Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----


* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta
Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.

* Tai selaa Blogiarkistoa.

15.3.2017

Verdi La Traviata


« Ah della traviata sorridi al desìo
a lei deh perdona, tu accoglila, o Dio »
(Violetta, atto III scena IV) 


La Traviata lyhyesti

Giuseppe Verdi, kolminäytöksinen ooppera, opera seria.
Libretto Francesco Maria Piave.
Oopperan nimi oli aluksi Violetta, päähenkilön mukaan.
Kantaesitys 1853 (vain 46 päivää Trubaduurin jälkeen).
Pohjautuu Alexandre Dumas nuoremman v. 1848 julkaistuun romaaniin Kamelianainen.
Päähenkilö Violetta on tuberkuloosia sairastava kurtisaani, johon aatelinen Germont rakastuu.
La traviata on kirjaimellisesti käännettynä ”langennut nainen”, ”turmeltunut”.






Oopperan syntyvaiheet

Vuodet 1851 – 1853 olivat Verdille työntäyteisiä. Verdi sävelsi Rigolettoa, jonka ensi-ilta oli 1851. Verdi työskenteli myös oopperoiden Il trovatore (Trubaduuri, 1853) ja La Traviata (1853) parissa. Näiden lisäksi säveltäjällä oli henkilökohtaisia projekteja.

Verdi halusi libretisti Piavelta ajatuksia johonkin omaperäiseen ja provokatiiviseen. Kirjeessään libretistille Verdi sanoo, ettei hän halua mitään jokapäiväistä aihetta, ei mitään tavallista tarinaa.




La Traviata on Verdin ”romanttisen trilogian” viimeinen ooppera. Yhteistä näille teoksille oli yhteiskunnan hylkimä keskushenkilö. Rigolettossa on rujo kyttyräselkä hovinarri, Trubaduurissa mustalaisnainen Azucena ja La Traviatassa kurtisaani Violetta Valéry.

Verdillä oli kiire aikataulujen ja sopimusten pitämisen kanssa. Säveltäjä olisi myös halunnut nuoremman sopraanon 38-vuotiaan sijaan sekä nykyaikaisen puvuston. Harmistuksensa Verdi purki laulajiin harjoituksissa, mikä ei ennustanut hyvää.

La Traviatan ensi-ilta Venetsian La Fenicessä epäonnistui. Ensimmäinen näytös meni hyvin, Verdi huudettiin esiin näytöksen jälkeen, mutta toinen näytös muodostui jo katastrofiksi. Kolmannessa näytöksessä yleisö nauroi huvittuneena pyylevälle ja liian vanhalle, keuhkotautiin kuolevalle sopraanolle. Muutkin pääosanesittäjät esiintyivät alle oman tasonsa. Yleisö ei innostunut mieslaulajistakaan. Kriitikot tosin suhtautuivat teokseen positiivisemmin kuin yleisö.

Verdi kirjoitti ystävälleen kuuluisan kirjeensä: ”Eilinen La Traviata oli fiasko. Oliko se minun vikani vai laulajien? Aika näyttää.”


La prima Violetta Fanny Salvini-Donatelli



Portrait of the Italian opera singer Fanny Salvini-Donatelli (c.1815 – 1891).

The original portrait, once held in the Teatro La Fenice archives,

 was lost when the opera house was destroyed by a fire in 1996.

Itsepäisesti Verdi kielsi näytökset muissa kaupungeissa, jollei sopraanoa vaihdettaisi. Lopulta runsaan vuoden kuluttua Verdi antoi esitysluvan Venetsian Teatro San Benedettolle. Joidenkin muutosten jälkeen ooppera otettiin vastaan suosiollisesti, pääasiassa uuden sopraanon ansiosta. Myös näyttämökuva ja puvustus oli toteutettu Ludvig XIV:n aikaiseksi. Verdin kuoleman jälkeen La Traviataa on yleensä esitetty 1850-luvun Pariisia kuvaten.




Violettan rooli on aina ollut merkittävä näytön paikka sopraanoille. Menestyksekkäimpiä roolin esittäjiä on ollut mm Maria Callas. Alfredon roolista muistetaan mm. Luciano Pavarotti.



