Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2010
Kuinka monta kuuluisaa italialaista elokuvaa kautta
aikojen pystyt nimeämään? Entä elokuvaohjaajaa? Kuuluisia italialaisia näyttelijöitä?
Italialaisiin elokuviin tutustuminen on hyödyllistä, mikäli haluaa oppia
italialaista kulttuuria syvemmällä tasolla. Myös elokuvia ymmärtää paremmin, jos pystyy asettamaan ne oikeaan kulttuurikehykseen.
Miksi italialaiset
elokuvat ovat sellaisia kuin ovat? Ehkä vähän erilaisia kuin mihin olemme tottuneet, mutta jokainen oman kulttuuriaikansa tuote.
Katso myös
Elokuvista oppii kulttuurin lisäksi tietysti italian kieltä. Elokuvia voi katsoa ilman
tekstitystä tai suomalaisen/italiankielisen tekstityksen kanssa. Monet klassikoista kestävät - jotkut jopa vaativat - useamman katselun.
Mistä elokuvia löytyy
Joitakin italialaisia klassikkoelokuvia on tarjolla
kirjastoissa. Yllättävän paljon löytyi suoraan lähiökirjastoni
hyllystä, lisää sai tilaamalla.
Elokuvia voi myös kysellä divareista ja etsiä esimerkiksi Huutonetistä sekä
verkkokaupoista. Jos ostat dvd:n ulkomaisesta verkkokaupasta, varmistu, että
sen formaatti on katsottavissa täällä.
Netistä löytyy kokonaisia elokuvia, trailereita
ja eripituisia pätkiä elokuvista. Haun onnistuminen riippuu siitä, miten video on
nimetty ja mitä on laitettu hakusanoiksi. Haku onnistuu parhaiten kokeilemalla eri
hakusanoja ja yhdistelmiä, esim. elokuvan nimi (it/eng), näyttelijän/ohjaajan nimi, vuosiluku jne.
Kokonaisia elokuvia löytää hakusanoilla elokuvan nimi + completo/film
completo. Jos tänään ei löydy, huomenna voi löytyä.
Italialaisia elokuvia
Palkintoja
Elokuvaihmisiä
Ohjaajia
Goffredo Alessandrini (1904 - 1978)
Gianni Amelio (1945 - )
Michelangelo Antonioni (1912 - 2007)
Dario Argento (1940 - )
Pupi Avati (1938 -)
Giambattista Avellino (1957 -)
Roberto Benigni (1952 -)
Bernardo Bertolucci (1941 -)
Alessandro Blasetti (1900 - 1987)
Guido Brignone (1886 - 1959)
Massimiliano Bruno (1970 -)
Franco Brusati (1022 - 1993)
Renato Castellani (1913 - 1985)
Luigi Comencini (1916 - 2007)
Vittorio De Sica (1901 - 1974)
Roberto Faenza (1943 -)
Federico Fellini (1920 - 1993)
Carmine Gallone (1886 - 1973)
Matteo Garrone (1968 -)
Augusto Genina (1892 - 1957)
Paolo Genovese (1966 -)
Pietro Germi (1914 - 1974)
Ettore Giannini (1912 - 1990)
Marco Tullio Giordana (1950-)
Luca Guadagnino (1971 -)
Sergio Leone (1929 - 1989)
Nanni Loy (1925 - 1995)
Daniele Luchetti (1960 -)
Giulio Manfredonia (1967 -)
Renzo Marignano (1923 - 1987)
Mario Mattoli (1898 - 1980)
Mario Monicelli (1915 - 2010)
Nanni Moretti (1953 -)
Gabriele Muccino (1967 -)
Gennaro Nunziante (1963 -)
Ermanno Olmi (1931)
Pier Paolo Pasolini (1922 - 1975)
Elio Petri (1929 - 1982)
Gillo Pontecorvo (1919 - 2006)
Dino Risi (1916 - 2008)
Francesco Rosi (1922 -)
Roberto Rossellini (1906 - 1977)
Gabriele Salvatores (1950-)
Ettore Scola (1931 -)
Silvio Soldini (1958 -)
Giuseppe Tornatore (1956 -)
Ohjaajista tarkemmin
Tiedoksi
Päivitän tätä sivua jatkuvasti.
Olen laittanut
joitakin linkkejä elokuviin, mutta linkit muuttuvat ja katoavat, joten joskus ne on etsittävä itse uudestaan.
Elokuvien julkaisuvuosista annetaan eri
lähteissä joskus toisistaan poikkeavia tietoja.
Elokuvia
2012
2011
Qualunquemente
Komedia 2011. Ohjaaja Giulio Manfredonia.
Elokuvan nimi on eräänlainen sanaleikki, jonka
voisi kääntää vaikkapa "Mikätahansamaisesti" (englanniksi
"Whatsoeverly").
Elokuvan jatko-osa on nimeltään Tutto tutto
niente niente (2012).
Che bella giornata
Komedia 2011. Ohjaaja Gennaro Nunziante.
Sivistymätön mutta itseensä tyytyväinen mies
järjestää itsensä katedraalin turvamieheksi, mutta osoittautuu käveleväksi
katastrofiksi.
Nessuno mi può giudicare
Komedia 2011. Ohjaaja Massimiliano Bruno.
On olemassa samanniminen elokuva vuodelta 1966.
C'è chi dice no
Komedia 2011. Ohjaaja Giambattista Avellino.
Immaturi
Komedia 2011. Ohjaaja Paolo Genovese.
2010
Cosa voglio di più (Kun silmäni mä auki saan) (Come Undone)
Draama 2010. Ohjaaja Silvio Soldini. Salasuhde ja mitä siitä seuraa.
Oma arvio, katsottu 3.3.2014.
2009
Io sono l'amore (Rakkautta italialaisittain)
Draama 2009. Ohjaaja Luca Guadagnino. Oscar-ehdokkuus,
monia muita ehdokkuuksia sekä palkintoja.
Tapahtuu Milanossa vuoden 2000 paikkeilla.
Porvarisperheen tarina muutosten ja intohimojen kourissa.
Oma arvio, katsottu 13.4.2014. Aavistuksen verran pitkitetyn, jopa ehkä pitkäveteisenkin alkupuoliskon jälkeen katsoja yllättyy elokuvan loppuosan intensiteetistä. Elokuvan aihepiirit ovat hyvin italialaisia: perhe, vaateteollisuus, ruoka - ja rakkaus. Myös kaupungin kulttuurimaisema sekä luonto saavat oman roolinsa elokuvassa. Kuvaus minun makuuni osin liian levotonta ja osin liian viipyilevää. Televisiosta katsottuna visuaalinen vaikutelma jää keskinkertaiseksi.
Kokonaisuutena katsottava ja hyvin mieleen painuva elokuva.
2008
Gomorra
Rikos, mafia 2008. Ohjaaja Matteo Garrone.
European Film Awards (palkittu). Cannes: Grand
Prize of the Jury. Italian tämän päivän rikollissuvuista.
Elokuva on osin kuvattu Napolin pohjoispuolella sijaitsevassa 60- ja 70-luvulla rakennetussa nukkumalähiössä Vele di Scampia (eng) (Scampian purjeet), jossa asuu noin 80 000 ihmistä. Alue on rikollisten pesäpaikka, ja lähes vailla yhteiskunnan valvontaa. Alueelle on mm. rakennettu suljettavia rautaportteja rikollisten pakenemisen helpottamiseksi. Le vele on tänään rappiotilassa, vaikkakin vielä asutettu. Vele di Scampia (it)
Il papà di Giovanna
Draama 2008. Ohjaaja Pupi Avati.
Palkintoja mm.Cinema di Venezia, paras miesnäyttelijä Silvio
Orlando (isä).
David di Donatello paras näyttelijätär Alba
Rohrwacher (Giovanna).
Ylisuojeleva isä ei tunnista tyttärensä
mielenterveydellisiä ongelmia. Tilanne kääntyy traagiseksi.
