Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----


* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta
Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.

* Tai selaa Blogiarkistoa.

1.1.2013

Design italiano - la casa


Italiassa käytetään taideteollisesta muotoilusta lainasanaa design tai italialaista sanaa disegno ('piirustus, suunnitelma, malli'). Sana juontaa juurensa latinaan. Suomessakin käytetään design-sanaa - joskus myös hauskasti muodossa desing, mutta sana muotoilu tuntuu yleistyneen. Sivistyssanakirjan mukaan sanan design merkitys on: (taide)teollisuuden tuotteiden muotoilu, suunnittelu. 


Suomalainen design

Mitä sinulle ihan ensimmäisenä tulee mieleen suomalaisesta muotoilusta?

Ehkä Aalto-maljakko? Myrna-kahvikuppi? Kalevalakorut? Aarnion pallotuoli? Meille tuttuja ovat suomalainen lasi, keramiikka, astiat, huonekalut, valaisimet, tekstiilit, korut. Suomalaisen muotoilun kultakaudeksi on sanottu 1950-lukua. 

Hakematta tulee mieleen suomalaisnimiä:
Alvar Aalto, Tapio Wirkkala, Kaj Franck, Timo Sarpaneva, Nanny Still, Saara Hopea, jotka kaikki saivat aikanaan menestystä muun muassa Milanon Triennaalissa. Siellä palkittujen suomalaisten lista on pitkä. Kansainvälisesti palkittuja suomalaismuotoilijoita on paljon.

Harri Koskinen on palkittu muun muassa Italiassa (2004 Muu-tuoli)  Compasso d'Oro -palkinnolla ("Kultainen harppi"), jota voidaan sanoa muotoilun Nobel-palkinnoksi. Koskisen Block lamppu jäi minulta ostamatta, mutta minulla on katossani Harri Koskisen suunnittelemat Kupu-palovaroittimet. 

Kodissani on myös Eero Aarnion hauska Tuplakupla/Double Bubble. Aarnio on niin ikään saanut Compasso d'Oro -palkinnon (2008 Trioli-lastentuoli), kuten myös Kaj Franck (1957 elämäntyöstä).


Suomalainen ja italialainen design

Yleisesti ottaen suomalaisessa muotoilussa näkyy skandinaavinen tyyneys, vaaleus ja haaleus, luonnonläheisyys, varovaisuus, suoraviivaisuus, yksinkertaisuus ja käytännöllisyys, miltei näkymättömyys, kun taas italialaista designia tuntuu usein hallitsevan leikkimielinen hulluttelu, röyhkeä rajojen rikkominen, yllättämisen halu, väri-ilottelu, keksimisen riemu, joka päättää, että tämänhän voi tehdä vaikka näinkin. Italialainen rakastaa värejä, ulokkeita ja koristeita, suomalainen muotoilu haluaa karsia pois kaiken turhan ja ylimääräisen.




Suomen ja Italian lähtökohdat ja historia ovat tietenkin aivan erilaiset, kuten myös kansan perusluonne, noin stereotyyppisesti ajateltuna. Oman maan kuluttajien lukumäärä massatuotantoa ajatellen ovat maissa ihan eri luokkaa. Eroja lienee myös taidoissa markkinoida tuotteita kansainvälisesti, mikäli mediaan on uskominen. Suomalainen design tunnetaan maailmalla, mutta jotakin lisäpotkua tarvittaisiin. Asiaa tutkitaan kyllä (ks Tekesin kattava raportti). 

Eero Aarnio sanoi eräässä TV-ohjelmassa, että italialaiset yritykset ottavat jatkuvasti yhteyttä suunnittelijoihin ja että Suomessa sitä ei ole tapahtunut kertaakaan.

Mutta onhan meillä Iittala (store-locator) ja onhan meillä Marimekko (jälleenmyyjät Italiassa). Suomalaista designea myydään maailmalla. Marimekko ilmeisesti viehättää italialaisia leikkisyytensä ja lapsenomaisuutensa takia.

Toivotaan suomalaisille yrityksille onnea haastavassa kansainvälisessä ympäristössä. Markkinatalouden ongelmat vaivaavat kaikkia yrityksiä, maahan katsomatta. Mutta joskus tuntuu siltä, että italialaiset puskevat rohkeasti ja hullun lailla läpi harmaan kiven. Italialaisilla oli aikanaan onneakin: jotkut heidän design-tuotteistaan ovat saaneet lisäpotkua yllättävältä taholta, amerikkalaisista elokuvista. Lieneekö ollut sattumaa vai harkittua tuotesijoittelua, mene ja tiedä.
 