Publicity photo of Maria Callas (1923 – 1977) 

as Violetta in La Traviata at the Royal Opera House (1958) 

by photograph Houston Rogers


Musiikillisesti La Traviata on pelkistetty, siinä on valssintapaisia rytmejä ja teemoja. Ensimmäisen näytöksen Violettan suuri aaria on perinteinen kolmijakoinen italialainen aaria. Oopperan kaksi pääteemaa ovat Amami Alfredo ja Di quell’amore. Kumpikin toistuu muutaman kerran. Oopperan perusjännite on sopraanon, baritonin ja tenorin jatkuvissa muuttuvissa henkilösuhteissa. Violettan ja isä Germontin duetto on tyypillinen Verdin oopperoissa toistuva isän ja tyttären välinen duetto. Violetta oli kokonaan uudentyyppinen sankaritar italialaisessa oopperassa.

Violettan teemaa hyödynnettiin 1930-luvun saksalaisessa iskelmässä Hör mein Lied, Violetta! Levytyksiä on myös englanniksi - sekä suomeksi.



La Traviata libretto

La Traviata (video, koko ooppera)



Pääroolit

Violetta Valéry, kurtisaani (sopraano)
Alfredo Germont, aatelinen (tenori)
Giorgio Germont, Alfredon isä (baritoni)

Sivuroolit

Gastone de Letoriés, varakreivi, Alfredon ystävä (tenori)
Flora Bervoix, Violettan ystävätär (mezzosopraano)
Markiisi d`Obigny (basso)
Tohtori Grenvil (basso)
Paroni Douphol, Violettan rakastaja, Alfredon kilpailija (baritoni)
Annina, Violettan kamaripalvelijatar (sopraano)
Giuseppe, Violettan palvelija (tenori)
Lähetti (basso)


Juoniseloste

Tapahtumapaikka Pariisi ympäristöineen, 1800-luvun alku

I näytös – Lokakuu
Salonki Violettan talossa



Kurtisaani Violettan salongissa juhlitaan ylellisesti emännän parantumista sairaudesta. Illan emäntä keskustelee vieraitten kanssa. Ystävykset Alfredo ja Gaston saapuvat yhdessä. Violetta saa kuulla Alfredon olevan rakastunut häneen ja käyneen talossa joka päivä hänen sairautensa aikana. Violettan tuolloinen seuralainen paroni Douphol on mustasukkainen Alfredolle.

Alfredo yllytetään laulamaan juomalaulu (brindisi) Libiamo ne'lieti calici (Juokaamme ilon malja). Juomalaulun toisen säkeistön laulaa Violetta. Vieraat siirtyvät viereiseen salonkiin, Violetta jää paikalleen saatuaan yskänkohtauksen. Alfredo on nyt kahden Violettan kanssa ja kertoo rakastavansa häntä (Un dì, felice, eterea - Eräänä onnen päivänä). Alfredo haluaa tavata Violettan uudelleen. Violetta vastustelee, mutta antaa sitten Alfredolle kameliankukan ja sanoo, että Alfredo voi palauttaa kukan sen kuihduttua. He sopivat tapaamisesta seuraavana päivänä.

Violetta jää yksin kaikkien poistuttua. Hän miettii Alfredoa aariassaan È strano! (Omituista). Ehkä hän kuitenkin on löytänyt suuren rakkauden Ah, fors'è lui che l'anima (Ehkä hän on se mies). Mutta lopulta hän päätyy siihen, että vapaus on hänelle parempi (Sempre libera - Aina vapaana). Alfredon rakkauslaulu kuuluu ulkoa kadulta.


II näytös – Tammikuu

1. kohtaus
Violettan maatalo Pariisin ulkopuolella

Kolme kuukautta myöhemmin Violetta ja Alfredo asuvat yhdessä Pariisin ulkopuolella. Violetta on rakastunut Alfredoon ja on hylännyt vanhan elämänsä. Alfredo iloitsee rauhasta Violettan kanssa (De'miei bollenti spiriti - Hän tyynnyttää nuorekkaan kiihkoni). Alfredo kuulee Anniinalta, että Violetta on päättänyt myydä omaisuuttansa pitääkseen yllä maaseutuelämää. Alfredo järkyttyy ja lähtee Pariisiin järjestämään raha-asiat kuntoon.

