"Italia on ooppera" (Sanna Martin) - Italialaisia kulttuurieroja

Markku Variksen toimittama oppikirja Kulttuurienvälinen viestintä ja kasvatus (Oulu 2011, Oulun yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta) sisältää mielenkiintoisen osion:

Italialainen kulttuuri, metafora ja viestintä (s. 71)
Sanna Martin

”Italia on täynnä näyttelijöitä, 

viisikymmentä miljoonaa näyttelijää, 

ja suurin osa hyviä. 

Ne pari surkeaa ovat päätyneet teatteriin tai elokuviin.”
(Orson Welles)

Alla joitakin artikkelista poimittuja kuvauksia Italiasta ja italialaisista.
Suosittelen koko artikkelin lukemista, se on mielenkiintoinen, hauska ja värikäs. (linkki alla)

"Italia on ooppera"

"Italiaa kuvaa metafora oopperasta, ja sen aineksia ovat musiikki, draama, loisto, julkinen esiintyminen ja kohtalokkuuden tunne."

"Ihmiset juttelevat suureen ääneen, viheltävät, kiroilevat, laulavat, itkevät ja nauravat avoimesti joka paikassa."

"Italialaiset ovat tunteellisia ja mukaansatempaavia; he paljastuvat usein taitaviksi näyttelijöiksi."

"Teatterillisuuden tavoitteena ei ole sinänsä johtaa kuulijoita harhaan, vaan saada tavanomaiset tai epämiellyttävät asiat vaikuttamaan paremmilta, kauniimmilta ja helpommilta hyväksyä"

"Rutiinit muutetaan Italiassa näyttäviksi rituaaleiksi koristeellisuuden avulla, ja näin muuten vähäpätöiset ja tavanomaiset tilanteet saadaan tuntumaan merkityksellisemmiltä."

"Tavoiteltujen asioiden saavuttamiseen pyritään yleensä elegantisti hyvien tapojen avulla, con garbo. (...) Omasta itsestä halutaan antaa aina hyvä, mielellään todellisuutta parempi kuva."

"Usein italialaiset muodostavat mielipiteensä ihmisistä ja asioista ensivaikutelman perusteella, ja siksi tärkeää on bella figura eli se, miltä asiat päällepäin näyttävät. Monien tavoitteena on – ellei nyt olla rikkaita, kauniita ja tärkeitä – niin ainakin näyttää siltä."

"Katoliset kirkot ovat koristeellisia, ja uskonnolliset toimitukset ovat rituaaleja, joissa loisto, esiintyminen ja italialaisille hyvin tärkeä perhe voivat yhdistyä."

"Italialaiset ovat tunnetusti loistavia keskustelijoita, ja italiaa vain vähän osaavan ulkomaalaisen on aika helppoa seurata keskustelua, sillä sanojen lisäksi puhetta höystetään runsailla ilmeillä ja eleillä."

"Vaikka italialaisten maine on olla tunteellisia ja dramaattisia, päätöksensä he kuitenkin tekevät tarkkaan arviointiin ja järkeen perustuen, eikä hetken mielijohteilla, tunteilla tai toiveilla ole silloin sijaa. Neuvottelutilanteet suoritetaan mieluiten kasvotusten, jotta voitaisiin tarkkailla vastapuolen reaktioita ja arvioida tilanne sen mukaan uudelleen."

"Italialainen muuttaa tarpeen vaatiessa kaiken edellä sovitun tai etukäteen suunnitellun hetkessä päinvastaiseksi."

"Italiassa ihmiset arvioidaan ensimmäiseksi tapojen ja pukeutumisen myötä, ja toiseksi ammatin, tittelin, koulutuksen, perhetaustan ja taloudellisen tilanteen perusteella."

"Tittelit ovat tärkeitä, ja akateemisen loppututkinnon suorittaneet saattavat kirjoittaa tittelinsä jopa ovikellon nimikylttiin. (...) Tittelistä johtuvan kunnioituksen vuoksi italialaiset esimerkiksi harvoin hermostuvat avoimesti lääkärin vastaanotolla vaikka tämä olisi reilustikin myöhässä."

"Italialaiset ovatkin parhaimmillaan juuri sellaisilla aloilla, joissa vaikutuksen tekeminen on keskeistä, kuten muodin, arkkitehtuuriin, taiteen, oopperan tai vaikkapa elokuvan alalla."

"Italialaiset uskovat mielellään, että heidän kielensä on maailman kaunein ja musikaalisin, ja he rakastavat puhumista."

"Italialaisten tapa puhua suureen ääneen on varsin tunnettua. Kokouksissa ja tapaamisissa puhutaan iloisesti päällekkäin."