Karkea läpileikkaus maiden design-historiaan osoittaa, että erot muotoilukulttuurissa ovat melkoiset. Voi olla, että nuoremmat suomalaiset muotoilijasukupolvet tasoittavat tilannetta. Mutta joka tapauksessa suomalainen muotoilu on huomaamattammekin osa meidän identiteettiämme. Kansainvälistä muotoilua katsomme oman maamme muotoilukulttuurin kautta.

Suomalaisista nykymuotoilijoista ehkä Markku Salo muistuttaa italialaista postmodernia muotoilua innovatiivisuudessaan, kekseliäisyydessään ja leikillisyydessään. (ks slide show) (kotisivu). Samoin Eero Aarnion muotoilussa on värejä, leikkimieltä ja iloisuutta. Aarniolla on hyvät suhteet Italian design-maailmaan. Mm. Puppy-istuin on suunniteltu Magisille (ks alla Magis).


Myös oman tiensä kulkija Stefan Lindfors on periksi antamaton oman muotoilunsa suhteen. Eräässä haastattelussa Lindfors kertoi, kuinka teollisuustuottaja valitti, ettei Ego-kahvikupin korvaa voi massatuottaa tuollaisessa asennossa. Lindfors ei antanut periksi: Se tehdään juuri niin kuin olen suunnitellut.

Mutta yhteneväisyyksiäkin maiden välillä löytyy. Esimerkiksi Ikea on hyvin suosittu sekä Suomessa että Italiassa. Syy tähän saattaa tietenkin olla pikemminkin tuotteiden hinta kuin kuluttajien maku ja sisustuskulttuuri. 


Olen nähnyt italialaisia koteja vain televisiossa, netissä ja kuvissa. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen perusitalialainen koti, jossa on eri tyylisuuntia edustavia huonekaluja ja nonnan keittiö täynnä tavaraa. Mutta niinhän se on kaikkialla. Stailatut kodit ovat asia erikseen. Huonekaluja ja tavaroita hankitaan eri aikoina, niitä peritään ja saadaan lahjaksi. Lopputulos on se mikä on, sekatyyliä, ja hyvä niin.


Italialainen design - makupaloja ja ikoneita

Mitä sinulle ensimmäisenä tulee mieleen italialaisesta muotoilusta?
Ehkä meille tutuimpia ovat Fiat, Vespa, Murano-lasi, espressopannut ja nyt jo historiaa oleva Olivetti-klassikkokirjoituskone, sekä nykyään tietysti vaatteet ja asusteet, laukut ja kengät. Mutta italialaiset ovat muotoilleet myös tuoleja, pöytiä, valaisimia, astioita, tekstiilejä, muita konttorikoneita, radioita ja televisioita.  Muistan omistaneeni Necchi-ompelukoneen, mutta en silloin tiennyt, että se on italialainen.

Italian muotoilun kulta-aika oli taloudellisen nousun kausi, 1960-luku. Massakulutus oli pääsemässä vauhtiin. Oli Nuovo Design ja Neomodernismo. Muotoilumateriaalina oli usein muovi. Italialainen muotoilu on useimmiten ollut rohkeaa, erilaista ja kokeilevan innovatiivista. Tavallisista käyttöesineistä tehtiin intohimon kohteita. 


Säkki + tuoli = Säkkituoli

Zanottan säkkituoli - Sacco - vuodelta 1968 (Piero Gatti - Cesare Paolini - Franco Teodoro) edustaa nuorta, rentoa asumismuotoa, ja siitä tuli valtava myyntimenestys. Meillekin niin tuttu säkkituoli oli muotoilun alalla aikanaan mullistava keksintö, josta tuli sisustusikoni. 90-luvulla niitä valmistettiin jo massatuotantona, ja ideaa on sittemmin paljon kopioitu. Sacco-säkkituoli on otettu New Yorkin MoMAn kokoelmiin ja 26 muuhun modernin taiteen museoon ympäri maailmaa. (kuvahaku)


Zanottan Sacco

Postmodernismi

Tunnettuja nimiä ovat esimerkiksi Alessandro Mendini (1931-)  (kuvahaku) ja Ettore Sottsass (1917-2007)  (kuvahaku). Erilaisia keskenään, mutta edustavat omalla tavallaan uutta muotoilukäsitystä.

Alla olevassa videossa Alberto Alessin ja Alessandro Mendinin haastattelut.

