Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----

* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.
* Tai selaa Blogiarkistoa.

12.9.2016

Sandro Botticelli

Sandro Botticelli (1445 – 1510) oli Italian varhaisrenessanssin (Quattrocento) merkittävimpiä taidemaalareita.


Botticelli, oletettu omakuva teoksessa Adorazione dei magi, (1475), dettaglio

Botticellin persoonaan, elämään ja taiteeseen liittyy monia mielenkiintoisia ja varsin yllättäviäkin asioita. Taiteilijan elämä oli paljon muutakin kuin koko Italian symboli, kaikkien tuntema ja ihailema kaunis, alaston Venus simpukankuorella. Historiaan liittyy surua, kärsimystä, valtataistelua. Rakkautta, kauneutta, mystiikkaa. Ja myös paljon epävarmaa tietoa. Mutta ennen kaikkea paljon kiehtovia asioita, joiden tulkitseminen ja ymmärtäminen johtaisi yhä syvemmälle ja syvemmälle uusien ja toinen toistaan kiinnostavampien tietojen lähteille. 

 Botticellin elämänhistoria ei ole millään muotoa ikävystyttävä.

Miksi Alessandro di Mariano di Vanni Filipepistä tuli "Botticelli"

Varmuudella ei tiedetä, mistä lempinimi “Botticelli” juontaa juurensa. Selityksiä on useita. Sana “botticello” tarkoittaa “pieni tynnyri”.

 “We do not know the reason why Sandro Filipepi was nicknamed Botticelli. The name may derive from the appellative of his older brother Giovanni, who was known as "botticello", possibly on account of his obesity. However, the name could also refer to the activity of goldsmith and gilder, common to his brother Antonio and Sandro’s first teacher (he too known as Botticello, according to Vasari) who exercised the trades of "battiloro" and "battigello", that is they beat the ingots of gold and silver into fine sheets.” Lainaus sivulta, jossa tietoja Botticellin elämästä vuosilukuina: englanniksi ja italiaksi.

Botticellin varhainen elämä

Botticellin elämästä ei varmuudella tiedetä kovin paljoa. Aikansa taidekriitikon Giorgio Vasarin mukaan Botticelli oli levoton ja älykäs lapsi, joka ei viihtynyt koulussa. Sanotaan myös, että Botticelli oli keskittymiskyvytön, mutta hänen tiedonjanonsa oli valtava. Botticelli kärsi koko ikänsä huonosta terveydestä.

 Tiedetään, että Botticellista piti itse asiassa tulla kultaseppä. Isä lähetti pojan 14-vuotiaana oppiin Botticelli-nimisen kultaseppäystävänsä luo. Luultavasti Botticelli oli jonkin aikaa myös samalla alalla toimivan veljensä oppipoikana. Mutta Botticelli oli kiinnostunut maalaamisesta, ja v 1462 isä ohjasi pojan taidemaalari Fra Filippo Lippin oppilaaksi.

Botticelli sai vaikutteita opettajaltaan, mutta myös Masaccion monumentaalisista maalaustöistä. Botticelli on ehkä ollut myös kuvanveistäjä, kultaseppä ja taidemaalari Verrocchion oppilaana. Verrocchion teoksia.

 Botticellin taiteilijaura

Vuonna 1470 Botticelli aloitti varsinaisen taiteilijatyönsä. Hänellä oli isänsä kotona oma bottega, työpaja. Tältä vuodelta on maalaus La Fortezza - allegoria rohkeudesta, hyveitä kuvaavasta sarjasta Tribunale della Mercanzialle - varhaisin työ, joka varmuudella on todettu hänen tekemäkseen. Tuohon aikaan opettajat saattoivat ottaa oppilaiden töitä omiin nimiinsä, eikä teoksia signeerattu, joten tekijöistä ei aina ole täyttä varmuutta.
 Botticelli, La Fortezza, 1470.  Firenze, Uffizi

Botticelli työskenteli sitten mahtavan Medicien valtasuvun palveluksessa Firenzessä vuosina 1478 - 1490. Siellä häntä ympäröi joukko filosofeja, runoilijoita ja tutkijoita. Tämä aika on Botticellin kulta-aikaa. Botticellista tuli Firenzessä suosittu taiteilija, joka koristeli yläluokan villoja maalauksillaan ja jota pyydettiin yhteen jos toiseenkin projektiin.

