Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----


* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta
Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.

* Tai selaa Blogiarkistoa.

14.12.2016

Santa Lucia

Santa Lucia (lat. Sancta Lucia), Pyhä Lucia, 283–304 jKr. 
Lucia on Syrakusan kaupungin suojeluspyhimys.





Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Lucia on katolisen kirkon kanonisoima pyhimys ja ortodoksisen kirkon muistelema pyhä, jota juhlitaan katolisissa maissa, mutta myös protestanttisissa Ruotsissa ja Suomessa.

Valo ja pimeys

Nimi “Lucia” viittaa valoon (latinan “lux” = valo). Lucia voidaan suomentaa vaikkapa sanalla “Valotar”.

Pyhän Lucian muistopäivä liittyi keskiajalla eri kulttuureissa vuoden pisimpään yöhön ja sen aikoihin vietettyyn keskitalven juhlaan, jonka jälkeen päivä alkoi taas pidentyä. Sen vuoksi Lucia oli vertauskuvallisesti "valon tuoja". 

Tuohon aikaan talvipäivän seisauksen aika oli juliaanisessa kalenterissa 14.12., sillä kalenteri oli ajanlaskun virheellisyyden vuoksi jäänyt 8 vrk jälkeen aurinkoajasta. Talvipäivän seisaus nykyään on 21.12.

Lucian tarina lyhyesti

Nuori Lucia kääntyi kristinuskoon äitinsä parantuessa vakavasta sairaudesta ja lupasi elää loppuelämänsä neitsyenä. Pyhä Lucia koki marttyyrikuoleman uskonvainoissa keisari Diocletianuksen hallituskauden lopulla Sisilian Syrakusassa noin vuonna 304 jKr.

Mitään muuta Luciasta ei varmuudella tiedetä. Keskiajalla Lucia oli Sisilian Syrakusassa sokeiden ja silmäsairaiden pyhimys. Pyhään Luciaan liittyy monenlaisia legendoja.

Tietoa italiaksi



Lucia-kultti leviää

Marttyyri Lucian muistopäivää alettiin viettää pian hänen kuolemansa jälkeen, ensin hänen kotiseudullaan ja sittemmin Roomassa, Napolissa ja sitten ympäri kristillistä maailmaa. 

Sisiliasta Lucian kultti levisi pian koko Italiaan, ja Lucian nimi liitettiin jo 500-luvulla roomalaisen messun kaanoniin. 

Kultin leviämiskeskuksina toimivat erityisesti ne paikkakunnat, joiden hallussa oli Lucian pyhäinjäännöksiä, tärkeimpänä Napoli, jonka aarteisiin kuuluivat Lucian irtireväistyt silmät. 

Kirkkoja alettiin vihkiä Lucuan kunniaksi, ja Ravennan San Apollinare Nuovo -kirkon kuuluisissa mosaiikeissa Lucia esiintyy pyhien neitsyiden joukossa. 

Lucian kunniaksi on rakennettu kirkkoja muun muassa Roomaan, Napoliin, Venetsiaan ja Englantiin. Pohjoismaissa Pyhälle Lucialle nimettyjä kirkkoja on ollut vain kaksi, molemmat Islannissa.

Kaarle Suuren kalenterista lähtien Lucian nimi on ollut joulukuun 13. päivän kohdalla maininnalla “Virgo martyr”. 900-luvulla Lucian kultti levisi Ranskan (Lucie) kautta Saksaan (Luzia) ja Englantiin (Lucy). 

Keskiaikaisista runoilijoista Dante on ylistänyt Luciaa taivaallisen valon ja viisauden esikuvana, myöhemmistä kirjailijoista taas Selma Lagerlöf on kuvaillut Luciaa pimeyden poistajana Pohjolan yössä.

Verisiä legendoja Pyhästä Luciasta (Wikipedian mukaan)




Lucia syntyi vuonna 283 Syrakusassa, Sisiliassa. Hänen isänsä, joka oli ylhäistä sukua oleva roomalainen, kuoli Lucian ollessa hyvin nuori, ja Lucia jäi äiteineen vaille holhoojaa. Tuohon aikaan Roomassa jokaisella naisella piti olla holhooja, joka oli hänestä vastuussa. Ensin se oli isä ja sitten aviomies. Tarvittaessa myös veli saattoi toimia siskonsa holhoojana. 

Koska Lucian perhe oli varakas, hänelle oli varattu hyvät myötäjäiset. Lucia oli kihloissakin. Isän kuoleman jälkeen perhettä kohtasi kuitenkin toinen onnettomuus. Lucian äiti sairastui punatautiin, josta selviytymismahdollisuudet olivat tuohon aikaan kovin pienet. Neljän vuoden sairauden jälkeen äidin voimat alkoivat heiketä. Lucia kuuli kuitenkin, että Cataniassa kuolleen Pyhän Agathan pyhäinjäännöksillä rukoilemalla moni on kokenut ihmeparantumisen. Lucia saikin äitinsä suostutelluksi tulemaan kanssaan Cataniaan Pyhän Agathan haudalle rukoilemaan.

