Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----


* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta
Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.

* Tai selaa Blogiarkistoa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste città italiane. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste città italiane. Näytä kaikki tekstit

5.4.2016

Bologna


Bologna lyhyesti
Bologna on Bolognan maakunnan pääkaupunki Pohjois-Italiassa, Emilia-Romagnan alueella. Vajaat 400 000 asukasta, Italian seitsemänneksi suurin kaupunki. Città metropolitanan alueella asukkaita on noin miljoona. Lähin lentoasema on Bolognan lentoasema (Aeroporto di Bologna) noin kuuden kilometrin päässä keskustasta.

Bolognan perustivat etruskit nimellä Felsina n. 543 eaa. Sitten tulivat keltit. Seuraavaksi se oli roomalaisten leiripaikka, josta kehittyi keskiajalla yliopistokaupunki. 
Bologna on yksi Italian varakkaimpia kaupunkeja. Vuonna 2011 elämän laatua mittaavassa tutkimuksessa Bologna oli sijalla 1/107. Vuonna 2000 Bologna oli Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja vuonna 2006 UNESCOn musiikkikaupunki.




Bolognan historiallinen keskus on hyvin säilynyt ja hyvin restauroitu, ja se on yksi Italian suurimpia. Rakennukset historiallisessa keskustassa ovat väriltään tiilenpunaisesta keltaiseen. (kaikki tiedot Wikip)





I portici

Bolognan kaupunkikuvaa hallitsevat katetut jalkakäytävät, (il portico, i portici), joita on yhteensä noin 40 kilometrin verran. Niistä Il Portico di San Luca lienee maailman pisin. Se käsittää 666 pylväskaarta, ja se on lähes 4 km pitkä. 

Portico di San Luca rakennettiin suojelemaan vuosittaisen kulkueen Madonna-ikonia.

"The portico was built between the 17th and 18th centuries to facilitate and, in a symbolic way, to shelter the Byzantine icon of the Madonna which, every year, during the Feast of the Ascension, is brought down from the Basilica to Bologna’s Cathedral of San Pietro. The icon dates to the 10th or 11th century and has been worshipped since the 12th century." (ks linkki)


Tähän jalkakäytävään liittyy perinteitä ja uskomuksia.

"A lot of traditions are still linked to the San Luca Hill today, for example walking up to the Sanctuary if a prayer has been granted (for life-saving events, such as recoveries, but also for happy ending love stories, passed university exams, gambling wins, etc.). In the past, it was common practice to climb the hill on one’s knees while praying." (ks linkki)





Sana portico tulee sanasta sporto, joka oli puinen parvekkeen tapainen rakennelma, jolla saatiin lisää asuintilaa ylempiin kerroksiin. Porticot rakennettiin yhä suuremmiksi ja raskaammiksi, joten ne täytyi tukea maahan puupylväin. Näitä vanhoja porticoita voi vielä nähdä Bolognassa. 

Kadut olivat ennen pitkää täynnä porticoita, joten vuonna 1288 kaupunki asetti määräyksiä. Muut kaupungit olivat kieltäneet porticot, Bologna teki ne pakollisiksi. Kaikkiin uusiin rakennuksiin oli tehtävä määräysten mukainen portico. Suojaisat ulkotilat toimivat myös työtiloina. 


La Dotta, La Gassa, La Rossa
"Alcune città italiane hanno un soprannome che ne ricorda l’origine storica o che le descrive: Roma, “la città Eterna”; Venezia, “la Serenissima”; Firenze, “la Bella”. Bologna di soprannomi ne ha tre: “la Dotta, la Grassa, la Rossa”."
Bolognan lempinimiä ovat La Dotta (oppinut), La Grassa (lihava) ja La Rossa (punainen). Nimet edustavat yliopistoa, ruokakulttuuria ja - historian kommunistista liikettä. Punainen väri yhdistetään myös kaupungin tiilirakennusten ja kattojen väriin. Joillekin tulee mieleen myös Ducatin tai Ferrarin punainen. 