Suosiosta ja kiireistä - tai jostan muusta - saattaa kertoa tämä. Vuonna 1481 Botticellin isä Mariano Filipepi kirjoitti veroilmoitukseen, että hänen poikansa Sandro “on maalari ja työskentelee halutessaan kotona”.

1481 Mariano Filipepi declares in the tax return that his son Sandro "is a painter and works at home when he wishes". Between April and May Botticelli paints the Annunciation for San Martino alla Scala. On 27 October he is in Rome, where he signs the contract for the frescoes of the Sistine Chapel Tiedot täältä.

Botticellin erilainen ja tunnistettava tyyli

Botticellin värimaailma on viileä ja hempeän vaaleansävyinen. Maalaukset ovat elegantteja ja eteerisiä, herkän tunnelmallisia, koristeellisia, niissä vallitsee kauneus ja harmonia, naisellinen sulokkuus, romanttinen kaiho, runollisuus, unenomaisuus ja sadunomaisuus. Kasvot ovat lempeitä ja haaveilevia, vähän surumielisiä, ajatuksiin vaipuneita. Vaatteet on kuvattu sirosti, ne ovat kevyitä ja usein kuin tuulen liehuttamia.

I fiori dipinti da Sandro Botticelli (kukkia teoksista, video, RestaurArs)

 Viivankäyttö on siroa ja pehmeän soljuvaa, koristeellisesti taipuvaa, eläväistä, leikkisää. Tähän ovat saattaneet vaikuttaa kultasepän opit. Botticelli keskittyi ääriviivoihin, ja hahmoissa on siksi joskus anatomisia vääristymiä. Hahmot ovat pitkiä, kuin venytettyjä. Tämä oli ristiriidassa muiden renessanssin taiteilijoiden käsitysten kanssa. Heille muoto, anatomia ja perspektiivi olivat ehdottoman tärkeitä.

 Botticellin käyttämä maalaustekniikka on tempera. Maalauksen värit muodostuvat kerros kerrokselta. “Temperavärejä käytetään tyypillisesti läpikuultavina kerroksina. Silloin voidaan ensin luoda sommittelu ja piirustus, seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt.”


Botticellin aiheet

Suurin osa Botticellin maalauksista on ajan hengen mukaisesti uskonnollisia. Botticelli maalasi suuria alttaritauluja ja madonna-kuvia sekä pyöreitä maalauksia (tondo), jotka kuvasivat Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta enkelien ympäröiminä.

Botticelli, Madonna della Melagrana, tondo, (Granaattiomenamadonna), 1487
Kuva: Creative Commons


Madonna del Magnificat (Magnificat-madonna), tondo, 1483

 Vaikka Botticelli oli uskonnollinen, hän ihannoi suuresti antiikin mytologiaa. Botticellin kuuluisimmat maalaukset ovat mytologia-aiheisia, monimutkaisia, vertauskuvallisia ja varsin arvoituksellisia teoksia.

 Botticelliin vaikutti syvästi myös Medicien kiinnostus uusplatonilaiseen ajatteluun, uskoon siitä että täydellisyys ja onnellisuus voitiin saavuttaa jo maan päällä. Uusplatonismin ansiosta pakanalliset antiikin aiheet saivat usein kristillisen merkityksen. Medici-suvun vaikutuksesta Botticellin teokset heijastavat myös ajan poliittisia tilanteita.
Pallade e il centauro



Pallade e il centauro, tempera su tela, 207x148 cm, 1482-1483 


Siveyden (Pallas Athene) voitto hekumasta (kentauri).
"Interpreted as an allegory on the peace after the Pazzi wars."
"Pallas Athene, Goddess of Wisdom grasps the hair of a centaur preventing him from using his bow. Pallas is seen holding a halberd in her hand. She has the branches of the olive tree entwined around her arms and body (the olive tree is a sacred symbol for the Goddess of Wisdom and the halberd represents the lance, also associated with the Goddess).

The three interlinked rings of the Medici family have been used as an ornamental element on the clothing of Pallas indicating that the work was commissioned by a member of that family." Lainaus täältä Athene and the Centaur
Muotokuvat

Botticelli maalasi myös muotokuvia. Hän on lisäksi sijoittanut muotokuvia uskonnollisiin aiheisiin, esimerkiksi Medici-suvun jäseniä, ja todennäköisesti myös oman muotokuvansa maalaukseen Adorazione dei magi, Kuninkaiden kumarrus. Oletettu omakuva oikealla, oranssi kaapu.