Violetta on saanut kutsun ystävättärensä Floran juhliin Pariisissa samana iltana. Hän ei ole aikeissa mennä sinne. Alfredon isä Giorgio Germont on tullut keskustelemaan Violettan kanssa. Isä Germont saa kuulla Violettan elävän omillaan. Germontin suvun maine on vaarassa, ja heidän tyttärensä ei pääse kunniallisiin naimisiin, mikäli Violettan ja Alfredon häpeällinen suhde jatkuu. Giorgio Germont vetoaa Violettaan suhteen lopettamiseksi (Pura siccome un angelo, Iddio mi diè una figlia - Puhdas kuin enkeli, Jumala antoi minulle tyttären). 

Violetta kieltäytyy jättämästä Alfredoa ja kertoo kuinka paljon hän Alfredoa rakastaa. Kurtisaani Violettan hieno käytös tekee vaikutuksen Alfredon isään. Mutta lopulta Violetta taipuu isän aneluihin ja uhraa oman rakkautensa (Dite alla giovine, sì bella e pura - Sanokaa nuorelle, kauniille ja puhtaal­le neidolle). Alfredon isä suutelee Violettaa otsalle ja poistuu. Violetta jää yksin itkemään.

Germontin lähdettyä Violetta kirjoittaa myöntävän vastauksen Floran kutsuun. Annina lähtee viemään sitä, ja hänen poistuttuaan Violetta kirjoittaa jäähyväiset Alfredolle. Alfredo saapuu yllättäen, ja Violetta vakuuttaa rakkauttaan ja pyytää Alfredoa rakastamaan häntä niin kuin hän on aina rakastanut Alfredoa (Amami Alfredo - Rakasta minua Alfredo). Violetta poistuu ja jättää hämmästyneen Alfredon yksin. Violetta antaa jäähyväiskirjeen vietäväksi Alfredolle.

Lähetti tuo Alfredolle Violettan jäähyväisviestin, ja Giorgio Germont saapuu lohduttamaan poikaansa muistuttaen häntä perheestä. (Di Provenza il mar - Mikä pyyhkii mielestäsi Provencen meren ja maan). Alfredo epäilee, että isä on eron takana. Alfredo löytää kutsukirjeen ja vakuuttuu asiasta. Alfredo päättää mennä tapaamaan Violettaa Floran juhliin. Isä yrittää estellä häntä, mutta Alfredo ryntää ulos. 





2. kohtaus

Juhla Floran talossa

Kaikkien hämmästykseksi Floran juhlissa kerrotaan, että Violetta ja Alfredo ovat eronneet.
Juhlissa esiintyvät mustalais- ja matadoritanssiryhmät (Kuoro: Noi siamo zingarelle venute da lontano, Di Madride noi siam mattadori. Gastone ystävineen yhtyvät lauluun (È Piquillo un bel gagliardo Biscaglino mattador).

Violetta saapuu käsipuolessaan paroni Douphol. He näkevät Alfredon pelipöydässä. Alfredo julistaa vievänsä Violettan takaisin kotiin. Harmistunut Alfredon isä liittyy peliseurueeseen. Alfredo pelaa ja voittaa. Paroni pelaa Alfredoa vastaan ja Alfredo voittaa edelleen suuria rahasummia. Vieraat siirtyvät salonkiin illalliselle.

Muiden poistuttua Violetta tapaa Alfredon kahden kesken. Peläten mahdollista kaksintaistelua isän ja pojan välillä Violetta pyytää Alfredoa poistumaan. Alfredo ymmärtää väärin ja vaatii Violettaa tunnustamaan, että hän rakastaakin paronia. Surun vallassa Violetta myöntää tämän. Alfredo kutsuu raivoissaan kaikki sisään (Or tutti a me - Kaikki tän­ne) kuulemaan mitä hänellä on sanottavaa. (Questa donna conoscete?). Alfredo nöyryttää Violettaa vieraiden edessä ja heittää pelivoitton­sa Violettan jalkoihin maksuksi tämän palveluksista. 