Kaupungin punainen väri. Kuva: Creative Commons


Stemma di Bologna


Lo stemma della Città di Bologna è costituito da uno scudo ovato diviso in quattro parti, due contenenti una croce rossa su sfondo bianco sovrastata da un capo d'Angiò e le altre due la scritta color oro Libertas posta in banda su sfondo azzurro, il tutto sovrastato da una testa di leone posta di fronte.



Bologna "La Dotta"

Palazzo dell'Archiginnasio (1500-luvulta)

"L'Archiginnasio fu sede dell'antica Università ed è ora sede della Biblioteca Comunale dell'Archiginnasio." 



Entisessä yliopistossa, nykyisessä kirjastorakennuksessa on mm. "Il teatro anatomico", amfiteatterin muotoinen anatomian luentosali 1600-luvulta.


Kuvalinkki täältä



Piazza Maggiore



Kuvalinkki täältä

Aukiota ympäröivät Palazzo dei Banchi, San Petronio Basilica, Palazzo dei Notai, ja Palazzo d’Accursio. 

Università di Bologna

Vuonna 1088 perustettu Bolognan yliopisto on maailman vanhin yliopisto. Muiden muassa Dante, Petrarca, Kopernikus ja Erasmus Rotterdamilainen opiskelivat siellä, ja Umberto Eco on opettanut siellä.

Nykyään yliopiston lukuisat tiedekunnat ja kirjastot sijaitsevat ympäri kaupunkia ja opiskelija-asuntolat läheisissä kaupungeissa (Cesena, Forlì, Ravenna, Rimini). Yliopistossa opiskelee paljon vaihto-oppilaita.


Bologna on myös autokaupunki, "la terra dei motori", siellä on kuuluisien italialaisten autojen tehtaita ja liikkeitä sekä automuseoita. Esimerkiksi Museo e la Fabbrica Ducati ja Casa-museo Enzo Ferrari.



Kuvia

Videoita



"A day in Bologna". Una cascata di immagini e scorci mozzafiato (henkeäsalpaavia välähdyksiä) del capoluogo emiliano, fra tradizione e innovazione.


Bologna è la città della più antica università del mondo, della buona cucina, dei portici, delle due torri e di molto altro ancora. Sara fa conoscere anche un luogo curioso e meno noto, ma non certo meno caratteristico: l’Osteria del Sole. Selkeä, hidas puhe. Ladattavissa tehtäviä ja videoteksti. Lisätietoa linkeissä, Osteria del sole, Università, L’antico mercato.


Erinomainen, noin tunnin video (eng, osin it) kertoo mielenkiintoisia asioita Bolognasta, sen ruoasta, sen kulttuurista, sen omanlaisesta taiteesta (Bolognan koulukunta), sen punasävyisestä yleisilmeestä ja historian punaisesta politiikasta. La dotta, la grassa, la rossa. Kerrotaan myös Pellegrino Artusista, joka kokosi aidon Italian keittokirjaksi. Ja Giorgio Morandista, joka maalasi kauniita asetelmatauluja, hempeänvärisiä pulloja ja astioita.
"Nella cultura popolare Bologna è nota come la grassa (per la cucina), la dotta (per l'università) e la rossa (per il colore dei mattoni degli edifici del centro storico, anche se spesso l'aggettivo è riferito al pensiero politico "rosso" diffuso tra la popolazione della città)."


Bologna "La Grassa"

Si mangia più a Bologna in un anno che a Venezia in due, a Roma in tre, a Torino in cinque e a Genova in venti” (Ippolito Nievo, Confessioni di un italiano, 1867).

"Bolognassa syödään enemmän vuodessa kuin Venetsiassa kahdessa vuodessa, Roomassa kolmessa, Torinossa viidessä ja Genovassa kahdessakymmenessä."





Pasta Bolognese

Tunnetuin bolognalainen ruoka lienee jauhelihakastike il ragù, josta on monia variaatioita, myös nimeltään sellaisia kuten "bolognese". Bolognalaiset itse eivät koskaan sekoita jauhelihakastiketta spagettiin vaan ainoastaan lyhyeen pastaan. Oikeaan Bolognan kastikkeeseen ei myöskään käytetä paljoa tomaattia. Keittoaika on pitkä. (Wikip)


Kaupungin mukaan on nimetty myös Cotoletta alla bolognese.