Pröystäilevä Proustin nojatuoli

Alessandro Mendinin pointillistinen feikkibarokkituoli vuodelta 1978, Proustin nojatuoli (Poltrona di Proust) (kuvahaku) kertoo paljon ajan hengestä. Mendini yhdisti asioita eri aikakausilta. Tuoli on tyyliltään barokkia. Nimi viittaa Marcel Proustiin (Kadonnutta aikaa etsimässä, todellisuus rakentuu muistin kautta). Täplämaalaus on suurennos Paul Signacin maalauksesta. Tuoli on täplämaalattu kauttaaltaan, käsityönä. Muotoilijana Mendini vaikuttaa ironiselta ja kyyniseltä nihilistiltä. Tuoli tuntuu pilkkaavan kaikkea. Mutta Mendini itse sanoo: Minulle koti on ystävällinen paikka. Maailma on väkivaltainen, kodin tehtävä on suojella.
Massatuotantoon tuoli ei koskaan päätynyt, monestakin syystä. Yksi niistä on varmasti tuotteen hinta. Mutta tuolista tuli kulttiesine. 

Tuolia saa esim Magisilta. Suomesta täältä.



Alessandro Mendinin kuuluisin teos, 
"uudelleenmuotoiltu" postmoderni Poltrona di Proust

 'Esine kertoo tarinan,' Alessandro Mendini sanoo. 'Sen voi melkein lukea, niin kuin se olisi kirjallisuutta.'

Ks myös korkkiruuvi Anna G (Alessi). Joidenkin mielestä leikkisä, joidenkin mielestä mauton. Mendini on saanut Compasso d'Oro -palkinnon. Mendini on tehnyt yhteistyötä mm. suomalaisen Oraksen kanssa (La Cucina Alessi by Oras) ja on vastuussa Alessin myymälöiden ilmeestä ja sisustuksesta.
 

Design-piireissä kohahtaa


Ettore Sottsass - Kirjahylly 1981
Postmoderni klassikko

Ettore Sottsassin Memphis-ryhmän näyttely Milanossa 1981 kohahdutti muotoilumaailmaa. Postmoderni muotoilukieli oli luovaa, uudenlaista ja rohkeaa, rajoja rikkovaa: uusia materiaaleja, asioiden yhdistelyä, räikeitä värejä, koristeellisuutta, eksotiikkaa, huumoria, leikkimielisyyttä. Vaikutteensa ryhmä sai pop-taiteesta, mauttomasta ja yliampuvasta populaarikulttuurin ilmiöstä campistä sekä modernistisesta art decosta. Memphis-ryhmän ainoa sääntö oli, että ei ollut mitään sääntöjä. Arvostelijoiden mukaan postmoderni ajattelu ja järkiperäisyyden vähättely johtaa siihen, että lopulta kuka tahansa voi sanoa ja tehdä mitä vain.



Memphis-tyylinen sisustus

Sottsassin Il telefono Enorme on MoMAssa. Ks myös Casablanca (1981). Ettore Sottsass suunnitteli aikaisemmin myös Olivetille. 

Memphis-ryhmään kuului myös Michele de Lucchi. Tietojen mukaan Karl Lagerfeld sisusti kotinsa Memphis-ryhmän huonekaluilla. Suurin osa Memphis-tuotannosta meni suoraan museoihin. Osa on vielä tuotannossa.


Valikoima MoMAan teoksen saaneita muotoilijoita

New Yorkin modernin taiteen museoon on päässyt koko joukko italialaisia muotoilijoita. Nykytaiteen museoon pääseminen on onnenpotku muotoilijalle. Kansainvälisen näkyvyyden saaminen on aina vaativaa. Linkit vievät joko kuvahakuun tai MoMAn sivulle.


Muita italialaisia muotoilijoita

Yli 50 vuoden aikana Italiassa on tietenkin ollut valtava määrä muotoilijoita eri alueilla. Olen koonnut blogiin vain joitakin heistä. Tässä muutamia lisää. Kuvahaut auttanevat saamaan käsityksen italialaisesta muotoilusta.


Mielihyvä + ylellisyys + menestys = Design italiano

Design in Italy -näyttelyyn (Suomessa 2006) oli koottu sodanjälkeisen Italian (1945 - 2000) muotoilun merkittävimpiä esineitä. Näyttelyn järjestäjät sanoivat: "Italialaiset päihtyivät etsiessään mielihyvää ja ylellisyyttä, pöyhistelivät menestyksellään ikään kuin vapautuakseen edellisen aikakauden haavoista." (lainaus HS-artikkelista) 
Ks myös keräilyharvinaisuus Pratone 1966 (polyuretaanituoli, "nurmikko") (kuvahaku) (Wikipedia) sekä muovituoli 543 Broadway (Gaetano Pesce) (kuvahaku).




