Epäonnistuneita lausahduksia

Italian uutisissa mainitaan usein viime aikoina paljon kiistoja herättänyt työlainsäädännön artikla 18 (L'articolo 18 del Codice del Lavoro 1970).

Pääministeri Monti sai helmikuun alussa 2012 vihat päälleen yrittäessään epäonnistuneella tavalla ehkäpä lohduttaa elinikäisiin työpaikkoihin tottuneita italialaisia pätkätyöläisiä ja työttömiä. Tapansa mukaan kohteliaasti hymyillen hän lausui suurin piirtein näin: 

Nuorten ihmisten on totuttava siihen, että heillä ei tule olemaan elinikäistä vakituista työpaikkaa (posto fisso). Ja totta puhuen sellainen on vähän yksitoikkoista.

«I giovani però devo abituarsi all’idea di non avere più il posto fisso a vita: 

che monotonia! È bello cambiare ed accettare delle sfide».

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2010

• Monti e quell'ironia sbagliata: "Posto fisso? Che noia..."
• Mr. Monti Takes a Verbal Tumble 

 

Vastaavantasoisia kömmähdyksiä on aikanaan lausunut myös Silvio Berlusconi. 

Esimerkiksi Italian tuhoisan maanjäristyksen jälkeen Berlusconi vieraili tuhoalueella ja analysoi:

- Heillä on kaikkea mitä he tarvitsevat, heillä on lääkintähuoltoa, lämmintä ruokaa -- Tietysti heidän nykyinen majoituksensa on hieman väliaikainen, mutta heidän tulisi suhtautua siihen kuin viikonloppuun leirintäalueella.

Tarinan mukaan tällaiseen syyllistyi aikanaan myös Marie-Antoinette. Ranskalaiset valittivat, ettei heillä ole leipää. ”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia.” oli vastaus. 

Tosiasiassa tämä lause oli peräisin Jean-Jacques Rousseaun teoksesta Tunnustuksia (Confessions), jossa erään prinsessan kerrottiin sanoneen niin. (Wikipedia)

Mutta ajatus on sama: Hyväosainen ei ymmärrä huonompiosaisen ongelmia.

Opi:

posto fisso = vakituinen työpaikka

abituarsi = tottua

monotonia = noia = yksitoikkoisuus, tylsyys

cambiare = vaihtaa, muuttaa

accettare = hyväksyä

sfida = haaste

sbagliato = väärä, virheellinen