Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----

* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.
* Tai selaa Blogiarkistoa.

7.1.2017

Verdi, Nabucco

Ajaton tarina vallanhimosta, rakkaudesta, orjuudesta ja vapaudesta.

 Opera seria. Dramma lirico in quattro parti

Kuva täältä


 Temistocle Soleran libretto pohjautuu Auguste Anicet-Bourgeousin ja Francis Cornuen draamaan Nabuchodonosor (Nebukadnessar/Nebukadressar II). 




Soleran ja Verdin yhteistyö alkoi vuonna 1839, ja se kesti neljä vuotta. Nabuccon lisäksi Solera kirjoitti libretot Verdin oopperoihin Oberto, conte di San Bonifacio (1839), I Lombardi alla prima crociata (1843), Giovanna d'Arco (1845) ja Attila (1846).

 Nabuccon kantaesitys oli 9. maaliskuuta 1842, Teatro alla Scalassa, Milanossa, nimellä Nabucodonosor. Nimi lyhennettiin sittemmin nimeksi Nabucco.

 Giuseppe Verdi syntyi Busseton pikkukaupungissa vuonna 1813. Hän avioitui suosijansa tyttären Margherita Barezzin kanssa vuonna 1836. He saivat kaksi lasta.

Nabuccon syntyvaiheet


Verdi menetti molemmat lapsensa. Hän alkoi säveltää toista oopperaansa Un giorno di regno (Päivä kuninkaana). Se oli koominen ooppera, opera buffa, eikä se sopinut Verdin sen hetkiseen surevaan mielialaan. Työ keskeytyi, kun Verdi sairastui. Kun hän parani, vaimo sairastui vakavasti ja lopulta kuoli. Vaimon kuolema masensi Verdiä entisestään. Tässä tilassa hän kirjoitti Un giorno di regnon loppuun, harjoitutti ja esitytti sen. Ooppera epäonnistui täydellisesti, ja Verdi päätti lopettaa säveltämisen. Sitten hänelle annettiin uusi libretto.

 Turhautuneena Verdi vei libreton kotiinsa, heitti sen pöydälle niin, että se avautui kohdasta, jossa Verdi näki sanat Va, pensiero, sull'ali dorate (Lennä, ajatus, kultasiivin). Verdi kiinnostui, sillä sanat muistuttivat Raamatun tekstiä (Vanhan testamentin psalmi 137). Verdi ei saanut yöllä unta. Hän luki librettoa niin monta kertaa, että osasi sen aamulla ulkoa. Tämän jälkeen hän sävelsi Nabuccon, josta tuli hänen ensimmäinen menestysoopperansa. 


 Uusi avioliitto

 Väitetään, että Nabuccon kantaesityksessä Abigaillen roolin laulaneen, uransa ehtoopuolella olleen sopraanon, Giuseppina Strepponin ja Giuseppe Verdin välinen, sittemmin pitkäikäiseksi muodostunut, suhde olisi alkanut näihin aikoihin. Verdi piti yksityiselämänsä hyvin salassa, joten totuutta ei tiedetä. Myöhemmin he asuivat yhdessä ja menivät naimisiin vuonna 1859.





Menestys

 Nabuccon kantaesityksen jälkeen Verdistä tuli kuuluisa. Oopperan tunnetuin kohtaus on heprealaisten orjien kuoron laulama Va, pensiero, sull'ali dorate, jossa vangit kaipaavat vapauteen ja takaisin kotimaahansa. Oopperan aihe, vainotun kansan nöyryytys ja nousu, resonoi italialaisten mielessä voimakkaasti.



Kun Verdi sävelsi oopperan, osa Italiasta kuului Itävaltaan. Italialaiset tunnistivat oopperan piilomerkityksen. Se iski sorretun ja alistetun kansan sydämeen. Va pensiero tulkittiin vapautuslauluksi Itävallasta. Ensi-iltayleisö halusi kuulla kuorokohtauksen uudestaan. Esityksen saamat runsaat aplodit olivat protesti Pohjois-Italian itävaltalaisille vallanpitäjille, jotka olivat kieltäneet kaikenlaiset mielenosoitukset.