Botticelli, Adorazione dei magi, (1475), tempera puulle


Sikstuksen kappelin freskot

Vuonna 1481 Paavi Sixtus IV tilasi Botticellilta freskoja vastavalmistuneeseen Sikstuksen kappeliin. Botticelli maalasi kappeliin kolme freskoa, Mooseksen kiusaukset (Le Prove di Mosè), Kristuksen kiusaukset (Tentazioni di Cristo) ja Mooses rankaisee kapinoitsijoita (La punizione dei ribelli), sekä joitakin paavien muotokuvia.

Le Prove di Mosè sono un affresco (348,5x558 cm) di Sandro Botticelli e aiuti, realizzato tra il 1481 e il 1482 e facente parte della decorazione del registro mediano della Cappella Sistina in Vaticano.





 La Punizione dei ribelli, Cappella Sistina (detail). Kuvalinkki täältä



 La Punizione dei ribelli, Cappella Sistina (detail). Kuvalinkki täältä


Chiesa di Ognissantin freskon yllätys

Chiesa di Ognissanti, Firenze, facciata

 Myös Chiesa di Ognissantissa on Botticellin omalla tyylillään maalaama fresko pappi Sant'Agostinosta. Siellä on myös Domenico Ghirlandaion hyvin erityylinen pappisaiheinen fresko. (kuva) Molemmat todennäköisesti Vespuccin tilaamia.

Botticellin freskoon Sant'Agostino nello studio liittyy kiinnostava yksityiskohta, joka ehkä kertoo jotain Botticellin luonteesta. Ehkä hän ei ollutkaan niin surumielinen ja vakava kuin mitä on annettu ymmärtää. 

Papin pään takana on avoin kirja. Teksti ei ole oikeaa tekstiä, paitsi vasemmalla oleva rivi, joka on merkitty ristillä. Rivillä lukee

 "Dov'è Frate Martino? È scappato. E dov'è andato? È fuor dalla Porta al Prato."

"Missä on Veli Martino? Hän on hävinnyt. Mihin hän on mennyt? Hän on ulkona Porta al Pratolla."

Tämä viesti tulkitaan nykyään Botticellin huumorina. Hän on viettänyt päiväkausia kirkossa maalaten ja ehkä havainnut kuinka eräs munkki salaperäisesti tulee ja menee, ja päättänyt yllättää hänet ja ikuistaa hänen pikku retkensä.

Kaksi kuvausta aiheesta
"Particolare è il libro aperto sopra la testa del santo con illustrazioni di geometria: le parole scritte sono in realtà dei ghirigori, tranne per una riga, segnata sul bordo sinistro da una croce, dove si può leggere "Dov'è Frate Martino? È scappato. E dov'è andato? È fuor dalla Porta al Prato". Si tratta probabilmente di una scherzosa menzione delle scappatelle di un frate alle quali Botticelli aveva suo malgrado assistito mentre lavorava nella chiesa, che dà un'inedita immagine spiritosa dell'artista spesso descritto di carattere malinconico e grave."

"Una curiosità è rappresentata dalla scrittura nel libro sulla geometria posto sopra il Sant'Agostino del Botticelli: si tratta di fregi per dare l'idea di scrittura, ma su due righe, contrassegnate da una crocetta sulla sinistra, il grande pittore ha voluto inserire un piccolo divertissment. Si legge infatti: Dov'è Fra Martino? È scappato. E dov'è andato? È fuor dalla Porta al Prato. L'interpretazione di questi versi oggi propende sul carattere faceto, il grande pittore infatti, trascorrendo diverse giornate di lavoro nella chiesa aveva forse notato uno strano va e vieni di un frate e decise di sorprenderlo immortalando le sue scappatelle."


Sant'Agostino nello studio, 1480
Kuva: Public domain





Sant'Agostino nello studio, dettaglio
Kuva: Public domain


Divina Commedian kuvitus

Medicit tilasivat Botticelliltä myös kuvitukset Dante Alighierin Divina Commediaan vuonna 1480. Botticelli ryhtyi työhön vasta myöhäiskaudellaan, 1492 - 1497. Piirustuksissa näkyy Botticellille tyypillinen herkkä viivailmaisu. Työ jäi kesken. Tuntemattomista syistä kokoelma hajosi pian eri tahoille. Noin sadasta tussipiirroksesta 92 on säilynyt. Niistä kahdeksan on Vatikaanin kirjastossa, loput Berliinissä. Botticelli maalasi myös Danten muotokuvan.