Ihme tapahtui ja äiti parantui. Lucia päätti kääntyä kristinuskoon ja hän vannoi pysyvänsä neitsyenä Pyhän Agathan tavoin. Oman myötäjäisosuutensa Lucia pyysi itselleen ja käski jakaa sen köyhille. Perheen palvelija kertoi Lucian sulhaselle, että Lucia oli jakanut myötäjäiset köyhille ja että hän ei menisikään naimisiin tämän kanssa, vaan on kääntynyt kristinuskoon ja menee naimisiin jonkun varakkaan jalosukuisen herran kanssa.

Mustasukkainen ja harhaan johdettu sulhanen ilmiantoi Lucian viranomaisille. Kristinusko oli tuolloin Roomassa kielletty. Lucia joutui oikeuden eteen, jossa hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin vietäväksi porttolaan, ilotaloon, prostituoiduksi. Tällöin Pyhä Henki kuitenkin täytti Lucian, ja hän muuttui niin painavaksi, että häntä ei pystytty miesvoimin siirtämään. Vaikka apuun tuotiin vetohärkiäkin, Lucia pysyi järkähtämättä paikoillaan. Kun häntä ei saatu siirrettyä, hänet kertomuksen mukaan päätettiin polttaa. Lucian ympärille rakennettiin rovio, ja häntä valeltiin palavalla piellä ja kiehuvalla öljyllä. Tuli ei kuitenkaan pystynyt vahingoittamaan Pyhän Hengen täyttämää Luciaa. Lopulta hänet surmattiin iskemällä tikari hänen kurkkunsa läpi.



Toinen, myöhemmin syntynyt legenda kertoo, että eräs ei-kristitty nuorukainen ahdisteli Luciaa kanssaan naimisiin, koska oli rakastunut tämän kauniisiin silmiin. Kun ahdistelu ei näyttänyt päättyvän lainkaan, Lucia repi lopulta silmät päästään ja lähetytti ne tarjottimella nuorukaiselle. Legendan mukaan, kun Neitsyt Maria näki Lucian vahvan uskon, hän antoi Lucialle entisiä kauniimmat uudet silmät. Kerrotaan, että nuorukainen puolestaan järkyttyi tapahtuneesta kovin ja sen seurauksena kääntyi kristinuskoon.

Lucian silmät



Artemisia Gentileschi ca. 1642-1644, Public domain


Legenda Lucian silmien menettämisestä ja takaisin saamisesta ilmaantui julkisuuteen vasta 1300-luvulla erityisesti Italiassa ja Espanjassa. Siitä lähtien häntä alettiin kuvata tavallisimmin pitämässä toisessa kädessä palmunoksaa ja toisessa kädessä laakeaa maljaa, jossa on silmämunat.



Pyhä Lucia, jonka silmät ovat lautasella. 
Domenico di Pace Beccafumin maalaus vuodelta 1521. Siena.
 Public domain


Maalauksia

Paolo Veronese, Il martirio e l'ultima Comunione di Santa Lucia, Public domain


Il seppellimento di Santa Lucia (particolare), Caravaggio

Sull'altare maggiore della chiesa di Santa Lucia a Siracusa. Public domain





Siracusa - Chiesa di Santa Lucia - Quadro di Caravaggio - Foto Giovanni Dall'Orto


Kulttuurikokemus

Italialainen ystäväni Cira kertoo

“20 vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran elämässäni katsomassa Lucian kruunausta Helsingin tuomiokirkon edustalla silloisen suomalaisen poikaystäväni kanssa. Maassa oli runsaasti lunta, kirkko loisti kuin satulinna, kaikki oli niiiiin pohjoismaisen eksoottista ja juhlallista… kunnes orkesteri alkoi soittaa, hitaasti ja juhlallisesti… väärää laulua! Nimittäin jokaiselle italialaiselle tuttua kappaletta "Sul mare luccica" (Merellä loistaa), jonka aaltoileva melodia kertoo kesäyön kirkkaasta kuutamosta Napolinlahden laineilla. "What is this???" kysyin heilaltani. Hänellekin laulu oli tuttu, ja se liittyi tietenkin pimeään talviyöhön. Voi ei! Pohjolasta löytyy sävelmiä joka lähtöön, miksi piti mennä lainaamaan tilanteeseen sopimaton napolilainen laulu? Yliherkkä musikaalinen korvani ei vain voinut antaa anteeksi tätä virhettä, ja siitä lähtien en halunnut enää olla tekemisissä typerän ruotsalaisen LuSian kanssa.” (Cira)

"La prima volta che mi trovai il 13.12 a Helsinki - il moroso di allora (1992) mi aveva portata a vedere l'incoronazione della Lucia, anzi LuSia davanti al duomo - sentendo suonare "Sul mare luccica" ci rimasi di sale (molto sorpresa): cosa c'entrava la barcarola napoletana, che più barcarola non si può, in mezzo a tutta quella neve a quindici gradi sotto zero??? Ma perché cantavano "santa Lusiiiiiaaa" in tono così lamentoso? :-))))) paese che vai, Lusia che trovi." (Cira)