Il divo: La spettacolare vita di Giulio Andreotti (Il Divo - Giulio Andreottin merkillinen elämä)
Draama, mafia 2008. Ohjaaja Paolo Sorrentino. Oscar-ehdokkuus 2010. Cannesin filimifestivaalien tuomariston palkinto 200,8 ym palkintoja.
Elokuva kertoo sodanjälkeisen Italian ehkä vaikutusvaltaisimmasta poliitikosta Giulio Andreottista (1919 –2013), joka toimi mm. pääministerinä seitsemässä eri hallituksessa. Andreotti oli kiistelty hahmo, sillä hänellä oli tiiviit yhteydet niin mafiaan kuin Vatikaaniinkin. Korruptiotutkimukset, ns tangentopoli, liittyvät tähän aikaan. Kuten myös Aldo Moron sieppaus ja murha. Andreaotti oli syytettynä korruptiosta ja useiden murhien järjestämisestä, mutta hänet vapautettiin todisteiden puutteessa. Osa syytteistä ehti vanhentua. Berlusconilla oli sama asianajaja kuin Andreottilla (Franco Coppi).
Oma arvio (21.9.2013): Mikään rakkauselokuva tämä ei ole. Paikoin aavistuksen verran väkivaltainenkin. Mutta vaikka en täysin ymmärtänyt siihen liittyviä poliittisia kuvioita (elokuvan myötä niistä sai hyvän käsityksen kyllä), elokuva oli erittäin mielenkiintoisesti ja hyvin vaikuttavasti ja mieleenpainuvasti toteutettu. Erityisesti pidin pääosan esittäjän Toni Servillon roolisuorituksesta. Elokuva kestää useammankin katselun, koska se on täynnä myös taiteellisia kuvakulmia ja muita hyvin kekseliäitä ja kuvauksellisia yksityiskohtia. Mutta ennen kaikkea siitä sai käsityksen tämän ajan politiikan kiemuroista, poliittisen elämän häikäilemättömyydestä. Tämän kaiken vastapainona on Andreottin persoonan omituisuus ja ilmeettömyys ja miltei säälittävä ulkomuoto. Suosittelen elokuvaa.
2007
Mio fratello è figlio unico (Veljeni on ainoa lapsi)
Draama, politiikka 2007. Ohjaaja Daniele
Luchetti.
Eri aatteita kannattavien työväenluokan
veljesten kasvu aikuisiksi 60- ja 70-luvulla.
2005
La tigre e la neve (Tiikeri ja lumi)
"Lämminhenkinen, koskettava ja
elämänmyönteinen elokuva sekä räjähdysherkkä satiiri Irakin
miehityksestä."
Draamakomedia, romantiikka 2005. Roberto
Benignin (s. -52) ohjaama elokuva, jossa ohjaaja itse myös näyttelee pääosaa. Hänen vaimonsa Nicoletta Braschi näyttelee toista pääosaa. Benigni on myös runoilija, laulaja-lauluntekijä sekä Dante-tutkija. Hän oli Italian kommunistisen puolueen (PCI) jäsen ja hänestä tuli Berlusconin kiivas vastustaja. Benigniä on kutsuttu Italian Woody Alleniksi. Hän esiintyi Allenin elokuvassa "To Rome With Love". Fellini piti Benigniä nerona.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Roomaan sekä Bagdadiin. Tarina saa innoituksensa sadusta Prinsessa Ruusunen. Rakastunut
italialainen kirjallisuuden professori ja runoilija on jumissa Irakissa, jossa hän tekee kaikkensa pelastaakseen loukkaantuneen rakastettunsa.
Oma arvio, katsottu 17.4.2013: Näyttelijänä Benigni muistuttaa Woody Allenia: hän on pienikokoinen, heiveröinen, kömpelö, vilkkaasti ilmehtivä ja elehtivä koomikko, ehkä enemmän lämpimiä sävyjä omaava. Elokuvan tapahtumat pyörivät enimmäkseen Benignin ympärillä. Juoni sinänsä on melkoisen satumainen, mutta Benignin näyttelijätyö on minun mielestäni ihan miellyttävää katsottavaa. Yksi teemoista on kaiken voittava rakkaus, joka kyllä hellyttää katsojan.
Kirjastosta lainaamassani versiossa ei ollut
mahdollisuutta valita italiankielistä tekstitystä.
2001
La stanza del figlio (Pojan huone)
Draama 2001. Ohjaaja Nanni Moretti.
Cannes: Kultainen palmu.Fipresci Prize ("For its depiction of a united
family's destruction following the death of a child.")
Perheen trauma pojan kuoltua sukellusonnettomuudessa.
2000
Malèna
Draama, komedia, romantiikka 2000. Ohjaaja Giuseppe
Tornatore. Oscar-ehdokkuus. Monica Belucci.
Sisilia 40-luvulla. Naisen aviomies on kadonnut
sodassa. Nainen yrittää sopeutua menetykseen. Kylä, jonne hän muuttaa, yrittää
sopeutua kauniiseen naiseen, johon nuorukaiset ihastuvat, erityisesti eräs
12-vuotias. Kuvaus pikkukyläläisten kateudesta ja suvaitsemattomuudesta.
Pane e tulipani (Leipää ja
tulppaaneja)
Romanttinen komedia 2000. Ohjaaja Silvio
Soldini. Useita palkintoja.
"Elokuva naisesta, joka kyllästyy
kotiäidin rooliinsa ja öykkäröivään perheeseensä ja lähtee omille teilleen
Venetsiaan. Tämä onnistuu lomamatkalla, jolla bussi jättää hänet vahingossa
huoltoaseman vessaan, eivätkä mies ja poika edes huomaa hänen puuttumistaan."
Oma arvio, katsottu 29.8.2012: Paikalleen
juuttuneiden ja unelmansa unohtaneiden pienten ihmisten elämänmakuinen
heräämistarina. Tempo miellyttävän verkkainen. Elokuva on väreiltään raikas.
Erityisen hyvää: ohjaus, näyttelijäsuoritukset, kuvaus. Elokuvasta jää hyvä
mieli.
Elokuvassa esiintyy mm. Don Backy
laululla Frasi
d'amore.
Kirjastosta lainaamassani versiossa ei ollut
mahdollisuutta valita italiankielistä tekstitystä.
1998
Così ridevano (Kuinka he nauroivatkaan)
Draama 1998. Ohjaaja Gianni Amelio.
Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).
Sisilialaiset veljekset muuttavat 50-luvulla
Turiniin. Vanhempi tekee kovasti työtä, jotta nuorempi voisi opiskella. Mutta
nuorempi haluaisi töihin. Nuoremman valmistuttua tapahtumat saavat dramaattisen
käänteen.
La leggenda del pianista sull'oceano (Legenda nimeltään 1900)
Drammatico, commedia 1998. Ohjaaja Giuseppe
Tornatore. Italia-USA. Ohjaajan ensimmäinen englanninkielinen elokuva.
Elokuva pohjautuu Alessandro Bariccon monologiin Novecento.
Musiikki Ennio Morricone ja Amedeo Tommasi. Elokuva ja elokuvan
musiikki ovat saaneet palkintoja.
Tarina pianistista, joka elää valtamerilaivassa,
eikä suostu poistumaan sieltä edes laivan jo lopetettua liikennöintinsä. Tarina
esitetään takautumina. "1900" on pianisti.
1997
La vita è bella (Kaunis elämä)
Romanttinen komedia, draama 1997. Ohjaaja Roberto
Benigni. Kolme Oscar-palkintoa. Cannes: Grand Prize of the Jury.
Juutalaisella miehellä on kaunis romanssi
huumorinsa avulla, mutta joutuu käyttämään samaa ominaisuutta suojellakseen
poikaansa natsien leirillä.
1995
L'uomo delle stelle
(Tähdentekijä)
Romanttinen draama 1995. Ohjaaja Giuseppe
Tornatore. Oscar-ehdokkuus.
