Giorgio Gaber (Giorgio Gaberscik) (1939 – 2003), lempinimeltään "Il Signor G", oli laulaja-lauluntekijä ja teatterimies.
Kuvalinkki täältä.
Io non mi sento italiano on kappale samannimiseltä albumilta.
Laulun ovat kirjoittaneet Giorgio Gaber ja Sandro Luporini. Albumi julkaistiin vuonna
2003, vähän sen jälkeen, kun Gaber oli kuollut syöpään.
”Io non mi sento italiano” viene pubblicato postumo:
da tempo malato di cancro, Giorgio Gaber si spegne nel pomeriggio del giorno di
Capodanno del 2003 nella sua casa di campagna a Montemagno.”
Laulun teksti on edelleenkin ajankohtainen. Italia on kuin
kahtia jakautunut. Italiassa on paljon asioita, joista italialaiset voivat olla
todella ylpeitä, ja paljoin asioita - sekä menneisyydessä että nykyisyydessä, joita
he joutuvat häpeämään. Monien italialaisten mielestä asiat ja olosuhteet
Italiassa ovat menossa yhä huonompaan suuntaan.
Gaber analysoi Italiaa selvänäköisesti ja suorin sanoin,
katkeran huumorin läpi. Hän kuvailee Italiaa rikkinäiseksi, ei kovin viisaaksi,
ihmisiä laskelmoiviksi ja omahyväisiksi, keskusteluissa liian kiihkeiksi, demokratia
ei toimi, mikään ei toimi, eduskunnassa tapellaan, kaikkien ajatukset ovat
sekaisin, Italia on muuttumassa periferiaksi. Italiasta on tulossa ”rumaa
runoutta”. Hän sanoo, että on vallalla tappiomieliala, mutta on tunnustettava kansakunnan
vajavaisuudet.
Italialainen ei kuitenkaan mielellään kuule negatiivisia
kommentteja muiden suusta. Yhdellä ainoalla lauseella Gaber muistuttaa terävästi
meitä kaikkia siitä, mitä Italia pohjimmiltaan on. Jos joku Italiaa moittii,
häntä voi ”heittää renessanssilla päin naamaa”.
Ja näinhän se on. Taide, antiikki ja monet
muut asiat ovat painavia vaakakupissa. Gaber muistuttaa myös italialaisesta mentaliteetista: koko elämä on pientä teatteria, sitä ei pidä ottaa liian vakavasti, on elettävä - ja iloittava.
”Io non mi sento italiano, ma per fortuna o purtroppo lo
sono.”
Gaber kehottaa toimimaan paremman Italian puolesta. ”Abbiamo fatto l'Europa, ora facciamo anche l'Italia.” Kehotus on ajankohtainen vielä tänäänkin.
Io non mi sento italiano
parlato:
Io G. G. sono nato e vivo a
Milano.
Io non mi sento italiano ma per fortuna o purtroppo lo sono.
Mi scusi Presidente
non è per colpa mia ma questa nostra Patria non so che cosa sia. Può darsi che mi sbagli che sia una bella idea ma temo che diventi una brutta poesia.
Mi scusi Presidente
non sento un gran bisogno dell'inno nazionale di cui un po' mi vergogno. In quanto ai calciatori non voglio giudicare i nostri non lo sanno o hanno più pudore.
Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono.
Mi scusi Presidente
se arrivo all'impudenza di dire che non sento alcuna appartenenza. E tranne Garibaldi e altri eroi gloriosi non vedo alcun motivo per essere orgogliosi.
Mi scusi Presidente
ma ho in mente il fanatismo delle camicie nere al tempo del fascismo. Da cui un bel giorno nacque questa democrazia che a farle i complimenti ci vuole fantasia.
Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono.
Questo bel Paese
pieno di poesia ha tante pretese ma nel nostro mondo occidentale è la periferia.
Mi scusi Presidente
ma questo nostro Stato che voi rappresentate mi sembra un po' sfasciato. È anche troppo chiaro agli occhi della gente che tutto è calcolato e non funziona niente.
Sarà che gli italiani
per lunga tradizione son troppo appassionati di ogni discussione. Persino in parlamento c'è un'aria incandescente si scannano su tutto e poi non cambia niente.
Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono.
Mi scusi Presidente
dovete convenire che i limiti che abbiamo ce li dobbiamo dire. Ma a parte il disfattismo noi siamo quel che siamo e abbiamo anche un passato che non dimentichiamo.
Mi scusi Presidente
ma forse noi italiani per gli altri siamo solo spaghetti e mandolini. Allora qui mi incazzo son fiero e me ne vanto gli sbatto sulla faccia cos'è il Rinascimento.
Io non mi sento italiano
ma per fortuna o purtroppo lo sono. Questo bel Paese forse è poco saggio ha le idee confuse ma se fossi nato in altri luoghi poteva andarmi peggio.
Mi scusi Presidente
ormai ne ho dette tante c'è un'altra osservazione che credo sia importante. Rispetto agli stranieri noi ci crediamo meno ma forse abbiam capito che il mondo è un teatrino.