 Nabuccossa Verdi loi suuren oratoriomaisen tyylinsä: Mooseksen korvaa Verdillä profeetta Zaccarian (Sakariaksen) hahmo, ja uskonnon sekä kansallisaatteen yhdistyminen on oopperassa täydellistä. Kuoro yhdistyi italialaiseen kollektiivisuuteen, ja sille kirjoitettu musiikki sai milanolaisyleisön kutsumaan Verdiä “kuoron isäksi” (il padre del coro). Täältä




Kaikista Verdin oopperoista Nabuccon teho on eniten riippuvainen erin­omaisesta kuorosta. Kuoro edustaa kansan ääntä, ja sen voi sanoa olevan yksi roolihahmoista. Myöhemmin Va pensierosta tuli Italian itsenäisyystaistelun ja kansallisen vapautuksen, Risorgimenton, tunnus ja Italian valtion epävirallinen kansallislaulu.

 Erityisesti Abigaille-orjan (sopraano) musiikki on vahvaa mm. toisen näytöksen aloittavassa cantabile-aariassa “Anch’io dischiuso un giorno” (Myös minä avasin kerran sydämeni ilolle) ja cabalettassa “Salgo già del trono aurato” (Nousen jo kultaiselle valtaistuimelle) sekä kuolinkohtauksessa “Su me morente esamine” (Minulle kuolevalle, hengettömälle). Zaccarian rukous “Tu sul labbro de’ veggenti fulminasti” (Sinä ennustajien huulilla salamoit) on oopperan keskeisiä numeroita. Täältä.

 Nabuccoa pidetään erinomaisen onnistuneena, ja se kuuluu jatkuvasti oopperatalojen ja suurten kapellimestareiden ohjelmistoon.


Pubblico dominio Verdi-Nabucco costume by Palanti, 1913 (La Scala Museum)

 Tapahtumat

 Nabucco kertoo Lähi-idän tapahtumista 2 500 vuotta sitten, tapahtumista Babyloniassa eli nykyisessä Irakissa ja Jerusalemissa. Nabukadnessar II valtasi Juudaan, ryösti Jerusalemin temppelin vuonna 586 eaa ja vangitsi heprealaiset pakkotyöhön Babyloniaan (Baabeliin), joka on merkittävä muinaiskaupunki Mesopotamiassa.

Kuva täältä

 Oopperan tarina kertoo juutalaisten vankeudesta Babyloniassa. Tapahtumat sijoittuvat aluksi Jerusalemiin ja myöhemmin Babyloniaan. Tapahtumat vievät keskelle valtataistelua. Kuningas Nabucco on valloittanut Jerusalemin ja hallitsee juutalaisia julmasti tyttäriensä kanssa. Nabuccon julmaan tapausten kulkuun sisältyy myös vapaudenkaipuuta, toivoa, ja uskoa paremmasta tulevaisuudesta.

 Libretto perustuu raamatun tarinaan Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin orjuuttamista juutalaisista. Kun Nabucco aikoo valloittaa Jerusalemin, hänen nuorin tyttärensä Fenena ilmoittaa rakastuneensa juutalaiseen Ismaeleen, jonka panttivankina tyttö on ollut. Abigaille, Nabuccon vanhempi tytär, punoo juonia kaapatakseen vallan vanhenevalta isältään ja teloituttaakseen kaikki juutalaiset vangit, sisarensa mukaan lukien.

 Nabuccolla on niin paljon valtaa, että hän uskoo olevansa jumala, mutta se tekee hänet hulluksi. Vasta kun hän näkee sisemmän maailman ja löytää oikean jumalan eli Jehovan, hänen järkensä palaa, ja hän saa valtansa takaisin.

Asiat eivät ole muuttuneet Lähi-idässä eivätkä muuallakaan. Ne joilla on valtaa kuvittelevat olevansa jumalia. Valtataisteluun on aina kuulunut sota ja väkivalta. Myös yhden ja ainoan oikean jumalan olemassaolon oikeutus johtaa yhä edelleen järkyttäviin konflikteihin kaikkialla maailmassa. Uskonnot ja valta ovat aina kulkeneet käsi kädessä. 