Taide

Bolognan koulukunta
Guido Reni (1575 Bologna -1642), barokkitaiteilija, Bolognan suosituimpia ja kuuluisimpia taidemaalareita aikoinaan. Hänen teoksensa hätkähdyttävät katsojaa, ehkä vähän samoin kuin Renin ihaileman Caravaggion maalaukset. Myös Raffaello antoi vaikutteita. Mutta Reni kulki omaa polkuaan.

Reni maalasi uskonnollisiin ja mytologisiin tauluihinsa kauniita miehiä, ja väitetään että siihen oli omat syynsä. Henkilöiden silmät kohottautuvat usein kohti taivasta tavalla, joka kiinnittää nykyajan ihmisen huomion, ainakin minun. Maalaukset huokuvat syviä tunteita, mutta sisältävät myös rumuutta ja vulgaarisuutta.


Giorgio Morandi

Kuvataiteilija, asetelmia
Giorgio Morandi, il poeta dei silenzi - e della solitudine - hiljaisuuden ja yksinäisyyden runoilija.



Murre

Bolognalla on tietysti myös oma murre.

Bologna, Bulåggna in dialetto bolognese. Kyllä, ruotsalaisella å:lla kirjoitettuna.
å - ó biånnd (biondo) - biónnd (biondi)

Turisti voi yllättää paikalliset sanomalla vaikkapa "Eh ben ben".

EH BEN BEN: espressione tipica bolognese usata in molteplici occasioni sia in positivo che in negativo. "Come stai?" Risposta: "Eh ben ben sta buono va la' ho un mal di testa della madonna!" oppure "Com'era il concerto?" Risposta: "Eh ben ben uno spetaccolo mai visto". Notare "spetaccolo" una t e due c.


10.11.2012

Venetsia - Matkakohteeni 2012


Venetsiasivuja on kaksi. Tällä sivulla lähinnä omia kuviani. 
Linkkejä ja muuta yleistietoa blogisivulla Venetsia.

Venetsia on yksi vaikuttavimmista Italian matkakohteistani. Se on täydellisen erilainen kuin mikään muu paikka Italiassa. Venetsia on ihme ja mysteeri. Venetsia tuottaa suurta iloa ja nautintoa - mutta samalla se tekee jotenkin surumieliseksi. Kaikki on katoavaista, myös loistokkuus.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

En usko olevani yksin ajatusteni kanssa. Venetsia voi herättää sekavia tunteita jokaisessa, joka siellä käy. Mutta Venetsiankin haluaa kokea uudestaan, sinne haluaa palata takaisin.


Mantereelta Venetsian saarelle

Bussimme ajoi Tronchetton tekosaarelle mantereelta pitkää siltaa pitkin ja jäi sinne parkkiin. Tronchettosta menimme Venetsiaan veneellä (vesibussi). Ilmainen venematka kuului pakettiin. Kotona esitettä lukiessani tosin tosin luulin, että kyseessä on ilmainen gondoliajelu.

Lisää Venetsian liikenteestä blogisivulla Venetsia.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Tronchettossa on turisteja ja siis myös kauppakojuja, tietenkin.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 Oppaamme


Tämä ei ole se alus, jolla menimme Venetsiaan.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Vaan tämä.
Miten vitsikästä. "Laivan" nimi on Invidia - "Kateus".

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
 Vesibussi oli melko kolkko, sisustus kulunut, ikkunat likaiset, mutta matka sujui.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Matka vesibussilla kesti puolisen tuntia. 
People Moverilla matka kestää viitisen minuuttia.

Tietoa People Moverista blogisivulla Venetsia. 


Elämäni ensimmäiset näkymät odotettuun Venetsiaan aukenivat vihdoin silmieni eteen.