Huijari matkustaa ympäri Sisiliaa koekuvaamassa
ihmisiä. Rakkaudessa tulee ongelmia.
1994
Farinelli / Farinelli - Voce
Regina / Farinelli, il castrato (Farinelli - kastraatti)
Draama, elämäkerta, musiikki 1994.
Ranska-Italia-Belgia yhteistyö. Ohjaaja Gérard Corbiau (Belgia). Oscar-ehdokkuus.
Tarina kuuluisasta italialaisesta
kastraattioopperalaulajasta Farinellista (Carlo Broschi). Tapahtumat
sijoittuvat Händelin aikaan.
Il postino (Posteljooni)
Draama, elämäkerta, komedia, romantiikka 1994.
Yhteistuotanto Espanja, Italia, Englanti (Italia, Ranska, Belgia?). Ohjaaja Michael
Radford (English).
Yksinkertainen italialainen posteljooni oppii
rakastamaan runoutta kuljettaessaan postia tunnetulle runoilijalle. Hän käyttää
taitoa kosiskellakseen nuorta kaunotarta.
1994
Lamerica
Draama 1994. Ohjaaja Gianni Amelio.
Yhteistyö Italia-Ranska. European Film Awards.
1991
Il portaborse (Ministerin
takamies)
Laji: pitkä fiktio, komedia, farssi 1991.
Italia-Ranska. Ohjaaja: Daniele Luchetti.
Korruptoitunut nuori ministeri ja hänen
rehellinen takamiehensä politiikan koukeroissa.
Mediterraneo
Komedia, draama, sota 1991. Ohjaaja Gabriele
Salvatores. Oscar-palkittu.
Produzione Penta Film, Silvio Berlusconi
Communications.
Italialaisia sotilaita jätetään
puolustustehtäviin pienelle kreikkalaiselle autiosaarelle. Saari ei olekaan
autio, ja sotilaiden elämä ei sen jälkeen ole yhtään hassumpaa.
Oma arvio: Katsottu 27.9.2012. Elokuva on lämminhenkinen ja viihdyttävä, komediallisuus hienovaraista ja tyylikästä.
1990
Porte aperte (Avoimet ovet)
Poliittinen draama 1990. Ohjaaja Gianni
Amelio. Oscar-ehdokkuus. European Film Awards.
Mies tappaa potkut antaneen esimiehensä, miehen
joka tuli hänen tilalleen ja vaimonsa. Mies haluaa pikaisen
kuolemanrangaistuksen. Hänen asianajajansa on eri mieltä.
1989
Che ora è? (Mitä kello on?)
Komedia, draama 1989. Ohjaaja Ettore Scola.
Isä ja poika tapaavat pitkän ajan kuluttua ja
yrittävät selvitellä ristiriitojaan.
1988
Cinema Paradiso (Nuovo cinema
Paradiso)
Draama 1988. Ohjaaja Giuseppe Tornatore.
Italia-Ranska. Oscar-palkittu. Cannes: Grand Prize of the Jury.
Elokuvantekijä muistelee lapsuuttaan, jolloin
hän rakastui elokuviin ja ystävystyi elokuvan näyttäjän kanssa.
La leggenda del santo bevitore
(Pyhän juopon legenda)
Draama 1988. Ohjaaja Ermanno Olmi.
Italia-Ranska. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).
Kodittomalle alkoholistille lainataan summa
rahaa sillä ehdolla, että hän maksaa sen takaisin paikalliselle kirkolle heti
kun pystyy. Mies pettyy yrityksissään.
1987
La famiglia (Perhe)
Draama, historia, musiikki, romantiikka 1987.
Ohjaaja Ettore Scola. Oscar-ehdokkuus.
Miehen 80-vuotinen tarina, kaikki tapahtumat
samassa talossa.
The Last Emperor (L'ultimo
imperatore) (Viimeinen keisari)
Englanninkielinen, eeppinen, elämäkerrallinen
1987. Yhteistyö. Ohjaaja Bernardo Bertolucci. Oscar-palkittu.
Kiinan viimeisen keisarin tarina.
1984
C'era una volta in America (Once Upon a Time in America - suuri gangsterisota)
Gangster, drammatico 1984. Ohjaaja Sergio Leone. Musiikki Ennio Morricone. Robert De Niro.
Gangsteri palaa Brooklyniin 30 vuoden jälkeen ja joutuu kohtaamaan vanhan elämänsä ongelmat.
Osa trilogiasta
C'era una volta il West (1968)
Giù la testa (1971)
C'era una volta in America (1984)
Non ci resta che piangere (Nothing left to do but cry)
Komedia, romantiikka, 1984 / 1985. Ohjaajat: Roberto Benigni, Massimo Troisi. Näyttelijöitä: Roberto Benigni, Massimo Troisi, Iris Peynado.
Menestyselokuvassa kaverukset opettaja Saverino ja talonmies
(bidello) Mario joutuvat keskiajalle, tapaavat mm. Leonardo da Vincin. He yrittävät
opettaa nykyajan keksintöjä, liikennevaloja, kuumemittaria, sähköä ja junaa,
mikä osoittautuu odotettua vaikeammaksi. Kaverukset laulavat esimerkiksi
Beatlesin lauluja. He yrittävät myös estää Kolumbusta löytämästä Amerikkaa. Tästä
syystä elokuva ei päässyt Amerikan levitykseen. Elokuva muistuttaa komiikassaan Monty Pythonin
elokuvia (Holy Grail, Life of Brian). Elokuvasta on eripituisia versioita.
Kuuluisa sitaatti elokuvasta. Kuvalinkki täältä
"Chi siete, cosa fate, cosa portate, sì, ma quanti siete... Un fiorino"
1983
Ballando ballando / Le bal
(Tanssit)
Italialais-ranskalainen historiallinen musikaali
ilman puheosuuksia 1983. Ohjaaja Ettore Scola. Yhteistyö.
Oscar-ehdokkuus. Wikipediassa ei paljon tietoa elokuvasta.
50-vuotinen tarina (alkaen 20-luvulta) ranskalaisesta
yhteisöstä ranskalaisen tanssisalin kautta kuvattuna. Tanssijat vaihtuvat
vuosien kuluessa.
1982
Identificazione di una donna
Romanttinen draama 1982. Ohjaaja Michelangelo
Antonioni.
Paikka: Rooma, Venetsia. Italialainen
elokuvantekijä etsii naista päärooliin ja elämäänsä.
1981
Passione d'amore
(Rakkaushuumaa)
Draama, romantiikka 1981. Ohjaaja Ettore
Scola.
Italialainen sotilas lähetetään kauas
rakastetustaan. Siellä sotilaaseen rakastuu nainen, epämiellyttävä ja hullu.
Tre fratelli (Kolme veljestä)
Draama 1981. Ohjaaja Francesco Rosi.
Italia-ranska. Oscar-ehdokkuus.
Kolme miestä kohtaavat äidin kuoleman.
Naisten kaupunki - La città delle donne
1980
La terrazza (Terassi)
Draama 1980. Ohjaaja Ettore Scola. Cannes:
Best Supporting Actor Carla Gravina; Best Screenplay.
Terassilla Roomassa ryhmä italialaisia
kommunistipoliitikkoja ja älymystön edustajia pitävät juhlaa.
1979
Dimenticare Venezia
Draama 1979. Ohjaaja Franco Brusati.
Italialais-ranskalainen. Oscar-ehdokkuus. Wikipediassa ei kovin paljon tietoa.
La luna (Kuu / Bertoluccin kuu)
Draama 1979. Ohjaaja Bernardo Bertolucci.
Italia-Englanti. Kieli: englanti. Musiikki Ennio Morricone.
Juuri leskeksi jäänyt amerikkalainen
oopperalaulaja muuttaa 15-vuotiaan kapinallisen poikansa kanssa Italiaan. Poika
kaipaa voimakasta isähahmoa. Italiassa poika joutuu huonoon seuraan, ja hänestä
tulee narkomaani. Äiti yrittää kaikin tavoin pelastaa poikaansa ja kerran jopa
tyydyttää pojan, jotta hän ei käyttäisi huumausaineita.