"Imartelu ja valhe kuuluvat myös taitavan puhujan repertoaariin. Pieni imartelu sopivassa kohdassa saa tavallisen ja keskinkertaisen miehen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja itsevarmaksi, oopperan sankaritenoriksi, ja imartelija puolestaan saavuttaa haluamansa."

"Toista miellyttääkseen italialaisilla on toisinaan tapana tehdä lupauksia, joita heillä ei ole aikomustakaan pitää."

"Italialaiset riitelevät niin ikään helposti. (...) Italian televisiosta tarvitsee katsoa vain hetki keskusteluohjelmaa, kun jo törmää ensimmäiseen riitaan."

"Vaikka italialaisia pidetään iloisina ja ulospäin suuntautuneina, heillä on myös synkkä puolensa. Tämä tulee esiin esimerkiksi huumorintajussa, joka voi olla ivallista ja jopa aggressiivista. Italialaisen vitsiksi tarkoittama lause voi helposti olla muiden mielestä loukkaava."

"Italialaiset puhuvat mielellään eikä pidättyväisyys ole tyypillistä, vaan italialainen saattaa kertoa sattumalta tapaamalleen ennestään tuntemattomalle keskustelukumppanille kaiken elämästään, raha- ja työtilanteestaan,
perheenjäsenen terveysongelmista sekä omista ja muiden rakkaushuolista."

"Italialaisessa kulttuurissa yksityisyys onkin harvinaista, vaan kaikista ja kaikkien asioista puhutaan kaikkialla, ja vähänkin kiinnostavat asiat ruoditaan eri foorumeilla julkisesti. Italian kielessä ei ole yksityisyydelle edes omaperäistä sanaa, vaan käytössä on laina englannista, privacy."

"Perinteisissä rooleissa mies on perheen pää, ensimmäinen tenori, ja hallitsee esitystä keskellä näyttämöä. Vaimo puolestaan on sopraano, perheen sydän, joka voi päättää perheen asioista miestä enemmän juuri siksi, että tunteilla on italialaisessa kulttuurissa suuri osa."

"Italialaiset puhuvat paljon, mutta harvat kuuntelevat, ja kukaan ei oikeastaan juuri luota siihen, mitä muut sanovat."

"Tarkkanäköisyyttä ja nopeaa älyä arvostetaan, sillä maassa, jossa kaikki muuttuu nopeasti päälaelleen ja suunnitelmat vaihtuvat hetkessä päinvastaisiksi, nopeus ja kyky sopeutua uuteen tilanteeseen ja hetkeen tarttuminen ovat ratkaisevia."

"Italian kielen termi campanilismo – oman kirkonkellon ympärillä pyöriminen – viittaa juuri kuulumiseen ensisijaisesti kaupunkiin, toissijaisesti omaan maakuntaan tai alueeseen, ja vasta viimeiseksi valtioon."

"Italiassa elämä on taidetta, ja jokainen kohtaus näytellään huolellisesti."

 

• Kulttuurienvälinen viestintä ja kasvatus

Tiedosto on pdf-muotoinen, sivulle71 pääsee alavalikosta. Valikon saa esille hiirellä. 


Metaforasta "Italia on ooppera"

Sanna Martin alkusanoissa (s. 71):

"Pohdin tässä artikkelissa, kuinka metaforaa voidaan käyttää kulttuurin kuvaamisen ja ymmärtämisen välineenä, ja tarkastelen italialaista kulttuuria metaforateorian näkökulmasta."

Sanna Ketola kirjan loppuartikkelissa (s. 181):

"Vaarana metaforan käytössä on kuitenkin, että käsitys maasta ja kansasta jää perin yksipuoliseksi. Martin tarjoaa Italialle metaforana oopperaa – mikä nähdäkseni tuo esiin Italian ja italialaisten teatraalisia, dramatisoivia ja äänekkäitä puolia, mutta jättää huomiotta esimerkiksi perheiden tiiviyden ja ruokakeskeisen kulttuurin."

Kulttuurieroja tässä blogissa

• Italialaisia kulttuurieroja I (kuvia)
• Italialaisia kulttuurieroja II (Merja Kontinen) 
• Italialaisia kulttuurieroja III (lehtiartikkeleita)
• Italialaisia kulttuurieroja IV (Sari Laine)
• Italialaisia kulttuurieroja V (Riika)  
• Italialaisia kulttuurieroja VI (Vera Vala)
• Communicazione non verbale - Ilmeet ja eleet
• Italialaisia TV-kulttuurieroja 
• Umorismo (videoita italialaisista)
• Minä olen italialainen - Andrea Bonomo