 
Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuvattu veneen likaisen ikkunan läpi, harmaassa säässä. Mutta kuvattava oli. Ja kuvattavaa oli.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Purukumipuu?


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Venetsian puolella venelaiturilta löytyy toinen vitsi. Joku on tämän aloittanut, ja jotkut ovat sitä jatkaneet... Purukumi jätetään maihin merelle mentäessä. Tai tökätään paaluun mereltä tultaessa. Disgustoso?

 
Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


Olisin voinut lyödä vetoa, että Nethun on Neptunus, mutta ei. Roomalaisten meren jumala Neptunus on italiaksi Nettuno.

Ei arvaus tosin kovin kauaksi heittänyt, sillä Nethuns oli aaltojen jumala etruskien mytologiassa. Samasta jumalasta on tietenkin kyse. Hevonen oli Neptunukselle pyhitetty eläin. Neptunus ajoi vaunuilla, joiden edessä oli merihevosia. Tästä syystä kai hevoskoristeet gondoleissa, ja muuallakin Venetsiassa.

Ja nimen Nethun on ottanut käyttöön Venetsian sataman palveluihin erikoistunut firma. Sarjastamme ei-kovin-hyödyllistä-matkailutietoa. Mutta nytpä tiedän tämänkin. Eläköön google.


Vihdoinkin Venetsiassa

Vesibussin saapumispaikka Hotel Gabrielli, komea talo.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Paikallinen Venetsian oppaamme (nainen vasemmalla) puhui englantia. Käytössä oli Whisper-audiosysteemi, oppaalla mikrofoni, meillä kuulokkeet. Turistivilinässä välttämätön.
 Ajatus nro 1

Voi kuinka kaunista Venetsiassa on

Jokainen rakennus ja jokainen paikka Venetsiassa on kaunis, katsoo minne tahansa. Rakennukset ovat täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä ja viehättävämpiä yksityskohtia, jotka loistokkuutensa menettäneinäkin - tai ehkä juuri siksi - ovat varsin kuvauksellisia.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Venetsiassa pitäisi viettää päiviä, ehkä viikkoja, jotta saisi nähtyä ja kuvattua kaiken haluamansa. Kaikki on tietenkin jo kuvattu miljoonia kertoja, miljoonilla kameroilla. Osa kuvista löytyy netistä.

Ikkunankin voi tehdä monella tavalla. Venetsiassa - ja Italiassa - se tehdään yleensä esteettisin perustein.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Lippuja näkee Italiassa paljon. Paljon enemmän kuin Suomessa. Italian lippuja tietenkin, ja EU:n, mutta erityisesti myös paikallisia vaakunalippuja. 


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Maria Callas oli kuuluisa (kreikkalais-yhdysvaltalainen) oopperalaulaja. Hänen ansiostaan kiinnostus 1800-luvun alkupuolen italialaisia bel canto -oopperoita kohtaan kasvoi.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Niin yksinkertainen, mutta niin tyylikäs.


Venetsian kuvien kuuluu olla vähän vinoja. Perspektiivit täytyy kuvatessa unohtaa, koska tilaa kuvaamiseen ei ole.

Kadut ja kanavat ovat hyvin kapeita, kauemmaksi kameran kanssa ei pääse perspektiivejä oikomaan. On kuvattava sieltä mistä voi.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Viehkeä ja kekseliäs kulmakoriste.


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Mutta vinous on viehättävää, ja juuri kuvien vinous kertoo paljon, asioiden todellisen laidan.
 .


Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Gondolin keinuessa kamerakin tuppaa keinumaan. Objektiivien vaihtelu gondolissa ei ole ensimmäisiä mieleen tulevia asioita. Eikä muutenkaan. Jää helposti porukasta. Järkkäristä en luovu, mutta mukaan otin vain yhden objektiivin, sen kevyemmän.
.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

Kiireisen matkaohjelman kanssa on myös valittava räplääkö järkkärin asetusten parissa vai katseleeko maisemia ja räpsii kuvia, tuli mitä tuli. 