Jumalaisen näytelmän kuvitusta, Danten helvetin kartta. 
Mappa dell'Inferno, 1480 - 1490
Hopeakynä, muste ja temperaväri pergamentille, 33 × 47.5 cm




Ritratto di Dante Alighieri dipinto da Sandro Botticelli, 1495


Kuuluisimmat teokset

Suuret mytologia-aiheiset maalaukset Kevät (La Primavera) ja Venuksen syntymä (Nascita di Venere) yhdistävät kristillisiä ja pakanallisia teemoja. Venus on kristillisen perinteen Madonna-hahmo. Venus esiintyy myös maalauksessa Venus ja Mars (Venere e Marte).



Venere e Marte, 1485-86, Londra, National Gallery
Kuva: Public domain

Venuksen mallina on mitä luultavimmin ollut firenzeläinen kaunotar Simonetta Vespucci, josta Botticelli oli jo aiemmin tehnyt muotokuvia. 

Sandro Botticelli, Idealized Portrait of a Lady (Portrait of Simonetta Vespucci as Nymph) 1480


Vespuccien varakas suku oli perhetuttuja. Simonetta Vespucci oli traagisesti kuollut tuberkuloosiin, 22-vuotiaana, yhdeksän vuotta ennen Venuksen syntymän valmistumista. "La bella Simonettaa" pidettiin Firenzessä ideaalin kauneuden ruumiillistumana. Kaksi Medicin suvun nuorta miestä olivat rakastuneita nuoreen naiseen. On syytä olettaa, että myös Botticelli oli häneen rakastunut. Botticelli halusi tulla haudatuksi Simonettan lähelle.
Kuva täältä

 "Some suggest that Botticelli also had fallen in love with her, a view supported by his request to be buried at her feet in the Church of Ognissanti - the parish church of the Vespucci - in Florence. His wish was carried out when he died some 34 years later, in 1510."



La Primavera, Kevät

La Primavera (tempera puulle) esittää Venus-jumalatarta kevätpuutarhassa muiden Kreikan mytologian hahmojen keskellä. Hahmot ovat antiikin mytologiasta, mutta tilanne ei ole peräisin mistään tietystä mytologian kohtauksesta. Asiantuntijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä Botticelli maalauksellaan on halunnut ilmaista.

 Teos on suurikokoinen (n 2x3 m) ja tummentunut huomattavasti aikojen saatossa.



Botticelli, La Primavera dal 1477 al 1485 circa. Uffizi, Firenze


 Kauneuden jumalattaren Venuksen (kreikkalaisilla Afrodite) yläpuolella on rakkauden sanansaattaja Cupido, silmät sidottuina. Vasemmalla puolella on Mercurius ja kolme sulotarta (siveys, kauneus, rakkaus). Oikealla siivekäs tuulen jumala Zefyros eli länsituuli ahdistelee kukkia suustaan syöksevää maan nymfiä Chlorista. Heidän edessään on kevään ja kukkien jumalatar Flora, joksi Zefyros muuttaa Chloriksen. Kukka-asuinen Flora kylvää kukkia helmastaan.

Kolme sulotarta on suosittu aihe taiteessa. Antiikin veistosten ohella aihetta on tulkittu varsinkin renessanssista alkaen.

Khariitit, "sulottaret" olivat kreikkalaisessa mytologiassa viehätysvoiman, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalattaria, jotka olivat jumalatar Afroditen seuralaisia. Yleensä heitä kuvataan olevan kolme; nuorin Aglaia (kirkkaus), Eufrosyne (ilo) ja vanhin Thaleia (kukoistus). Roomalaisessa mytologiassa heidät tunnettiin nimellä graatiat (Le Grazie). Wikipedia, Khariitit

Botticellin sulottaret tanssivat piirissä ja heidät on puettu kevyisiin huntuihin, toisin kuin antiikin esikuvat ja muut renessanssiajan sulottaret.

“Nella sua celebre “Primavera” le tre donne, a differenza della tradizione classica, danzano una carola tenendosi per mano e lasciando svolazzare i leggeri veli che le rivestono. Bellezza, castità e amore si muovono in un girotondo armonioso, dove tutto è idealizzato secondo la filosofia neoplatonica professata dal pittore. Le altre opere del Rinascimento, tuttavia, non presentano l’originalità della versione di Botticelli, riprendendo, al contrario, il modello antico in modo molto fedele.”