Henkilöt                

 Pääroolit
Nabucco, Babylonian kuningas (baritoni)
Abigaille, Nabuccon oletettu esikoistytär (sopraano)
Fenena, Nabuccon tytär (mezzosopraano tai sopraano)
Zaccaria, Jerusalemin ylipappi (basso)
Ismaele, Jerusalemin kuninkaan veljenpoika (tenori)
Mies- ja naiskuorot

 Sivuroolit
Abdallo, Nabuccon upseeri (tenori)
Baalin ylipappi, Abigaillen liittolainen (basso)
Anna, Zaccarian sisar (sopraano)
Juoni (Wikipedian mukaan)

 Oopperan näytösten nimet ovat Jerusalem, Uskoton, Profetia ja Hajonnut jumalankuva.

 Nabuccon juoni on varsin monimutkainen. koska se sisältää lukuisia sivujuonia. On kolmiodraama Fenena-Ismaele-Abigaille. On Nabuccon tarina, Abigaillen tarina sekä orjien tarina. 

 Alkusoitossa esitetään oopperan kaikki tärkeät teemat.



 I Näytös – Jerusalem

 Jerusalemin Salomonin temppelissä vallitsee kauhu ja epäjärjestys. Kuoro (papit, naiset ja Jerusalemin asukkaat) rukoilevat Herraa suojelemaan heitä Babylonian Nabuccolta. Israelilaisten ylipappi Zaccaria tuo mukanaan Nabuccon vangitun tyttären Fenenan. Aariassaan Sperate, o figli (Olkaa luottavaisella mielellä, lap­set) hän uskoo Fenenan olevan turva babylonialai­sia vastaan. D’Egitto là sui lidi (Egyptin rannoilla) Zaccaria kehottaa luottamaan Jumalaan.



Ismaele tuo tiedon Nabuccon lähestymisestä, ja Zaccaria kehottaa vielä vastarintaan. Fenena jää Ismaelen huomaan, kun Zaccaria lähtee kokoamaan väkeä kaupungin ja temppelin puolustamiseksi. Come notte a sol fulgente (Kuten yö ennen loistavaa aurinkoa). Ismaele on rakastanut Fenenaa siitä lähtien kun hän oli Israelin edustajana Babylonias­sa. Siellä Fenena pelasti hänet vankilasta. Nyt Ismaele vuorostaan on päättänyt vapauttaa hänet.

 Heidän pakonsa estää temppeliin saapuva Abigaille, Nabuccon oletettu tytär. Myös Abigaille rakastaa Ismaelea: Io t'amava (Rakastin Sinua). Abigaille voisi säästää heprealaiset, jos Ismaele tunnustaisi vastarakkautensa Abigaillelle. Fenena sanoo uskovansa heprealaisten Jumalan, ja Ismaele kieltäytyy rakastamasta Abigail­lea.

 Nabucco ratsastaa temppeliin. Zaccaria uhkaa surmata Fenenan, jos Nabucco häpäisee pyhän paikan. Nabucco pilkkaa juutalaisia: Tremin gl’insani (Hullut vaviskoon vihani edessä). Nabucco käskee kaikkien polvistua, ja Zac­caria nostaa tikarinsa iskuun. Ismaele estää Fenenan tapon. Finaalissa Nabucco määrää temppelin tuhottavaksi: Mio furor, non più costretto (Vihaani en pysty pi­dättelemään enää hetkeäkään).

 II Näytös - Uskoton

 1. kohtaus (kuninkaallisen palatsin huoneisto Babyloniassa)

 Heprealaiset ovat vankeudessa Babyloniassa. Fenena hallitsee Nabuccon ollessa sotaretkellä. Abigaille löytää pergamentin, jonka mukaan hän on orjan tytär. Fenena on hänen rakkautensa ja vallan tiellä. Abigaille kuvaa vallan haluaan: Ben io t'invenni (Onnellinen tapaus, että löysin). Anch'io dischiuso un giorno (Minä myös kerran avasin sydämeni) hän muistaa olleensa joskus myötätun­toinen kärsiviä kohtaan.

 Baalin ylipappi ilmoittaa Abigaillelle Fenenan vapauttavan vankeja. Ylipappi on jo levittänyt hu­hua Nabuccon kuolemasta, niin että Abigaille voisi astua valtaistuimelle. Abigaille Salgo già del trono aurato (Nyt astun valtaistuimelle) iloitsee voitonriemuisena siitä, että Fenena joutuisi anelemaan häneltä suosiota.