Vieraat tyrmistyvät, ja Violetta pyörtyy lattialle. Vieraat toruvat Alfredoa häpeällisestä käytöksestä ja käskevät hänen poistua (Di donne ignobile insultatore, di qua allontanati, ne desti orror!)

Alfredon isä tulee paikalle. Hän tietää asioiden oikean laidan ja tuomitsee poikansa käytöksen (Giorgio, Alfredo, Violetta, kuoro: Di sprezzo degno sè stesso rende chi pur nell'ira la donna offende). Flora ja muut naiset yrittävät saada Violettan lähtemään ruokasalista, mutta Violetta kääntyy Alfredon puoleen (Alfredo, Alfredo, di questo core non puoi comprendere tutto l'amore). Paroni Douphol heittää kaksintaisteluhaasteen Alfredolle.


III näytös – Helmikuu

Violettan makuuhuone

Violetta herää makuuhuoneessaan heikkona. Tuberkuloosi on jo vienyt kaikki voimat. 

Violetta lukee Alfredon isältä saamansa kirjeen. Kaksintaistelu pidettiin ja paroni vain haavoittui. Isä kirjoittaa, että hän on kertonut Alfredolle Violettan uhrautumisesta ja että hän lähettää Alfredon pyytämään anteeksi.

Alfredo tietää nyt totuuden ja on tulossa pyytämään anteeksi. Mutta Violetta tuntee kuoleman lähestyvän (Addio del passato bei sogni ridenti - Hyvästi menneen ajan onnelliset haaveet). Rakastavaiset kohtaavat ja Alfredo pyytää Violettaa lähtemään kanssaan (Alfredo, Violetta: Parigi, o cara, noi lasceremo - Rakas, me lähdemme Pariisista).

Mutta kaikki on liian myöhäistä, Violetta tietää loppunsa lähestyvän (Gran Dio! morir si giovane - Hyvä Jumala! Miksi minun pitää kuolla näin nuorena). Alfredon isä saapuu tohtorin kanssa katuen sitä mitä on tehnyt.

Violettan ja Alfredon dueton jälkeen Violetta yhtäkkiä sanoo, että kipu ja tuska ovat poissa. Ja kuolee sitten Alfredon käsivarsille.


Aarioita ja duettoja eri oopperaversioista

I näytös

Libiamo ne'lieti calici - Alfredo ja Violetta

È strano! / Ah, fors'è lui / Sempre libera - Violetta 



II näytös





III näytös

Addio del passato bei sogni ridenti - Violetta
Gran Dio! morir si giovane - Violetta


Wikipedia




Kuvia


Sivuja suomeksi





La Fenice

V. 1792 valmistunut Teatro La Fenice on yksi Euroopan kuuluisimmista oopperataloista. Moni tunnettu ooppera on saanut siellä kantaesityksensä.

Nimi La Fenice, kuvastaa tuhkasta nousemista (Feeniks-lintu). Vuonna 1755 rakennettu Teatro San Benedetto paloi vuonna 1774. Se rakennettiin uudestaan. 1792 rakennettiin uusi teatteri, La Fenice. Vuonna 1836 La Fenice paloi, ja se rakennettiin vuodessa uudestaan. Vuoden 1996 tulipalo oli tuhopoltto. La Fenice avattiin uudestaan vuonna 2000-luvun alkuvuosina.

Its name reflects its role in permitting an opera company to "rise from the ashes" despite losing the use of three theatres to fire, the first in 1774 after the city's leading house was destroyed and rebuilt but not opened until 1792; the second fire came in 1836, but rebuilding was completed within a year. However, the third fire was the result of arson. It destroyed the house in 1996 leaving only the exterior walls, but it was rebuilt and re-opened in November 2004.


Oopperatalo on Donna Leonin romaanin Death at La Fenice tapahtumapaikka

Donna Leon's debut novel, Death at La Fenice (1992), and the first in her Commissario (Detective) Guido Brunetti detective series, centers on a mystery surrounding the sensational death by cyanide poisoning of a famous orchestra conductor, in the midst of a production of La Traviata at La Fenice. In several scenes the opera house is described in meticulous detail, as it was at the time of writing, previous to the third fire.




La Fenice 1837 Public Domain



La Fenice 2015


Verdi