Kreikka / Rooma
Afrodite / Venus, rakkauden, kauneuden ja lisääntymisen jumalatar
Chloris (Zefyroksen vaimo) / Flora, kukkien ja kevään jumalatar, nymfi
Zefyros / Favonius, länsituulen jumala, kevätsään airut
Hermes / Mercurius, jumalten sanansaattaja, kaupankäynnin jumala ym
Eros / Cupido, rakkauden enkeli

Botticelli maalasi teoksen Lorenzo de' Medicin nuorten sukulaisten kaupunkiasuntoon (Villa Castello) kiinnitettäväksi leposohvan yläpuolelle. Teokseen ei ole merkitty nimeä. Nimen “La Primavera” maalaukselle antoi taidehistorioitsija Giorgio Vasari nähtyään sen Villa Castellossa vuonna 1550.

Useimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että teos on kevään vertauskuva. Maalauksessa on 500 erilaista kasvia. On myös esitetty, että se kuvaisi uusplatonista rakkauden ideaa. Maalaus sisältää viittauksia roomalaisiin runoilijoihin Ovidiukseen ja Lucretiukseen sekä renessanssi- ja humanistirunoilija Angelo Polizianoon, joka oli läheisissä suhteissa Medici-suvun kanssa.
Tulkintoja maalauksesta La Primavera


Kuva Restaurars, täältä



Nascita di Venere, Venuksen syntymä

Maalauksen Nascita di Venere (tempera kankaalle, n 1485) aihe on antiikin mytologiasta. Kreikkalaisen mytologian mukaan Afrodite syntyi aikuisena naisena merestä (Venus Anadyomene, "Venus Rising From the Sea").


La nascita di Venere


Venus oli tärkeä roomalainen jumalatar, joka yhdistettiin rakkauteen ja kauneuteen. Alun perin Venus oli kuitenkin kasvillisuuden jumalatar sekä viinitarhojen ja puutarhojen suojelija. Myöhemmin hänestä tuli kreikkalaisen kulttuurin vaikutuksesta roomalainen vastine Afroditelle. Afrodite on kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatar.

 Maalauksen lähtökohtana lienee ollut runoilija Angelo Polizianon Giostra-runo, mutta maalauksella on ilmeisesti muitakin esikuvia.

Maalauksen taustalla on humanismin ja uusplatonismin ajatusmalli, joka pyrki sovintoon kristillisen ja mytologisen aineiston välillä. Uusplatonistit myös uskoivat, että ulkoinen kauneus voi heijastaa sisäisen maailman kauneutta ja hyveitä.

Platonista: “Plato further argued that contemplation of physical beauty allowed the mind to better understand spiritual beauty. So, looking at Venus, the most beautiful of goddesses, might at first raise a physical response in viewers which then lifted their minds towards the godly.”

 Botticellin ajatuksena saattoi siis olla jumalallinen rakkaus alastoman Venuksen muodossa. Mutta koska Venuksen syntymää pidetään Medicien suvun tilaustyönä, muunlaisiakin tulkintoja maalauksen tarkoitusperistä on esitetty.

 “Since classical antiquity, the sea shell has been a metaphor for a woman's vulva.”

 Botticelli kuvasi Venuksen oman tyylinsä mukaisesti, anatomiasta ja perspektiivistä välittämättä. Venuksen vartalo ja kaula ovat epäluonnollisen pitkiä, asento tasapainon kannalta mahdoton. Hahmot on asetettu erilleen toisistaan, aivan kuin antiikin kreikkalaisissa maljakkomaalauksissa.

 Venuksen asento ja erityisesti käsien asento muistuttavat antiikin marmoripatsasta Venus de' Medici, (kuva) joka oli Medici-suvun kokoelmissa ja Botticellin tutkittavissa. On olemassa myös Praxiteleen Afrodite-patsas.

Meren vaahdosta syntynyt Venus seisoo simpukankuorella juuri aalloista nousseena. Tuulen jumalat Zefyros ja Aura puhaltavat jumalattaren rantaan, jossa kevään jumalatar odottaa purppuraviitan kanssa. Veden pinta väreilee ja tuuli saa hiukset ja vaatteet hulmuamaan. Veistoksellinen rakkauden jumalatar ja täydellisen kauneuden ruumiillistuma seisoo tyynenä antiikin Venus pudican eli kainostelevan Venuksen tapaan. Ympärillä leijuu vaaleanpunaisia ruusuja.