 2. kohtaus (halli palatsissa)

 Zaccaria rukoilee Jumalan apua Tu sul labbro (Profeettojen huulilta). Rukouksen jälkeen hän lähtee käännyttä­mään Fenenan. Papit hyljeksivät Ismaelea Il maledetto non ha fratelli (Kirotulla ei ole veljiä), koska hän esti Fenenan tappamisen Salomonin temppelissä.


 Fenena on kastettu, ja Abdallo kertoo Nabuccon kuolleen ja Abigail­len nousevan valtaan. Abigaille tulee Baalin ylipapin kanssa vaati­maan kruunua Fenenalta. Kuolleeksi luultu Nabucco tulee yllättäin heidän väliinsä ja nostaa kruunun omaan päähänsä. Nabucco kiroaa sekä Baalin että heprealaisten Jumalan ja julistaa itsensä Jumalaksi. Kaikkien tulee polvistua hänen eteensä. Ukkonen jyrähtää ja kruunu putoaa – Nabuccosta on tullut mielipuoli. Zac­caria julistaa taivaan antaneen rangaistuksen, ja Abigaille nostaa voitonriemuisena kruunun päähänsä.

 III Näytös – Profetia

 1. kohtaus (Babylonian riippuvat puutarhat)

probably 19th century after the first excavations in the Assyrian capitals.

 Baalin ylipappi pyytää Abigaillea allekirjoittamaan Fenenan ja heprealaisten teloitusmääräyksen. Mieleltään järkkynyt Nabucco tuodaan sisään, ja alkaa hieno duetto kuninkaan ja oletetun tyttären välillä: Chi parlare ardisce (Kuka uskaltaa puhua). Nabucco on vihainen, kun näkee Abigaillen valtaistuimel­la. Abigaille ojentaa heprealaisten kuolemantuomion, jonka Nabucco allekirjoittaa. Sitten hän tajuaa lähettävänsä myös Fenenan kuolemaan. Nabucco etsii Abigaillen syntymätodistusta. Abigaille näyttää ja repii sen. Nabucco, suuri sotapäällikkö, huomaa olevansa tyttärensä vanki ja anoo nöyränä armoa Fenenalle. Abigaille on voimansa ja kostonhimonsa tunnossa.
2. kohtaus (Eufratin ranta)

 Heprealaiset unelmoivat kaukaisesta kotimaastaan: Va pensiero, sull'ali dorate (Lennä aatos nyt kultaisin siivin). Zaccaria valaa uskoa heprealaisiin: Del futuro del buio (Tulevaisuuden hämärässä näen­). Hänen ennustuksensa mukaan Babylonia tuhoutuu.



 IV Näytös - Hajonnut jumalankuva

 1. kohtaus (huoneisto palatsissa)

 Nabucco herää painajaisesta vankilassa ja kuulee kansan huutavan kuolemaa Fenenalle. Hän ei tajua olinpaikkaansa ja kutsuu sotilai­taan sekä pyytää hevostaan. Ikkunasta hän näkee teloitussaattu­een, jossa Fenena on mukana. Nabucco rukoilee juutalaisten Juma­laa Dio di Giuda (Juutalaisten Jumala) ja lupaa rakentaa uudel­leen Jerusalemin temppelin. Rukous ja usko palauttavat Nabuccon hulluudesta. Abdallo tulee vapauttamaan Nabuccon.

 2. kohtaus (Babylonian riippuvat puutarhat)

 Fenena ja heprealaiset ovat mestauspai­kalla. Fenenan rukous teloitukseen valmistautuessa: Oh, dischiuso è il firmamento (Oi taivaan­kansi on avautunut). Paikalle saapunut Nabucco estää teloituksen ja käskee tuhoamaan Baalin kuvan sekä vapauttamaan heprealaiset. Nabucco kehottaa kaikkia kiittämään Jumalaa. Immenso Jehova (Kaikkivaltias Jehova). Itsensä myrkyttänyt Abigaille saapuu: Su me... mo­rente... esanime (Minulle... kuolen... pyörryn). Hän pyytää Fenenalta anteeksiantoa ja Nabuccoa suojelemaan rakastavaisia. Ennen kuolemaansa Abigaille rukoilee Jumalalta armahdusta ja kuolee. Ooppera päättyy Zaccarian julistukseen Nabuccolle: Servendo a Jehova, Sarai de` regi il re! (Jehovan palvelija, Sinä olet oleva kuningasten kuningas!).

Kokonaisia oopperoita



 Libretto



 Lähteet
Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)