1978
L'albero degli zoccoli
(Puukenkäpuu)
Draama, historia 1978. Ohjaaja Ermanno Olmi.
Cannes: Kultainen palmu; Prize of the Ecumenical Jury.
Älykäs köyhän maalaisperheen poika lähetetään suurin
uhrauksin opiskelemaan. Pitkällä koulumatkalla pojan kenkä menee rikki, eikä
perheellä ole varaa hankkia uusia. Mitä tehdä?
Forza Italia!
Poliittinen satiiri, dokumentti 1978. Ohjaaja Roberto
Faenza. Oscar-ehdokkuus.
Dokumentti toisen maailmansodan jälkeisestä
poliittisesta tilanteesta Italiassa. Dokumentti oli esityskiellossa pitkän
aikaa, sen jälkeen kun Aldo Moro kidnapattiin ja murhattiin.
1977
Una giornata particolare
(Kohtaaminen Roomassa)
Draama, romantiikka, sota 1977. Ohjaaja Ettore
Scola. Italia-Kanada. Kaksi Oscar-ehdokkuutta, muita ehdokkuuksia ja
palkintoja. Sophia Loren, Marcello Mastroianni. Scolan syrjähyppy Cinema verité
-genreen. Erikoisia kuvaustekniikoita.
Tapahtuma-aika: 1938, jolloin Hitler teki
historiallisen vierailun Roomaan tapaamaan Mussolinia (elokuvassa autenttista
videomateriaalia). Koko kaupunki on kuin huuman vallassa.
Poliittiset ja seksuaaliset suuntaukset
liittyvät tarinaan, jossa yksinäinen, alistettu kotiäiti tapaa yksinäisen,
katkeroituneen naapurinsa, kaikkien muiden mentyä katsomaan paraatia. Lyhyt
hetki vapauden tunnetta ja muutoksen mahdollisuutta.
Oma arvio: Katsottu 30.8.2012. Kerronta on
hidastempoista, mikä luo mielenkiintoisen vastakohdan suureen paraatihulluuteen.
Paraatin selostus kuuluu ulkoa läpi koko elokuvan. Ajan kuvaus on kiehtovaa.
Pienet yksityiskohdat arjen elämästä täyttävät elokuvan. "Nerous ei sovi
naisen fysiologiaan eikä psykologiaan. Siksi vain mies voi olla nero"
(teksti naisen tekemässä valokuva-albumissa). Nainen hyväksyy ajatuksen.
"Miehen on oltava aviomies, isä ja sotilas."
Padre padrone (Isäni, herrani)
Draama 1977. Ohjaaja Paolo ja Vittorio
Taviani. Cannes: Kultainen palmu; Fipresci Prize. Elokuva perustuu Gavino Leddan samannimiseen omaelämäkerrallliseen kirjaan.
Tositarina brutaalin sardinialaisen paimenen
pojasta, joka kouluttamalla itseään pääsi pakenemaan hankalista olosuhteista.
Oma arvio: katsottu 1.9.2012. Elokuva on hidastempoinen, kamera viipyy Sardinian karussa mutta kauniissa luonnossa ja maisemassa sekä henkilöiden mielenliikkeissä ilmeiden, liikkeiden ja asentojen kautta. Tämä kaikki on sopusoinnussa kylän elämän yksinkertaisuuden ja karuuden kanssa. Elokuvassa on kekseliäitä, vaikuttavia ja kiehtovia pieniä episodeja, joiden avulla rinnastetaan kylän yksinkertainen elämä ja todellisuus ympäröivän maailman kanssa. Tällainen on esimerkiksi kohtaus, jossa nuoret miehet kantavat painavaa pyhäinkuvaa. Ohjauksessa näkyy italialainen kulttuuri, elokuva on erilainen kuin vastaavat suomalaiset maaseutukuvaukset.
1976
Brutti, sporchi e cattivi (
Rumat, likaiset ja ilkeät)
Komedia, draama 1976. Genere: drammatico,
grottesco. Ohjaaja Ettore Scola. Cannes: Best Director.
1975
Pasqualino Settebellezze (Mies
joka osti elämänsä)
Draama, komedia, sota 1975. Ohjaaja Lina
Wertmüller. Oscar-ehdokkuus.
Tarinaan sisältyy rikoksia ja prostituutiota.
Profondo rosso (Verenpunainen
kauhu)
Thriller, horror, giallo 1975. Ohjaaja Dario Argento.
Musiikinopettaja tutkii väkivaltaisten murhien
sarjaa.
1974
C'eravamo tanto amati (Mehän
rakastimme toisiamme niin paljon)
Draama, komedia 1974. Ohjaus: Ettore Scola. Elokuvaa pidetään
yhtenä Commedia all’italianan hienoimmista
elokuvista. Osin mustavalkoinen.
"Miten tässä näin kävikään?"
"Meidän piti muuttaa maailmaa, mutta maailma muuttikin meidät."
Elokuva historiasta ja yhteiskunnasta,
rakkaudesta, ystävyydestä sekä unelmista, illuusioista ja niiden murenemisesta.
Kolme partisaaniystävystä kasvavat erilleen, kun arki koittaa. Tarinaan liittyy
nainen.
Katsottu.
Profumo di donna (Naisen
tuoksu)
Draama, komedia 1974. Ohjaaja Dino Risi.
Oscar-ehdokas. Cannes: Best Actor Vittorio Gassman.
Elokuvan pohjalta on tehty toinen,
amerikkalainen elokuvaversio Scent of a Woman (Martin Brest, 1992).
Sokeutunut armeijan kapteeni matkustaa
avustajansa kanssa tapaamaan vammautunutta ystäväänsä aikomuksenaan tehdä
itsemurha matkalla. Kapteeni haluaa avustajan kuvailevan hänelle kauniita
naisia ja kertoo pystyvänsä itse tunnistamaan kauniin naisen hänen tuoksustaan.
Kapteenin entinen rakastettu astuu kuvaan.
Il fiore delle Mille e una notte
(Tuhat ja yksi yötä / Tuhannen ja yhden yön tarinoita)
Komedia, draama, fantasia, erotiikka 1974.
Ohjaaja Pier Paolo Pasolini. Kymmenen tarinaa arabialaisesta
satukokoelmasta Tuhannen ja yhden yön tarinoita (nimestä eri versioita).
Italia-Ranska. Päätösosa Pasolinin "elämän trilogiasta": Decamerone,
Canterburyn tarinoita sekä Tuhat ja yksi yötä. Cannes: Grand Prize of the Jury.
Päätarina: Viaton nuori mies rakastuu
orjatyttöön, joka valitsi hänet isännäkseen. Orjatyttö siepataan, ja mies etsii
häntä. Orjatyttö päätyy mieheksi pukeutuneena kaukaisen maan kuninkaaksi.
Lopulta mies löytää naisen.
Allonsanfàn (Petturi)
Draama, historia, 1974. Ohjaaja Paolo ja Vittorio Taviani. Marcello Mastroianni Fulviona. Musiikki Ennio Morricone.
Elokuvan nimi viittaa elokuvan henkilöön ja Marseljeesin alkusanoihin. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkuun, jolloin Napoleon on syösty vallasta. Elokuva on myös kuvaus päähenkilön ristiriitaisuudesta. Vallankumouksellinen Fulvio päästetään vankilasta syötiksi, jotta kapinalliset saadaan kiinni.
1973
Amarcord
1972
Il caso Mattei
Biografico, drammatico, politico 1972. Crime,
mystery. Ohjaaja Francesco Rosi. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla
(jaettu Kultainen palmu; erityismaininta Gian Maria Volonté).
Enrico Mattei auttoi muuttamaan Italian
tulevaisuutta. Toimittajat ovat tutkineet lento-onnettomuutta, jossa Mattei
kuoli.
Fellinin Rooma - Roma
1971
Il Decameron (colore)
Komedia, draama 1971. Italia-Ranska. (Boccaccion
kirjasta.) Ohjaaja Pier Paolo Pasolini.
La classe operaia va in Paradiso
(colore) (Työväenluokka nousee taivaaseen)
Drammatico, politico, satira 1971. Ohjaaja Elio
Petri. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (jaettu Kultainen palmu;
erityismaininta Gian Maria Volonté).
Tunnollinen työntekijä katkaisee sormensa
työkoneessa. Onnettomuus vie hänet politiikkaan ja vallankumouksellisiin
ryhmiin.
Morte a Venezia (colore)
(Kuolema Venetsiassa)
Draama, fantasia 1971. Ohjaaja Luchino
Visconti. Italia-USA. (Thomas Mannin kirjan pohjalta)
Säveltäjä matkustaa Venetsian rannikolle
lepäämään, mutta ajautuu suhteeseen kauniin nuoren miehen kanssa. Molemmat
sairastuvat kulkutautiin, joka symboloi ihanteiden rappeutumisen uhkaa.
Giù la testa (Maahan, senkin hölmö!)
Storico-sociale, western 1971, Ohjaaja Sergio Leone, hänen viimeinen lännenelokuvansa. Rod Steiger, James Coburn. Clint Eastwoodille tarjottiin roolia, mutta hän kieltäytyi. Jotkut kritisoivat elokuvaa, joidenkin mielestä elokuva on saanut liian vähän huomiota.
Meksikon vallankumouksen aika. Rosvo haluaa ryöstää pankin ja paeta Amerikkaan, mutta sekaantuu vallankumoukseen.
Osa trilogiasta
C'era una volta il West (1968)
Giù la testa (1971)
C'era una volta in America (1984)
1970
Indagine su un cittadino al di
sopra di ogni sospetto (colore) (Epäilyksen yläpuolella)
Drammatico, politico, thriller, psicologico
1970. Ohjaaja Elio Petri. Oscar-palkittu.Palkittu Cannesin
filmifestivaaleilla (Grand Price of the Jury; Fipresci Prize).
Rikospoliisi murhaa rakastajattarensa ja jättää
tahallaan todisteita murhasta.
Il giardino dei Finzi-Contini
(colore) (Finzi Continin puutarha)
Draama, historia, sota 1970. Ohjaaja Vittorio
De Sica. Oscar-palkittu.
Tarina 30-luvun rikkaan juutalaisperheen
aikuisten lasten rakkauksista.
Dramma della gelosia - Tutti i
particolari in cronaca (colore) (Mustasukkaisuutta italialaisittain)
Komedia, draama 1970. Italia-Espanja. Ohjaaja Ettore
Scola. Marcello Mastroianni, Monioca Vitti.
Kolmiodraama Roomassa 70-luvulla.
Fellinin Satyricon
1969
La caduta degli dei (Kadotetut)
Draama, sota 1969. Ohjaaja Luchino Visconti.
Italia - Saksa - Sveitsi. Kieli: italia, saksa. La caduta degli dei on
suomeksi "Jumalten lankeemus".
Varakkaan ja perverssin elämänttyylin omaavan teollisuusperheen romahtaminen
Kolmannen valtakunnan (Third Reich) rappion aikana.
1968
La ragazza con la pistola
(colore)
Draamakomedia 1968. Ohjaaja Mario Monicelli.
Monica Vitti. Oscar-ehdokas.
Rakastetun häpäisemä sisilialaisnainen aikoo
murhata miehen.
C'era una volta il West (Huuliharppukostaja)
Spagettiwestern 1968. Ohjaaja Sergio Leone. Italia-USA. Musiikki Ennio Morricone. Charles Bronson, Henry Fonda, Claudia Cardinale. Kielet: italia, englanti.
Sergio Leone oli jo päättänyt luopua länkkäreistä, kun Paramount tarjosi hänelle rahaa vielä yhden tuotantoon. Clint Eastwood kieltäytyi tarjotusta roolista ja osa annettiin Charles Bronsonille.
Ohjaajan versio oli lähes kolmetuntinen, versio joka näytettiin Euroopassa. Paramount leikkasi itse lyhyemmän version, jota kritisoitiin, eikä se menestynyt Amerikassa. Elokuvaa pidetään nyt mestariteoksena, yhtenä parhaimmista koskaan tehdyistä lännenelokuvista. Myöhemmin sitä on kehuttu kulttuurillisesti, historiallisesti ja esteettisesti merkittäväksi.
Dollarielokuviin verrattuna elokuva on erilainen, hitaampi, ja päähenkilöt muuttuvat tarinan edetessä. Se enteilee jo Leonen seuraavaa, C'era una volta -trilogiaa.
Osa trilogiasta
C'era una volta il West (1968)
Giù la testa (1971)
C'era una volta in America (1984)
1966
La battaglia di Algeri (B/N)
(Taistelu Algeriasta)
Drammatico, guerra, storico 1966.
Italia-Algeria. Ohjaaja Gillo Pontecorvo. Oscar-ehdokas. Palkittu
Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).
Kuvaus nykyajan historian verisimmästä
vallankumouksesta.
Signore & Signori (B/N)
(Hyvät naiset ja herrat)
Komedia, seksi, 1966. Ohjaaja Pietro Germi.
Kolme tarinaa, joista yhdessä mies teeskentelee olevansa impotentti salatakseen
suhteensa. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (Kultainen palmu).
Blowup / Blow-Up (colore)
(Blow-Up - erään suudelman jälkeen)
Draama, mysteeri, trilleri 1966. Ohjaaja Michelangelo
Antonioni. Isobritannia, Italia, USA. Antonionin ensimmäinen englanninkielinen
ohjaustyö. Vanessa Redgrave. Oscar-ehdokkuus, palkintoja.
Valokuvaaja (David Hemmings) uskoo, että on
mahdollisesti valokuvatessaan joutunut murhan todistajaksi.
Il buono, il brutto, il cattivo
(Hyvät, pahat ja rumat)
Spagettiwestern 1966.
Ohjaaja Sergio Leone. Musiikki Ennio Morricone. Englanninkielinen.
Clint Eastwood, Lee Van Cleef.
Ohjaajalta kysyttiin, miksi hän pitää Eastwoodista.
Leone vastasi:
"Mi piace Clint Eastwood perché è un
attore che ha solo due espressioni: una con il sigaro e una senza sigaro."
Elokuva ei valmistuttuaan herättänyt suurta
huomiota, mutta nykyään se kuuluu tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin lännenelokuviin.
Parhaiden elokuvien sija IMDb:ssä 5/250.
Tapahtuma-aika 1862. Kolme miestä tavoittelevat
armeijalta varastettuja rahasäkkejä. Juoni monivaiheinen.
Osa ns. Dollaritrilogiaa. Osat:
Per un pugno di dollari (1964)
Per qualche dollaro in più (1965)
Il buono, il brutto, il cattivo (1966)
Dollaritrilogia toi elokuviin antisankarin käsitteen.
1965
Vaghe stelle dell'Orsa (B/N)
(Tuhon tähdet)
Draama, mysteeri, sota 1965. Ohjaaja Luchino
Visconti. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).
Claudia Cardinale.
Nainen palaa lapsuuden kotiinsa Volterraan
amerikkalaisen miehensä kanssa. Käy ilmi, että naisella ja veljellä on salaisuus.
Per qualche dollaro in più (Vain muutaman dollarin tähden)
Spagettiwestern 1965.
Italia-Espanja-Saksa. Ohjaaja Sergio Leone. Musiikki Ennio Morricone. Clint Eastwood, Lee Van Cleef. Ei palkintoja.
Osa ns. Dollaritrilogiaa. Osat:
Per un pugno di dollari (1964)
Per qualche dollaro in più (1965)
Il buono, il brutto, il cattivo (1966)
Dollaritrilogia toi elokuviin antisankarin käsitteen.
1964
Il Vangelo secondo Matteo (B/N)
(Matteuksen evankeliumi)
Draama, historia 1964. Italia-Ranska. Ohjaaja Pier
Paolo Pasolini. Oscar-ehdokas.
Jeesuksen elämä Matteuksen mukaan.
Amatöörinäyttelijöitä.
Matrimonio all'italiana
(colore) (Avioliitto italialaisittain)
Draama, komedia, romantiikka 1964. Ohjaaja Vittorio
De Sica. Oscar-ehdokas. Ranskalais-italialainen. Sophia Loren, Marcello
Mastroianni.
Tarina menestyneen liikemiehen suhteesta
prostituoituun.
Il deserto rosso (colore)
(Punainen erämaa)
Draama 1964. Ranskalais-italialainen. Ohjaaja Michelangelo
Antonioni. Antonionin ensimmäinen värielokuva. Monica Vitti. Palkittu
Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).
Yksi neljän elokuvan sarjasta Monica Vittin
kanssa 1959-1964. L'avventura (1960), La notte (1961), L'eclisse
(1962), Il deserto rosso (1964).
Nainen on henkisesti sairas ja yrittää parhaansa
mukaan salata sen mieheltään. Kuvaan astuu insinööri, joka alkaa vietellä
naista ja käyttää häntä hyväkseen.
Per un pugno di dollari (Kourallinen dollareita)
Spagettiwestern 1964. Ohjaaja Sergio Leone. Italia-Espanja-Saksa. Musiikki Ennio Morricone. Clint Eastwood. Kuvattu Espanjan etelärannikolla. Elokuva perustuu Akira Kurosawan elokuvaan Yojimbo, mikä seikka johti oikeudenkäyntiin. Spagettiwestern-genren kulmakivi.
Yksinäinen vaeltava pyssymies saapuu majataloon ja kuulee, että kaupungissa vallitsee vihamielisyys kahden perheen välillä. Ahneus, ylpeys ja kosto ovat avainsanoja. Elokuva on väkivaltainen.
Osa ns. Dollaritrilogiaa. Osat:
Per un pugno di dollari (1964)
Per qualche dollaro in più, (1965)
Il buono, il brutto, il cattivo (1966)
Dollaritrilogia toi elokuviin antisankarin käsitteen.
1963
Ieri, oggi, domani (colore)
(Eilen, tänään, huomenna)
Romanttinen komedia 1963. Ohjaaja Vittorio De
Sica. Italia-Ranska. Oscar-palkittu. Sophia Loren, Marcello Mastroianni.
Tarina kolmesta hyvin erilaisesta naisesta, sekä
miehistä.
Il gattopardo (colore)
(Tiikerikissa)
Draama, historia, romantiikka, sota 1963.
Italia-Ranska. Ohjaaja Luchino Visconti. Burt Lancaster, Alain Delon,
Claudia Cardinale. Musiikki Nino Rota. Upea tanssikohtaus, hidas
toiminta. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (Kultainen palmu).
"Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Sisiliaan
vuosina 1860–1863 juuri Italian yhdentymisen alkuvaiheisiin. Garibaldin armeija
on noussut Sisialian Marsalassa maihin ja ruhtinas Salina lähtee perheineen ja
palvelusväkineen kesäresidenssiinsä Donnafugataan. Ruhtinas oivaltaa, että
feodalismin päivät Italiassa ovat luetut ja niin hän sallii veljenpoikansa
Tancredin avioitua tavallisen rahvaan edustajan, rikkaan kauppiaan tyttären
Angelican kanssa." (Wikipedia)
Le mani sulla città (B/N)
Draama, korruptio 1963. Italialais-ranskalainen.
Ohjaaja Francesco Rosi. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla
(Kultainen leijona).
Häikäilemättömän napolilaisen gryderin rakentama
asuintalo sortuu, ja alkaa tutkimus.
8 1/2 - Otto e mezzo
1962
Le quattro giornate di Napoli
(B/N) (Napolin neljä päivää)
Drammatico, storico, guerra 1962. Ohjaaja Nanni
Loy. Oscar-ehdokas.
Napolilaisten kapinointi saksalaisia miehittäjiä
vastaan toisessa maailmasodassa.
Il sorpasso (B/N)
Komedia, draama, kulttielokuva 1962. Ohjaaja Dino
Risi. Ohjaajan mestariteos. Kuuluisin genressä Commedia all'italiana.
Risille myönnettiin vuonna 2002 Venetsian elokuvajuhlilla Kultainen leijona
hänen koko tuotannostaan.
Ujo lakitieteen opiskelija tapaa nelikymppisen
miehen, joka on kaikessa hänen vastakohtansa. He lähtevät autoilemaan pitkin
Via Aureliaa (Lazio, Toscana). Molempien miesten kasvutarina.
1961
Divorzio all'italiana (B/N)
(Avioero italialaiseen tapaan)
Komedia 1961. Ohjaaja Pietro Germi (ja Renzo
Marignano). Marcello Mastroianni. Commedia all'italiana.
Sisilialainen mies rakastuu serkkuunsa, mutta
ensin on päästävä eroon vaimosta...
1960
Rocco e i suoi fratelli (B/N)
(Rocco ja hänen veljensä)
Draama, rikos, urheilu 1960.
Maahanmuuttajaperheen tarina. Italia-Ranska. Ohjaaja Luchino Visconti.
Musiikki Nino Rota.
Veljekset etsivät uutta paikkaansa elämässä, kun
prostituoitu tulee sekoittamaan kuvioita.
L'avventura (B/N) (Seikkailu)
Genere: drammatico, giallo, romantico 1960.
Ohjaaja Michelangelo Antonioni. Cannes: Jury Prize.
Neorealismin jälkeen modernin elokuvan
perusteos. Todellisuutta pyrittiin tavoittamaan syvemmin ja tarkemmin,
psykologisemmin kuin mitä ulkoisiin asioihin huomiota kiinnittävä neorealismi
oli tehnyt.
Yksi neljän elokuvan sarjasta Monica Vittin
kanssa 1959-1964. L'avventura (1960), La notte (1961), L'eclisse
(1962), Il deserto rosso (1964).
Nainen katoaa Välimeren risteilyllä. Rakastettu
ja naisen paras ystävä rakastuvat.
Ihana elämä - La dolce vita
1959
La grande guerra (B/N) (Suuri
sota)
Guerra, tragicommedia 1959. Italia-Ranska.
Ohjaaja Mario Monicelli. Oscar-ehdokas. Palkittu Venetsian
filmifestivaaleilla (jaettu Kultainen leijona). Commedia all'italiana.
Kahden sotakaverin tarina komedian otteella
kerrottuna mutta ei salaten sodan kauhuja.
Il generale Della Rovere (B/N)
(Kenraali Della Rovere)
Draama, sota 1959. Ohjaaja Roberto Rossellini.
Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (jaettu Kultainen leijona). On olemassa
samanniminen televisiosarja (2011).
"Victorio Bardone, a petty con man, is
arrested by the Gestapo and coerced into impersonating a partisan leader in
order to expose another resistance organizer." (IMDb)
1958
Totò, Peppino e le fanatiche
(B/N)
Komedia 1958. Ohjaaja Mario Mattoli.
"Il Cavalier Antonio Vignarello e il
ragionier Peppino Caprioli, ricoverati in una clinica per malattie mentali, si
rivolgono al Direttore sostenendo di trovarsi in quel luogo per equivoco e a
causa delle manie dei rispettivi familiari. Il fanatismo del jazz, da cui è
affetto ..." (cinematografo)
Ks myös
I soliti ignoti (B/N) (Suuri
keikka Madonnakadulla)
Komedia, farssi, rikos 1958. La commedia
all'italianan alku. Ohjaaja Mario Monicelli. Oscar-ehdokas.
Pieni taitamaton varasjoukko murtautuu
paikalliseen panttilainaamoon.
1957
Le notti bianche (B/N) (Valkeat
yöt)
Draama 1957. Ohjaaja Luchino Visconti.
Italialais-ranskalainen. Elokuva perustuu Dostojevskin samannimiseen novelliin.
Neorealistinen. Marcello Mastroianni. Musiikki Nino Rota. Palkintoja.
Yksinäinen mies, Mario, tapaa yksinäisen naisen.
Nainen on rakastunut toiseen mieheen, joka ei ehkä koskaan palaa. Tämä
rakastettu kuitenkin täyttää naisen ajatukset ja elämän. Mario taas tuhlaa
aikaansa naiseen.
Le notti di Cabiria (Cabirian yöt)
1956
Il tetto (B/N)
Draama, komedia. Ohjaaja Vittorio De Sica.
Cannes: OCIV Award.
Ajan lain mukaan ihmisiä ei voi häätää
rakennuksesta, jos katto on pystytetty. Perhe yrittää pystyttää kattoa
päivässä, jotta nuoripari saa katon päänsä päälle.
1955
Le amiche (B/N) (Pikku
ystävättäriä)
Draama 1955. Ohjaaja Michelangelo Antonioni.
Kaksi palkintoa.
Clelia palaa kotikaupunkiinsa Turiniin
perustaakseen muotisalongin. Viereisessä hotellihuoneessa nainen yrittää
itsemurhaa. Clelia tutustuu häneen ja hänen rikkaisiin ystävättäriinsä. Ihmissuhteita
ja mihin ne johtavat.
1954
Viaggio in Italia (B/N) (Matka
Italiaan/Italiassa)
Draama 1954. Ohjaaja Roberto Rossellini.
Giulietta e Romeo (colore)
(Romeo ja Julia)
Drammatico - sentimentale 1954.
Brittiläis-italialainen. Ohjaaja Renato Castellani. Palkittu Venetsian
filimifestivaaleilla (Kultainen leijona).
William Shakespearen pohjalta. Maailman
tunnetuin tarina, josta on tehty monia elokuvia.
La Strada - Tie - La Strada (B/N)
1953
Pane, amore e fantasia (B/N)
(Leipää, rakkautta ja unelmia)
Romanttinen komedia 1953. Ohjaaja Luigi
Comencini. Elokuvaan on jatko-osia.
- Pane, amore e fantasia
(video)
- Pane,
amore e fantasia (videohaku)
- Pane,
amore e fantasia (esittely Hannu Salmi sekä video)
- Pane, amore e
fantasia (it Wikipedia)
- Bread, Love and
Dreams (en Wikipedia)
- Pane, amore e fantasia (IMDb)
- Pane, amore e
fantasia (juoniseloste) (IMDb, eng)
- Awards
(pnop)
- Pane, amore e fantasia (video, 10 min)
- Pane,
amore e fantasia (videohaku)
Carosello napoletano (colore)
(Napolin karuselli)
Commedia, musicale 1953. Ohjaaja Ettore
Giannini. Sophia Loren. Samannimisen teatterikappaleen filmatisointi.
Cannes: Prix International. Silver Ribbon, CEC Award Best foreign film.
Vetelehtijät - I vitelloni (B/N)
1952
Don Camillo (B/N) (Isä Camillon
kylä)
Italialais-ranskalainen komedia 1952. Ohjaaja
Julien Duvivier (Ranska).
Due soldi di speranza (B/N)
(Kahdella pennillä toiveita)
Draama, komedia, romantiikka 1952. Ohjaaja Renato
Castellani. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (jaettu Grand Prix), OCIV
Award.
Elokuva kuuluu ohjaajan trilogiaan, jonka
aiheena on nuori rakkaus. Elokuvat ovat Sotto il sole di Roma (-48), È
primavera (-49) ja Due soldi di speranza (-52). Uusi genre "neorealismo
rosa". Kaikki kuvattu studioiden ulkopuolella, ei-ammattinäyttelijöin. Elokuvan alkuteksteissä kylän asukkaita kiitetään yhteistyöstä.
Puhe on murteellista. Kuvauspaikat: Boscotracase, Napoli.
Oma arvio (13.9.2013): Tämä neorealistinen elokuva on hauska ja erittäin vauhdikas sankaritarina, se on niin täynnä italialaista menoa ja meininkiä, että elokuvaa katsoessa melkein hengästyttää. Kaikki puhuvat - suomalaisittain katsoen itse asiassa huutavat - yhteen ääneen, kädet huitovat ilmassa, asioita sanotaan enemmän kuin suoraan, solvauksia lentelee.
Tämän yleisen sekamelskan ja vaikeiden olosuhteiden keskellä nuori, villi ja kesytön Carmela rakastuu tulisesti Antonioon. Antonio on kunnon poika, hän yrittää löytää työtä perustaakseen kodin Carmelan kanssa. Työtä on vaikea saada, rahaa ei ole. Tytön isä on ankara, naisten siveyttä vaalitaan koko kyläyhteisön voimin.
Carmela ja Antonio ovat varsin kaunis pari, mutta elokuvan tekee mielenkiintoiseksi nimen omaan ei-ammattinäyttelijöiden käyttäminen. Köyhät mutta ylpeät, ryppyiset ja harvahampaiset, aidot maalaisnaiset ja -miehet aidossa elämänmakuisessa maalaisympäristössä ovat erittäin tervetullutta katsottavaa sliipattuihin länsimaisiin elokuviin tottuneelle katsojalle. Suosittelen tätä elokuvaa lämpimästi.
1951
Miracolo a Milano (B/N)
(Milanon ihme)
Draama, komedia, fantasia 1951. Ohjaaja Vittorio
De Sica. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (Grand Prix).
Vanha nainen löytää kaalimaaltaan poikalapsen.
Myöhemmin poika auttaa kodittomia rakentamaan talon maalle, jolta sitten löytyy
öljyä. Vanha nainen ilmestyy antamaan pojalle taikakyyhkysen, joka antaa
pojalle kaiken, mitä hän vain haluaa.
1950
Stromboli / Stromboli terra di
Dio (B/N)
Draama 1950. Ohjaaja Roberto Rossellini.
Italia -USA. Ingrid Bergman.
Nuori nainen menee naimisiin kalastajan kanssa,
mutta elämä Strombolin kylässä, uhkaavan tulivuoren läheisyydessä, on raskasta.
Varieteen valot - Luci del varietà (B/N)
1949
È primavera (B/N)
Draama, romantiikka 1949. Ohjaaja Renato
Castellani. Musiikki Nino Rota.
Elokuva kuuluu ohjaajan trilogiaan, jonka
aiheena on nuori rakkaus. Elokuvat ovat Sotto il sole di Roma (-48), È
primavera (-49) ja Due soldi di speranza (-52). Uusi genre "neorealismo
rosa". Kaikki kuvattu ulkona ei-ammattinäyttelijöin.
1948
Ladri di biciclette (B/N) (Polkupyörävaras)
Neorealistisen draaman mestariteos 1948. Ohjaaja Vittorio De Sica. Käsikirjoittaja aikansa merkittävin Cesare Zavattini. Mv.
Mies ja poika etsivät sodanjälkeisessä Roomassa
varastettua, tarpeellista polkupyörää.
Germania, anno zero (B/N)
(Saksa vuonna nolla)
Draama. Sota. 1948. Neorealistinen trilogia.
Ohjaaja Roberto Rossellini.
Trilogian 3. osa.
1. osa Roma, città aperta - 45 (Rooma,
avoin kaupunki)
2. osa Paisà -46
3. osa Germania anno zero -48 (Saksa
vuonna nolla).
Sotto il sole di Roma (B/N)
Draama, komedia, rakkaus 1948. Ohjaaja Renato
Castellani. Musiikki Nino Rota.
Elokuva kuuluu ohjaajan trilogiaan, jonka
aiheena on nuori rakkaus. Elokuvat ovat Sotto il sole di Roma (-48), È
primavera (-49) ja Due soldi di speranza (-52). Uusi genre "neorealismo
rosa". Kaikki kuvattu ulkona ei-ammattinäyttelijöin.
La terra trema (B/N) (Maa
järisee)
Draama 1948. Ohjaaja Luchino Visconti.
Neorealismi. Kieli: italia, sisilia.
Sisilian maaseudulla kalastajat elävät
tukkukauppiaiden armoilla. Eräs perhe panee kaiken peliin ostaakseen veneen
ja toimiakseen itsenäisesti.
1946
Paisà (Paisan) (B/N)
Draama, sota 1946. Neorealistinen trilogia.
Jaettu kuuteen episodiin. Ohjaaja Roberto Rossellini.
Trilogian 2. osa.
1. osa Roma, città aperta - 45 (Rooma,
avoin kaupunki)
2. osa Paisà -46
3. osa Germania anno zero -48 (Saksa
vuonna nolla).
Sciuscià (Ragazzi) (B/N) (Sciuscià - viattomat)
Draama 1946. Ohjaaja Vittorio De Sica.
Neorealismin mestaritöitä.
Palkinnot: mm.paras ohjaaja (Migliore Regia) Vittorio De Sica 1946, Oscar-kunniapalkinto 1948.
Kaksi roomalaista kengänkiillottajapoikaa joutuvat tekemisiin
poliisin kanssa heidän hankittuaan laittomin keinoin rahaa ainoaan unelmaansa, oman hevosen ostoon. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, fasismin aikakausi on juuri loppunut. Yhteiskuntaa leimaavat nälkä, katkeruus, turhautuneisuus, epäjärjestys, korruptio ja moraalin puute. Myötätunnon sijaan astuu kuvaan ankara virkavalta.
Nimi Sciuscià on väännös englannin kielen sanasta "shoeshine" - kengänkiilloke. Pojat mainostavat työtään amerikkalaisille sotilaille sanomalla "Sciuscià, Joe".
Vittorio De Sican kuuluisin elokuva on Polkupyörävaras.
Oma arvio. Katsottu 2.12.2014
Viattomat on kertomus köyhyydestä, unelmista, toivottomuudesta, viattomuuden menetyksestä, ystävyydestä. Elokuva on herkkä ja koskettava, ihmisten kärsimys sydäntäsärkevää. Kengänkiillottajapojat Giuseppe ja Pasquale ovat henkilöinä aitoja ja uskottavia, heidän tunteisiinsa ja kokemuksiinsa on helppo samaistua. Elokuvan henkilöt ovat neorealistiseen tapaan ensimmäistä kertaa kameran edessä. Ohjaaja on tehnyt loistavaa työtä.
1945
Roma, città aperta (B/N)
(Rooma, avoin kaupunki)
Draama, sota 1945. Neorealismin alku. Ohjaaja Roberto
Rossellini. Ohjaajan pääteos. Palkinto Cannesin filmifestivaaleilla (Grand Prix). "Elokuva
on saanut useita palkintoja elokuvajuhlilla, ja se oli ehdokkaana
Oscar-palkinnon saajaksi käsikirjoituksesta." (Wikipedia)
Pääosanäyttelijät: Anna Magnani, Aldo Fabrizi, Marcello Pagliero
Käsikirjoittajat: Federico Fellini, Sergio Amidei
Kielet: italia ja saksa
Elokuussa 1944, kun saksalaiset miehitysjoukot olivat poistuneet
Roomasta, Roberto Rossellini sai aloittaa elokuvanteon lähes tyhjästä.
Elokuva kuvattiin, kun Saksa yhä miehitti Italian pohjoisosia.
Sodanjälkeinen Italia oli fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti
raunioina. Loistokas elokuvateollisuus Cinecittà-studioineen oli
romahtanut Mussolinin hallinnon mukana. Elokuvaa tehtiin
lainarahoilla ja vanhalla kalustolla sodan tuhojen keskellä, usein
improvisoiden ja amatöörinäyttelijöitä käyttäen. Välttämättömyydestä
tuli hyve: elokuvan autenttisuus ja dokumentaarinen, uutisreportaaseja
muistuttava tyyli loivat perustan neorealistiselle tyylisuunnalle. (tiedot verkosta)
Elokuva sisältää joitakin klassisia kohtauksia, mm työläisnaisen ja yksinhuoltajaäidin, Pinan, (Anna Magnani) ampuminen kadulle sekä kohtaus, jossa pappi Don Pietro vahvasti kiroaa kaiken sanalla "Maledetto".
Trilogian 1. osa.
1. osa Roma, città aperta - 45 (Rooma,
avoin kaupunki)
2. osa Paisà -46
3. osa Germania anno zero -48 (Saksa
vuonna nolla).
Oma arvio
Vaikka elokuvassa ei ole varsinaista juonta, se pitää katsojan tiukasti otteessaan alusta loppuun saakka. Näyttelijät eivät ole ammattinäyttelijöitä, ja juuri se tekee elokuvasta niin koskettavan. Katsoja tuntee olevansa itse keskellä ihmisten sodanaikaista elämää ja sodan tuomia vaikeuksia ja julmuuksia. Kidutuskohtaukset ovat realistisia, mutta niitä ei erityisesti korosteta.
Vaikka sodan kauheudet ovat katsojan tiedossa, elokuva pakottaa ajattelemaan sotaa, maailmaa ja ihmistä uudestaan, monelta eri kannalta. Myös lapsen silmin katsottuna. Keskellä vaikeita oloja ihmiset yrittävät jatkaa elämäänsä, parhaansa mukaan, lannistumatta, kukin omalla tavallaan. Elämästä löytyy myös ilon pilkahduksia, huumoria, arkipäiväisiä asioita.
Elokuva ei jätä ketään kylmäksi. Sen teemat ja kohtaukset jäävät katsojan silmiin vielä pitkäksi aikaa. Ehkä ne eivät koskaan katoa.
1941
La corona di ferro (B/N)
(Rautakruunu)
Fantastico, avventura 1941. Ohjaaja Alessandro
Blasetti. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla ("vincitore
della Coppa Mussolini al miglior film italiano alla 9ª Mostra internazionale
d'arte cinematografica di Venezia).
"A crown, supposedly made from a nail
out of the Cross of Christ and the metal of Roman swords, becomes a legend
and a symbol of justice." (IMDb)
1938
Luciano Serra pilota
(B/N)
Draama, sota 1938. Ohjaaja Goffredo
Alessandrini.
"Il film, che vide tra gli
sceneggiatori Roberto Rossellini, ebbe la supervisione di Vittorio Mussolini
e vinse la Coppa Mussolini per il miglior film italiano alla Mostra del cinema
di Venezia del 1938." (Wikipedia)
Ensimmäisen maailmansodan lentäjällä on
vaikeuksia sopeutua tavalliseen elämään.
1937
Scipione l'africano (B/N)
(Scipio Africanus, Afrikan valloittaja)
Draama, historia, toinen puunilaisssota 1937.
Ohjaaja Carmine Gallone. Mussolinin tukema propasgandistisiin
tarkoituksiin Afrikkaa valloitettaessa. Sotakohtauksissa käytetty yli 6000
avustajaa. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla.
1936
Squadrone bianco (B/N)
(Valkoinen eskadroona)
Draama, sota 1936. Ohjaaja Augusto Genina.
Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla ym. palkintoja.
Ratsuväen luutnantin epäonninen rakkaustarina.
"Il film si distingue per le grandiose scene di cavalleria, girate
nel deserto libico." (Wikipedia)
1935
Casta Diva (B/N)
Biografico / drammatico / musicale. Ohjaaja Carmine
Gallone. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla.
Intohimoinen (lähes kokonaan keksitty)
rakkaustarina säveltäjä Vincenzo Bellinin nuoruudesta."Film is unique because it uses
abstract paintings-in-motion to express the passion between the two main
characters." (Wikipedia)
Elokuvasta on versio myös vuodelta 1954.
1934
Teresa Confalonieri (B/N)
Draama 1934. Ohjaaja Guido Brignone.
Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla.
Herttuatar yrittää epätoivoisesti pelastaa
miehensä, joka on saanut kuolemantuomion.
Katso myös