 Tulkintoja maalauksesta Nascita di Venere Wikipediassa

Videoita maalauksesta Nascita di Venere

Teoskokoelmia

  • Sandro Botticelli (Wikiart) Tällä sivustolla teoksia voi katsella lajeittain: List of works/Styles/Genres. Esimerkiksi aikajärjestys, mytologia, muotokuvat jne.


Myöhäistuotanto

Savonarolan jälkeinen myöhäistuotanto koostuu kiihkeän dramaattisista, suorastaan tuskallisista uskonnollisista aiheista, esimerkiksi Pietà (n. 1495) ja mystinen Natività mistica ("Mystinen äitiys") .

Pietà 



 Pietà, 1495, oil on panel



Natività mistica



Natività mistica, 1500-1501, Londra, National Gallery

“Valtaapitänyt Medicin suku oli ajettu maanpakoon, Ranskan armeija valmistautui marssimaan Firenzeen, ja nälänhätä uhkasi. Moni, myös Botticelli, koki, että maailmanloppu oli käsillä. Vain hieman aikaisemmin Firenzen aukiolla oli poltettu roviolla munkki Savonarola, joka oli varoittanut kaupunkia Jumalan hirmuisesta kostosta.”

“Vaikeasta ajasta huolimatta juuri tämä teos oli Botticellille hyvin läheinen: se oli ainoa taideteos, jonka hän signeerasi. Botticelli käytti teoksessa monia symboleita, jotka heijastivat epävarmaa aikakautta mutta myös taiteilijan uskoa siihen, että uskova ihminen saa kuitenkin palkintonsa tuonpuoleisessa.”


“The sacred pictures of his final years, like the dramatic Mystic Nativity contain moral allusions about the wickedness of Italy and its inevitable punishment.”

Botticellin signeeraus

Savonarolan vaikutus

Kun dominikaanimunkki Girolamo Savonarola vuonna 1490 alkoi ankarasti hyökätä humanismia, sen pakanallisia elementtejä ja maallistumista vastaan, katumusta saarnaten, Botticelli koki henkisen ja hengellisen kriisin. Hänen taiteensa muuttui. Maalaukset muuttuivat kiihkeän uskonnollisiksi, synkiksi ja askeettisiksi. Voimakkaiden eleiden ja vääristyneiden hahmojen ohella Botticellin myöhäistuotanto oli aiempaa pienikokoisempaa. Myös värit muuttuivat luonnonmukaisista, ne muistuttivat noin sata vuotta aiemmin vaikuttaneen Fra Angelicon teoksia.

Helmikuussa 1497 Savonarola lähetti suuren joukon nuoria kannattajiaan (jotka tunnettiin nimellä ”fanciulli”) kulkemaan läpi Firenzen ja takavarikoimaan kaiken, mikä voisi johtaa ihmisiä syntiin ja turmelukseen, ”ylellisyysesineitä” kuten maalauksia, kirjallisuutta, hienoja huonekaluja, koruja, ylellisiä vaatteita, pelikortteja ja kosmetiikkaa. Nämä poltettiin valtavan suurella roviolla samana vuonna Piazza della Signorialla Firenzessä. Myös Botticellin sanotaan polttaneen maalauksiaan tällä “turhuuksien roviolla". Botticellin veli Simone oli niin ikään kiihkeä Savonarolan kannattaja.

Savonarola hirtettiin ja poltettiin roviolla kerettiläisyydestä syytettynä vuonna 1498 Piazza della Signorialla - samassa paikassa, jossa oli roihunnut hänen ”turhuuksien rovionsa”.



Fra Bartolomeo: Girolamo Savonarola, noin vuodelta 1498

Parjaus


La Calunnia, Parjaus, 62x91 cm, tempera su tavola, 1496, Uffizi


 Jo 1480-luvun lopulla alkoi näkyä Botticellin sisäinen kriisi, joka sitten lopulta johti katkeroituneeseen mystiikkaan. Sen kautta hän kieltää omimman tyylinsä, joka hänet erotti muista taiteilijoista. Maalauksiin tulee voimakkaampi chiaroscuro sekä hahmojen ja asentojen korostunut ilmaisukieli. Teos La Calunnia on vedenjakaja tässä muutoksessa.