Grazie mille, Cira! :)




Santa Lucia sanat

Sul mare luccia l'astro d'argento,
Placida è l'onda, prospero è il vento
Venite all'agile barchetta mia
Santa Lucia! Santa Lucia!
Con questo zeffiro, così soave
Oh! Com'è bello star su la nave!
Su passaggieri, venite via!
Santa Lucia! Santa Lucia!
In fra le tende bandir la cena
In una sera così serena!
Chi non domanda, chi non desia?
Santa Lucia! Santa Lucia!
Mare sì placido, vento sì caro
Scordar fa i triboli al marinaro,
E va gridando con allegria,
Santa Lucia! Santa Lucia!
O dolce Napoli, o suol beato,
Ove sorridere volle il creato
Tu sei l'impero dell'armonia!
Santa Lucia! Santa Lucia!
Or che tardate? Bella è la sera,
Spira un'auretta fresca e leggera,
Venite all'agile barchetta mia
Santa Lucia! Santa Lucia!
Santa Lucia! Santa Lucia!
Santa Lucia! Santa Lucia

Lucia Ruotsissa ja Suomessa

Suomessa Lucian päivä, lussinmessu, jäi jossakin määrin muiden kirkollisten juhlien varjoon, sillä meidän vanhassa kalenterissamme paljon tärkeämpi Pyhän Annan päivä oli samoihin aikoihin, 15.12.

Pohjolassa Lucian päivää edeltävää yötä pidettiin ennen aikaan vuoden pisimpänä. Pimeyttä valaisemaan tarvittiin jotain tavallisia valonlähteitä erityisempää. Suomalaisessa kansanperinteessä mainitaan usein "Luttu" vuoden pisintä yötä edeltävänä päivänä: "Lutun yö, Annan aatto, kotka kolmasti oksalta putoo".

Ruotsalainen Lucia-traditio on peräisin vuodelta 1927. Ruotsista perinne on aikojen saatossa levinnyt myös Suomeen, erityisesti ruotsinkielisille alueille. Lucia pukeutuu valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun, ja hän pitää kädessään kynttilää. Laulava Lucia-neito kiertää ilahduttamassa kansaa, perässään tähtipojat (“stjärngossar”, Suomessa “tiernapojat”, ruotsin sanasta “stjärna”, tähti). Tiernapojilla taas oli ennen tapana kierrellä loppiaisena kylillä ilahduttamassa ihmisiä pienillä näytelmillä, joiden aiheena oli Jeesuksen syntymä.

Pohjoismainen tapamme juhlia ei muistuta lainkaan katolista Lucia-juhlaa. Perinteen uskotaankin syntyneen 1500-luvun Saksassa, jossa se korvasi toisen katolisen pyhimyksen, Pyhän Nikolauksen juhlimisen, joka kiellettiin uskonpuhdistuksen yhteydessä. Pyhä Nikolaus on joulupukin esikuva.

Suomessa Lucian kultti tunnettiin viimeistään 1300-luvun alkupuolella. Varhaisin keskiaikainen maininta Lucian päivästä Suomessa on vouti Karl Haraldinpojan laskukuitin päiväys Turussa 1330 "die beatae Luciae virginis". Uskonpuhdistus kielsi Suomessa 1500-luvun alkupuolella pyhimysten palvonnan. Siitä huolimatta Lucian palvonta on jättänyt jälkensä suomalaiseen kansanmytologiaan. Ks täältä.

Lucia-pyhimyksen päivää vietettiin kirkoissa vähemmän juhlallisin menoin, ja sen arvona esiintyi kalentereissa ainoastaan "simplex". Agricola mainitsee Rukouskirjassaan (1544) "Öön Lutzi teke sitken".

Naisten nimeksi Lucia (Lutzi, Ludzia, Lucina) oli hyväksytty Turun seudulla jo 1300-luvun lopulla, mutta se säilyi koko keskiajan harvinaisena. Suomessa nimi Lucia on vuoden 2009 loppuun mennessä annettu 815 naiselle sekä muutamalle miehelle. Lucialla ei ole suomenkielisessä kalenterissa nimipäivää, mutta suomenruotsalaisen kalenterin mukaan Lucian nimipäivä on 13. joulukuuta.

Nykyinen tapa valita Lucia-neito ja järjestää Lucia-kulkueita on puolestaan varsin uusi. Helsingissä kulkue, jossa Lucian lisäksi nähtiin ratsastajia, tonttuja ja tähtipoikia, järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1930 Ruotsista saadun mallin mukaan, ja sieltä tapa on levinnyt muualle maahan. Pyhimys on palannut takaisin kouluihinkin. Lähes joka koulussa valitaan onnellinen pikkulucia, joka saa jouluna vaeltaa juhlasalin poikki ja tuoda valon tervehdyksen lomalle jääville tovereilleen.

Lähteitä