Valaistusolosuhteet kun ovat usein varsin vaativat - ja vaihtelevat. Kanavien ja kapeiden katujen salaperäinen hämäryys yhdistettynä kirkkaaseen auringonpaisteeseen kulman takana on haastavaa taitavammallekin kuvaajalle.  

Omien nopeasti näpsittyjen kuvieni jälkikäsittely (Lightroom) on ollut aivan välttämätöntä.
.


Santa Maria della Salute

Linkkejä Venetsian nähtävyyksiin blogisivulla Venetsia.



Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
Santa Maria della Salute.
Aivan upea barokkikirkko.


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Fondamenta Salute


    Riva degli Schiavoni


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Venezia, Riva degli Schiavoni ("Orjaranta")
    Schiavone on vanhaa italiaa ja tarkoittaa orjaa ( il schiavo).

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Riva degli Schiavoni on pitkä katu kävellä. On myös ylitettävä pari siltaa.


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
     .

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012



    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012



    Vesi pyrki jalankulkutielle nytkin.

    Päivää aikaisemmin Piazza San Marcolle oli pystytetty puuramppeja jalankulkijoille.

    Viikkoa lähtömme jälkeen Venetsian kaduilla oli polviin saakka vettä.


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Nämä lamput viehättivät minua erityisesti.
    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012



    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Joitakin viehättäviä pikkusiltoja. 

    Vasemmanpuoleiset gondolista kuvattuja. Ja sillalla olijat kuvasivat meitä.

    Alla varsinaiset turistinähtävyydet.


    Ponte Rialto - Rialton silta

    Venetsian vanhin silta, vuodelta 1591.

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Ponte dei Sospiri - Huokausten silta

    Silta rakennettiin vuonna 1602. Kauniilla sillalla on synkähkö historia.

    Huokausten silta on silta, joka yhdistää tutkintotuomareiden toimitilat ja Dogen palatsin sellit uuteen vankilaan. Sen romanttinen nimi viittaa huokauksiin, joita tuomitut päästivät nähdessään vapauden viimeistä kertaa. Kivisillalla kulkee vierekkäin kaksi erillistä käytävää, joiden tarkoitus on ilmeisesti ollut estää kuulusteluihin matkalla olevia vankeja tapaamasta sieltä tulevia vankeja. (Wikipedia)


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Patsaita
     
    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Monumento a Vittorio Emanuele II.

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Patsas Riva degli Schiavonilla oli hyvä kohtauspaikka. Patsas näkyy kauas.


    Yksityiskohdista näkee, kuinka hienosti patsas on tehty.

    Piazza San Marco - Pyhän Markuksen aukio

    Pyhän Markuksen aukio on uskomattoman upea paikka monin tavoin. Kuvia katsomalla välittyy vain pieni osa sen tunnelmasta. 


     Kuva: Public domain

    Canaletton maalaus Piazza San Marco with the Basilica, vuodelta 1730.


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Bysanttilaista arkkitehtuuria edustava Basilica di San Marco Piazza San Marcolla on yksi Venetsian päänähtävyyksistä. Rakennus on ihmeellinen, ja se on innoittanut muun muassa monia säveltäjiä.



    View Larger Map


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Palazzo Ducale (kuvassa oikealla)


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Vettä oli jonkin verran, mutta se ei haitannut kävelyä. Toista olisi ollut kulkea muovipussit jalassa. Tai vettä olisi voinut olla niin paljon, että kulkeminen olisi ollut mahdotonta.


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Campanile di San Marco

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012



    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Voi rakentaa seinän, tai sitten voi rakentaa seinän, joka on taideteos.


    Palazzo Ducale - Dogen palatsi - Yksityiskohtia

    Rakennukset ovat aivan täynnä upeita yksityiskohtia.


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kaivo


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Yksi Venetsian monista vanhoista kaivoista.