"A partire dalla fine degli anni '80 del Quattrocento la produzione di Botticelli iniziò a rivelare i primi segni di una crisi interiore che culminò nell'ultima fase della sua carriera in un esasperato misticismo, volto a rinnegare lo stile per il quale egli si era contraddistinto nel panorama artistico fiorentino dell'epoca. Il suo stile si ripiegò così verso un più marcato plasticismo delle figure, un uso più forte del chiaroscuro e un'accentuata espressività delle pose e dei personaggi.

Il vero "spartiacque" tra le due maniere è la Calunnia, un dipinto allegorico che Luciano di Samosata citava tra le opere del pittore antico Apelle, realizzato in risposta a un'accusa calunniosa di aver cospirato contro Tolomeo Filopatore che lo aveva riguardato. Il soggetto venne ridescritto da Leon Battista Alberti nel De pictura con alcune semplificazioni." Lainaus täältä.


"Sisäisen elämämsä tuskallista jännitystä Botticellin onnistui kuvaamaan työhönsä Parjaus, joka perustuu Apelleen kadonneen maalauksen kuvaukseen. Sen upeassa renessanssihallissa Parjaus raahaa alastonta miestä tuomarien eteen, jota Tietämättömyys ja Epäluulo nauvovat. Taustalla pyörivät Vilppi, Petos ja Kateus perässään rääsyihin puettu Katumus. Kaikkein kauimpana on alaston neito Totuus." Lainaus täältä.
Christ Crowned with Thorns

Christ Crowned with Thorns c. 1500 Accademia Carrara, Bergamo.
Kuvalinkki täältä
Botticellin myöhempi elämä sekä kuolema

Kulta-aikanaan Botticelli oli suosittu, hänen tyyliään ihailtiin ja jäljiteltiin. Tunnetuin Botticellia arvostaneista ihailijoista oli hänen oppilaansa, hänen opettajansa poika Filippino Lippi. Mutta Botticellin suosio jäi lyhytaikaiseksi. Hän jäi myöhemmin renessanssin suurien nimien varjoon.

Botticelli luultavasti luopui maalaamisesta vuoden 1500 jälkeen. Vuonna 1504 hän vielä toimi parissa komiteassa, joissa päätettiin Michelangelon David-patsaan sijoituspaikasta sekä Firenzen katedraalin fasadista. 

 Vasarin mukaan Botticelli eli vanhuutensa köyhyydessä, koska hän oli “tuhlaileva ja järjestelykyvytön”. Toisaalta, kun hän Savonarolan kannattajana ei juurikaan enää maalannut, hän ei siis myöskään saanut tuloja taidemaalarin työstä.

Loppuaikansa Botticelli eli epätoivonsa ja uskonnollisten pelkojensa keskellä unohdettuna taiteilijana. Hän kuoli vuonna 1510, epämääräisissä olosuhteissa, 65-vuotiaana, “vanhana, sairaana ja yksinäisenä”, kuten Vasari kertoo. Botticelli haudattiin omasta toivomuksestaan Firenzen Ognissantiin, jonne myös Simonetta Vespucci oli haudattu.

Botticellin vaatimaton sukuhauta, Chiesa di Ognissanti
Lapide, datata 1510, per la tomba di famiglia di Mariano Filipepi e i suoi figli, compreso il pittore Alessandro di Mariano Filipepi, meglio noto con il suo soprannome, Sandro Botticelli. Nella chiesa di Ognissanti a Firenze.
Kuva: Creative Commons

Botticellin uusi kulta-aika

Kuolemansa jälkeen Botticelli käytännöllisesti katsoen unohdettiin, noin 300 vuodeksi. 

Vasta 1800-luvun lopulla Botticelli nousi uudelleen suosioon ja arvostukseen. Etenkin prerafaeliitit Englannissa kiinnostuivat hänen taiteestaan. Vuosina 1900-1920 Botticellistä kirjoitettiin enemmän kirjoja kuin kenestäkään muusta taidemaalarista. Ja pian Botticellista tuli yksi tunnetuimmista Firenzen varhaisrenessanssin taiteilijoista. Botticellistä tuli se Botticelli, jonka me tunnemme ja jota me ihailemme ja rakastamme. 

Monet Botticellin tärkeimmistä töistä ovat nykyisin Uffizi-galleriassa Firenzessä.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)