Mi scusi Presidente
lo so che non gioite se il grido "Italia, Italia" c'è solo alle partite. Ma un po' per non morire o forse un po' per celia abbiam fatto l'Europa facciamo anche l'Italia. Io non mi sento italiano ma per fortuna o purtroppo lo sono. Io non mi sento italiano ma per fortuna o purtroppo per fortuna o purtroppo per fortuna per fortuna lo sono. |
En tunne itseäni italialaiseksi
puhuen:
Minä G.G. olen syntynyt ja asun
Milanossa
En tunne olevani italialainen,
mutta onneksi tai
valitettavasti olen.
Suokaa anteeksi herra
Presidentti,
ei ole minun syytäni
mutta en tiedä minkälainen
tämä meidän Isänmaamme on.
Voi olla että erehdyn,
ehkä se on hyvä ajatus,
mutta pelkään että siitä on
tulossa
rumaa runoutta.
Suokaa anteeksi herra
Presidentti
en tunne suurta tarvetta
kansallishymnille,
jota hiukan häpeän.
Mitä jalkapallonpelaajiimme
tulee,
en halua tuomita,
he eivät joko osaa sitä
tai tuntevat enemmän häpeää.
En tunne olevani italialainen,
mutta onneksi tai
valitettavasti olen.
Suokaa anteeksi herra
Presidentti
jos kuulostan julkealta
sanoessani että en tunne
kuuluvani tänne.
Ja lukuun ottamatta Garibaldia
ja muita kunniakkaita
sankareita
en näe mitään syytä
olla ylpeä mistään.
Suokaa anteeksi herra
Presidentti,
mutta ajattelen niiden
fanaattisuutta,
joilla oli musta paita
fasismin kaudella.
Josta eräänä kauniina päivänä
syntyi
tämä demokratia,
jota onnitellakseen
tarvitsee mielikuvitusta.
En tunne olevani italialainen,
mutta onneksi tai
valitettavasti olen.
Tämä kaunis Kotimaa,
joka on täynnä runoutta,
on myös täynnä omahyväisyyttä,
mutta meidän läntisessä
maailmassamme
se on reuna-aluetta.
Suokaa anteeksi herra Presidentti,
mutta tämä meidän valtiomme,
jota te edustatte,
tuntuu minusta vähän
rikkinäiseltä.
On myös ilmiselvää
ihmisten silmissä,
että kaikki on laskelmoitua
eikä mikään toimi.
Ehkä italialaiset
vanhan tradition mukaan
ovat liian kiihkeitä
missä tahansa keskustelussa.
Jopa eduskunnassa
on tulikiven katkuinen
ilmapiiri,
käydään toistensa kurkkuun
kiinni,
ja kuitenkaan mikään ei muutu.
En tunne olevani italialainen,
mutta onneksi tai
valitettavasti olen.
Suokaa anteeksi herra
Presidentti,
olette varmastikin samaa mieltä
siitä,
että ne vajavaisuudet jotka
meillä on,
meidän täytyy tunnustaa.
Mutta huolimatta tappiomielialasta
me olemme mitä olemme,
ja meillä on myös menneisyys,
jota meidän ei pidä unohtaa.
Suokaa anteeksi herra Presidentti,
mutta ehkä me italialaiset
olemme muiden silmissä vain
spagettia ja mandoliineja.
Ja tässä kohtaa minua todella
*v-tuttaa,
olen ylpeä ja kerskailen
ja heitän heitä
renessanssilla päin naamaa.
En tunne olevani italialainen,
mutta onneksi tai
valitettavasti olen.
Tämä kaunis Kotimaa
ei ehkä ole kovin viisas,
sen ajatukset ovat sekaisin,
mutta jos olisin syntynyt
muualla,
asiat voisivat olla vielä
pahemmin.
Suokaa anteeksi herra Presidentti,
nyt olen puhunut paljon,
on vielä yksi havainto,
jonka uskon olevan tärkeä.
Ulkomaalaisiin verrattuna
me uskomme vähemmän,
mutta ehkä olemme ymmärtäneet,
että maailma on pikku teatteri.
Suokaa anteeksi herra
Presidentti,
tiedän että ette iloitse,
jos huuto ”Italia, Italia”
kaikuu vain
jalkapallo-otteluissa.
Säilyäksemme hengissä
tai ehkä vitsinä
olemme luoneet Euroopan (Unionin),
luokaamme siis myös Italia.
En tunne olevani italialainen, mutta onneksi tai valitettavasti olen. En tunne olevani italialainen, mutta onneksi tai valitettavasti olen, onneksi tai valitettavasti olen, onneksi onneksi olen.
Käännös: Anita Nehrenheim
Grazie per l’aiuto, R&M!
<3
|
- Giorgio Gaber (it Wikipedia)
- Giorgio Gaber (en Wikipedia)
- Giorgio Gaber (sito ufficiale)
- Giorgio Gaber (GG.org)
- Io non mi sento italiano (it Wikipedia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti