La Scala, Milano

Piazza della Scala

"Piazza della Scala" square. At the centre, the Monument to Leonardo da Vinci. In the background, the Teatro alla Scala opera House. Picture by Giovanni Dall'Orto, January 20, 2007. 

Kuva: Use permitted.

Piazza della Scala on kuin Milano pienoiskoossa. Palazzo Marino on hallinnollinen keskus, aukiolla seisoo Milanossa asunut Leonardo da Vinci, siellä on Palazzo della Banca Commerciale Italiana todistamassa, että Milano on Italian taloudellinen keskus, Via Manzoni viittaa kaupungin kirjalliseen historiaan, aukiolta on käynti Galleria Vittorio Emanueleen, jossa on joitakin Milanon vanhimpia kahviloita ja putiikkeja.

Ja aukiolla on tietenkin La Scala (Teatro alla Scala), jota Stendhal nimitti ”maailman kauneimmaksi teatteriksi”. La Scala on Milanon sykkivä sydän. (Stendhal oli ranskalainen kirjailija ja suuri Italian ihailija)

Giorgio Sommer (1834-1914), "Teatro della Scala (Milano)". 

Numero di catalogo: 5831.

Kuva: Public domain

Alkuhistoria, 1700-luku

Tuli tuhosi Milanon vanhan teatterin Teatro Regio Ducalen karnevaalien jälkeen vuonna 1776. Varakkaat milanolaiset, joilla oli aitiopaikka (palco) vanhassa teatterissa, osallistuivat uuden teatterin hankintaan. Uusi teatteri rakennettiin Santa Maria alla Scala -kirkon paikalle, ja se vihittiin käyttöön 1778. Tästä tulee teatterin nimi, La Scala. Nimellä ei siis ole mitään tekemistä portaiden kanssa. Uuden teatterin nimi oli Nuovo Regio Ducale Teatro alla Scala. 

Il progetto di Giuseppe Piermarini per il Teatro alla Scala (1779). 

Kuva: Public domain.

Hienosto teatterissa, 1800-luku

Ensi-iltana esitettiin Antonio Salierin ”Europa riconosciuta”. Rakennuskustannuksia katettiin myymällä aitiopaikkoja, joita omistajat sitten ylellisesti koristelivat. Ne tekivät suuren vaikutuksen jopa Stendhaliin.

 Blick auf das Teatro della Scala. Kolorierte Lithographie. Ca. 16 x 24,5 cm. Italien 2. Viertel 19. Jh.

Kuva: Public domain

La Scala oli kaupungin hienostoihmisten ja arvohenkilöiden suosima paikka, ja se toimi seuraelämän keskipisteenä. Daamit ja herrasmiehet kokoontuivat teatterin aitiopaikkoihin, mutta musiikin kuuntelemisen lisäksi he esittelivät seurapiireille rakastettujaan ja muotivaatteitaan, liikemiehet solmivat sopimuksia, ja jopa salajuonia kehiteltiin, samalla kun sopraanot esittivät kauniita aarioitaan. Otettiin kantaa Italian kansannousuun, ja Verdin kautta osoitettiin suosiota kuningas Vittorio Emanuelelle ja kapinoille, jotka olivat yleisiä 1800-luvun pohjois-Italiassa.

Giuseppe Verdi (1813 – 1901)

Verdin toinen oppera ‘Un giorno di regno’ sai La Scalassa surkean vastaanoton, säveltäjän suureksi mielipahaksi. Säveltäjä oli juuri kokenut muitakin henkilökohtaisia menetyksiä ja vaipui epätoivoon. Sitten alkoivat riidat, alkaen oopperasta Giovanna d'Arco vuonna 1845. Verdi ei moneen vuoteen antanut esittää teoksiaan La Scalassa, koska hänen mielestään orkesteri ”pilasi” hänen musiikkinsa. 

 Facciata del teatro alla Scala, J. J. Falkeinsen e L. Cherbuin, 1850 circa

Kuva: Public domain

Myöhemmin säveltäjälle annettiin libretto, jonka hän vihoissaan heitti kotinsa pöydälle. Eteen avautuivat sanat ‘Va pensiero, sull’ ali dorate’. Syntyi ”Nabucco”. Ensimmäisissä harjoituksissa la Scalassa työmiehet alkoivat osoittaa suosiotaan hakkaamalla työkalujaan lattiaan. Oopperasta tuli menestys, ja Verdistä tuli kansallisen itsenäisyyden hahmo, jonka teoksille vieläkin huudetaan ’Viva Verdi’.

La Scalassa on ollut merkittäviä ensiesityksiä (prima), Nabuccon lisäksi Verdin Otello ja Falstaff, Puccinin Madama Butterfly ja Turandot.

Giuseppe Verdi's opera Falstaff. Costume design realized on commission of Ricordi & c. 

by Adolf Hohenstein for the premiere at the Teatro alla Scala, February 9, Milan.

Kuva: Public domain

Kaupankäyntiä ja uhkapeliä lämpiössä

La Scala toimi pitkään kaikenlaisten kauppamiesten kauppapaikkana – näytösten aikana. Lämpiössä harrastettiin myös uhkapeliä, sinne pystytettiin pelipöytiä, ja siellä tarjoiltiin ruokaa. Stendhal kirjoittaa syöneensä jäätelöä sillä aikaa kun oopperaa rakastava Mary Shelley kirjoitti ympäröivästä kaaoksesta: 

“Unfortunately, as is well known, the theatre of La Scala serves, not only as the universal drawing-room for all the society of Milan, but every sort of trading transaction, from horse-dealing to stock-jobbing, is carried on in the pit; so that brief and far between are the snatches of melody one can catch”. 

  "Veduta del teatro grande alla Scala" 

disegno e incisione di Domenico Aspar (1790).

Kuva: Public domain

Tavallinen kansa piippuhyllyllä

Il loggione – parvi – oli paikka vähemmän varakkaille mutta kaikkein kriittisimmille katsojille. Siellä taputettiin hurmioituneesti  – tai buuattiin armottomasti. Se oli uusien laulajien tulikoe. Piippuhyllyllä hyväksyttiin tai hyljättiin. Epäonnistumiset muistettiin. Kun vielä vuonna 2006 Roberto Alagna buuattiin ulos näyttämöltä kesken Verdin Aïdan esityksen, varamiehen oli tultava tilalle välittömästi, ilman että hän ehti pukeutua esiintymisvaatteisiin.

Aida by Giuseppe Verdi. Character – Amneris. 

Costume design realized on commission of Ricordi & C. by Girolamo Magnani 

for the premiere at Teatro alla Scala, February 8, 1872.

Kuva: Public domain.

Teatteritilat

Pääpermannolta (platea) katseltiin esityksiä seisaaltaan, tuoleja ei ollut. Ennen kuin orkesterisyvennys keksittiin, orkesteri soitti lattialla, seisovan yleisön edessä, kuten kreikkalaisissa teattereissa aikoinaan. Yleisö saattoi jopa kävellä muusikoiden keskellä heidän soittaessaan. Muutenkin yleisö saattoi kuljeskella vapaasti ympäri teatteria esitysten aikana ja seurasi esitystä vain sivusilmällä.

Valaistus

Teatterissa alun perin olleet näyttämön (palcoscenico) 84 öljylamppua ja yli tuhat öljylamppua muualla teatterissa aiheuttivat jatkuvan tulipalovaaran. Oli huoneita joissa oli satoja vesiämpäreitä tulipalon varalta. 1800-luvun lopulla teatterin öljylamput vaihdettiin sähkölampuiksi. Suurin kullattu kattokruunu on 4-haarainen (4 vuodenaikaa), siinä on 12 pienempää haaraa (12 kuukautta), ja 365 lamppua (365 päivää). Kattokruunu painaa 1000 kg, ja sen ylimpään, kattoa vasten olevaan kuppiosaan mahtuu kolme miestä. 

Oopperamusiikki ja Toscanini, 1900-luvun alku

Arturo Toscanini (1867 – 1957) oli aikansa suurin kapellimestari ja suuri uudistaja. 1898 Toscanini tuli La Scalan taiteelliseksi johtajaksi ja muutti teatterin moderniksi. Valot sammutettiin, orkesteri laitettiin orkesterisyvennykseen (golfo mistico). Teatteriin ei päässyt esitysten aikana, ja esitysten aikana vaadittiin – hiljaisuutta. Toscanini ajoi kauppamiehet ja vedonlyöjät pois teatterista. La Scalasta tuli moderni laitos. 1907 La Scala sai nykyisen muotonsa. Siellä oli silloin lähes 2000 istumapaikkaa.

Maria Callas (1923 – 1977)

La Scalassa nostettiin ylös kuuluisuuksia, mutta heitä myös vedettiin alas. Suomessakin tunnettu kreikkalais-yhdysvaltalainen Maria Callas esiintyi La Scalassa. Alkutaival oli vaikea, jopa Toscanini oli häntä vastaan ja piti hänen ääntään rumana, mutta lopulta Toscanini piti Callasta täydellisenä Lady Macbethin osaan. Callas esiintyi La Scalassa koko 50-luvun ajan, ja hänelle räätälöitiin sopivia lauluosia.

• Nel dì della vittoria, sung by Maria Callas (1952, La Scala) (Macbeth) (video 10 min)

La Scala, 1940-luku

Teatteri vahingoittui vakavasti vuonna 1943 toisessa maailmansodassa, jolloin Milanoa pommitettiin armottomasti. Pommi repi suurimman osan kattoa, mutta teatteri korjattiin heti sodan jälkeen. 1946 La Scala avasi ovensa uudelleen ikimuistettavalla Toscaninin johtamalla konsertilla, jossa sopraano Reanata Tebaldi aiheutti sensaation.

La Scala

Detail from the "Teatro alla Scala" Opera house in "Piazza della Scala" square. 

The relief portrays Apollo, who was at the same time god of the Sun (as here) and god of music. 

Picture by Giovanni Dall'Orto, January 20 2007. 

Kuva: Public domain

La Scalan oopperakauden alku on aina 7. joulukuuta, Milanon suojelupyhimyksen Pyhän Ambrosiuksen juhlapäivänä. Esitysten on päätyttävä ennen keskiyötä. Pitemmät oopperat aloitetaan tarvittaessa aikaisin.

La Scala on synonyymi oopperataiteelle, joka Italiassa on kaikkien kansankerrosten rakastama. Useimmat Italian ja maailman suurimmista oopperataiteilijoista ovat esiintyneet La Scalassa 200 vuoden aikana. La Scalaa pidetään nykyäänkin yhtenä parhaimmista ooppera- ja balettiteattereista.

Museo Teatrale alla Scala

Teatterin yhteydessä on museo, Museo Teatrale alla Scala, jonne sisäänkäynti on lämpiöstä. Museossa on maalauksia, luonnoksia, veistoksia, pukuja ja muuta La Scalan historiaan liittyvää materiaalia.

 Il Teatro alla Scala e a sinistra l'edificio che ospita il Museo del Teatro della Scala, 

progettato dall'architetto di corte Giacomo Tazzini nel 1831.

Kuv 2008: Creative Commons

Korjaustöitä, 2000-luku

Vuosina 2002-2004 La Scala oli suljettuna mittavien korjaustöiden vuoksi. Kustannukset olivat yli 60 miljoonaa euroa, ja summa saatiin maksettua vasta vuonna 2006. Epäilyistä huolimatta työt onnistuttiin tekemään tuhoamatta historiallisia yksityiskohtia. Istumapaikkoja lisättiin ja tiloja kulissien takana suurennettiin. Näin pystyttiin tekemään suurempia produktioita. Istumapaikoille asennettiin sähköiset librettonäytöt. Libretot näkyvät nyt myös englanniksi ja italiaksi. Ensi-iltana esitettiin Antonio Salierin Europa riconosciuta, sama ooppera joka oli esitetty teatterin vihkiäisissä vuonna 1778. Kalleimmat liput maksoivat 2000 euroa.

 La Scala, 2007. Kuva: Creative Commons

Riitoja, 2000-luku

Vuonna 2005 La Scalan pitkäaikainen johtaja erotettiin syntyneiden mielipide-eroavuuksin johdosta musiikillisen johtajan (Direttore musicale) kanssa. Syntyi häiriöitä ja työntekijöiden lakkoja. Uudeksi johtajaksi ja taiteelliseksi johtajaksi valittiin ensimmäistä kertaa ei-italialainen. Myös musiikillinen johtaja vaihdettiin. Seuraavana vuonna Daniel Barenboim nimitettiin vierailevaksi pääkapellimestariksi (Maestro Scaligero) ja vuonna 2011 hänet nimitettiin musiikilliseksi johtajaksi. Riccardo Chailly valittiin vuosiksi 2015 ja 2016 La Scalan pääkapellimestariksi ja vuosiksi 2017 – 2022 musiikilliseksi johtajaksi.

 La Scala. Kuva: Creative Commons

• Teatro alla Scala, sito ufficiale
• Teatro alla Scala sivukartta (eng)
• Istumapaikat, interaktiivinen näkymä
• Istumapaikat, kartta
• La Scala Virtual Tour
• The Temple of World Music: La Scala 

Googlen logo

Teatro alla Scala, un doodle per ricordare l'inaugurazione. Era il 3 agosto del 1778 quando a Milano venne tagliato il nastro di uno dei palchi più famosi e amati del mondo.

03 agosto 2016

238° anniversario dell'inaugurazione del Teatro alla Scala

Lähteet

Lisää tietoa ja kuvia.

• All the things Italians did at La Scala, the beating heartof Milan
• 10 amazing things you didn’t know about La Scala
• La Scala (Wikipedia, eng)