneksi tai valitettavasti olen.



Suokaa anteeksi herra Presidentti,

olette varmastikin samaa mieltä siitä,

että ne vajavaisuudet jotka meillä on,

meidän täytyy tunnustaa.

Mutta huolimatta tappiomielialasta

me olemme mitä olemme,

ja meillä on myös menneisyys,

jota meidän ei pidä unohtaa. 

Suokaa anteeksi herra Presidentti,

mutta ehkä me italialaiset

olemme muiden silmissä vain

spagettia ja mandoliineja.

Ja tässä kohtaa minua todella *v-tuttaa,

olen ylpeä ja kerskailen

ja heitän heitä

renessanssilla päin naamaa.



En tunne olevani italialainen,

mutta onneksi tai valitettavasti olen.



Tämä kaunis Kotimaa

ei ehkä ole kovin viisas,

sen ajatukset ovat sekaisin,

mutta jos olisin syntynyt muualla,

asiat voisivat olla vielä pahemmin.


Suokaa anteeksi herra Presidentti,

nyt olen puhunut paljon,

on vielä yksi havainto,

jonka uskon olevan tärkeä.

Ulkomaalaisiin verrattuna

me uskomme  vähemmän,

mutta ehkä olemme ymmärtäneet,

että maailma on pikku teatteri.



Suokaa anteeksi herra Presidentti,
tiedän että ette iloitse,

jos huuto ”Italia, Italia”

kaikuu vain jalkapallo-otteluissa.

Säilyäksemme hengissä

tai ehkä vitsinä
olemme luoneet Euroopan (Unionin),

luokaamme siis myös Italia.

En tunne olevani italialainen,

mutta onneksi tai valitettavasti olen.
En tunne olevani italialainen,
mutta onneksi tai valitettavasti olen,
onneksi tai valitettavasti olen,
onneksi
onneksi olen. 

Käännös: Anita Nehrenheim

Grazie per l’aiuto, R&M! <3