    Tämäkin kaivo on turistinähtävyys, siksi myös sen lähettyvillä on myyntikojuja.
    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012



    Ajatus nro 2

    Miten ihmiset pystyvät asumaan täällä veden ja tulvien keskellä

    On pakko oikein keskittyä siihen ajatukseen, että Venetsia ei ole vain sadunhohtoinen elokuvanomainen turistinähtävyys, vaan ihan oikeiden ihmisten asuinpaikka. Ihmisten, jotka heräävät aamulla, keittävät espressonsa ja lähtevät töihin, ei autolla, vaan veneellä. Noiden ikkunoiden takana he asuvat. Noiden parvekkeiden oven he aukaisevat ja katsovat ulos maailmaan, jonka näkymä tosin useimmiten rajoittuu vastapäisen rakennuksen seinään. He päästävät sisään suolaisen veden tuoksun ja merkillisen ummehtuneisuuden aromin.


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012



    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Se, että Venetsia ylipäätään on asuttu ja toimiva yhteisö, on melkoinen ihme.

    Venetsiassa on varauduttava kävelemään. Kanaalien yli pääsee vain siltoja pitkin, autoja ei ole, ei siis tavallisia taksejakaan. On vain venetakseja.

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Lisätietoa ja kuvia gondoleista blogisivulla Gondolit. 


    Ajatus nro 3

    Eivätkö kaikki rakennukset ole jo aivan homeessa

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

      Gondoliajelu paljastaa 
      Venetsian todelliset kasvot. 

      Se paljastaa Venetsian talojen
      rapautuneet ja yhä rapautuvat perustat.
    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

      Vesi on jatkuvasti ihan tuossa, 
      ihan lähellä, ulko-oven takana, 
      portailla. 


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012




    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


      Se, että rumakin on kaunista Italiassa, 
      sopii erityisesti Venetsiaan.

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

     Jos unohtaa tosiasiat, rapautunut Venetsia näyttäytyy kauniin kuvauksellisena ja hyvin taiteellisena.  


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Veden jatkuva läsnäolo tuo rakennusten perustoihin ikivanhan rappeutuneisuuden hohdokkuuden ja kiehtovan värimaailman.
    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Rapautuneisuuden kartasto.

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    .


    Mutta yhä useammin vesi tulee kaduille, sisälle, varastoihin, kotiin alakertaan, kahvilaan, kampaamoon, vaatetusliikkeeseen, ruokakauppaan.

    Vesi pääsee mihin vain haluaa, joka paikkaan, joka on sille sopivalla korkeudella.

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kauppa käy

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Sitä luulisi, että kolmen Italian kiertomatkan jälkeen pikaruoan valinta helpottuisi. Ei. Se on edelleen yhtä hankalaa ja aikaa vievää. Joko alat tavata nimilappuja ja sisältöjä ja mietit mitä nyt tekisi mieli, tai otat summassa jonkun vaan. Yleensä otin summassa jonkun vaan. 

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Kun on jo tarpeeksi irtaantunut todellisuudesta ja tottunut siihen, että kalatuotteet ovat kylmäketjun katkeamatta siististi paloiteltuina omissa pikku rasioissaan hygieenisen sellofaanipeiton alla, tällainen luonnonvalikoima ei juurikaan enää herätä muuta kuin ihmettelyä. Ja halun ikuistaa hieno luonnonasetelma. Joku on nähnyt tavattomasti vaivaa sijoitellessaan tuotteet kauniisti esille näyteikkunaan. Kylmäketjusta en tiedä.

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

     Valikoimaa löytyy kaikissa myyntituotteissa. On vaikea valita. Jollei tarkkaan tiedä, mitä etsii, ei ehkä löydä mitään.


    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012




    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012


    Havaintoja

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Erästä toista vanhaa, maahan saakka kyyryssä olevaa kerjäläismummoa hätisteltiin pois. Hän joutui nousemaan ylös. Näin hänen kasvonsa. Hän oli aivan nuori tyttö.

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
     Näihin ei totu. Enkä nyt puhu siisteydestä. Ennen matkaa pitäisi käydä puoli vuotta kuntosalilla treenamassa jalkalihaksiaan, jos nainen aikoo käyttää julkisia käymälöitä.

    Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012
    Olkoon vaan roskalintuja, mutta minä tykkään puluista.