Alessi

Alessi oli ensin metallialan yritys, joka perustettiin vuonna 1921. Yritys alkoi erikoistua taloustavaroihin, ja nyt Alberto Alessi on italialaisen muotoilun tunnetuimpia nimiä. Alessi on erityisen tunnettu värikkäistä ja humoristisista keittiön työkaluista ja esineistä. Tuotanto on hyvin laajaa ja moninaista.

Alessilla on satoja ulkomaalaisia suunnittelijoita. Suomalaissuunnittelijoina ovat olleet muun muassa Pekka Hamberg ja Antti Eklund sekä Eija Helander-Sargiani. Eliel Saarisen samovaari on mukana Alessin luettelossa. 

Alessin katalogissa olevat suomalaiset nykymuotoilijat: Eero AarnioHarri Koskinen

Alessin tuotteista ovat mieleeni erityisesti jääneet muotoilultaan erikoinen sitruspuristin (Philippe Starckin muotoiluikoni, jota on myös kritisoitu, n. 60e) (en Wikip) sekä metalliset hedelmävadit. Starck on ranskalainen, mutta suunnittelee Alessille.



Philippe Starck: Juicy Salif


Kartell

Läpinäkyvä Louis Ghost - Philippe Starck

Kartell valmistaa muovituotteita. Sisustajalle lienevät tuttuja ainakin Louis Ghost -muovituoli (2005, Philippe Starck) (toivelistalla, n 250e/kpl) ja Bourgie-valaisin (toivelistalla, n 250e) sekä Taj-valaisin (Ferruccio Laviani) (video, it). 

Vertaa Aarnion Swan-valaisin (2009) ja Lavianin Taj-valaisin (2012).


Magis

"Italialaisen Eugenio Perazzan vuonna 1976 perustama Magis on nykyisin kansainvälinen designjätti, jonka laboratorioissa syntyy jatkuvasti uusia teknologisia huipputuotteita. 

Vuonna 2004 Magis lanseerasi lapsille suunnatun Me Too –kokoelman, joiden tuotteita valittiin suunnittelemaan muotoilijoita, jotka kykenevät ajattelemaan lapsen lailla. Nerokas suunnittelija Eero Aarnio suunnitteli Me Too:lle hellyttävän Puppyn, koiran joka ei puhu, näe eikä hypi, mutta valloittaa niin lasten kuin aikuistenkin sydämet rakastettavalla ulkomuodollaan."  Puppy kuvahaku.
Teksti Finnish Design Shopin sivuilta.


Arteluce

Arteluce valmistaa valaisimia, pääasiassa runsaskoristeisia kattokruunuja. Monet valaisimista ovat saaneet pysyvän paikan New Yorkin Museum of Modern Artissa (MoMA).


Sambonet

Sambonet valmistaa keittiötarvikkeita.



Triennale di Milano

Milanon triennaali on merkittävä kansainvälinen taideteollisuusnäyttely. Se järjestetään Milanossa, Palazzo dell'Artessa. Museossa on myös pysyvä kokoelma (Collezione Permanente).




Collezione Farnesina Design

Collezione Farnesina Design on hanke esitellä italialaisen muotoilun parhaimmistoa. Hanke sisältää näyttelyitä, konferensseja ja kokouksia. Kokoelman tarkoituksena on nimenomaan esitellä italialaista muotoilua kansainvälisesti sekä parantaa Italian muotoilua, luovuutta ja yrittäjyyttä. (kuvahaku)


Mitä muotoilu on


Muotoilu on tietysti paljon muutakin kuin lasimaljakoita, kahvikuppeja, lamppuja ja tuoleja. Kaikki ympäristömme esineet ovat jonkun muotoilemia. Globalisoitumisesta huolimatta maailma ei ihan vielä ole yhdennäköistynyt. Erilaisuuksia löytyy pienissä ja varsin proosallisissakin asioissa: vesihanat, vessanpöntöt, lämpöpatterit, lukot, ikkunansulkijat, sähköpistokkeet, katkaisijat, jäteastiat. Kun joutuu hetken miettimään, miten jokin aivan itsestään selvä juttu toimii, tietää olevansa ulkomailla. Minulla tämä kulttuuriherätys oli 18-vuotiaana Englannissa: en osannut avata ikkunaa. Italiasta on myöhemmin useita kulttuurikokemuksia, muun muassa vesilaitteiden käytön suhteen.
Taidemuotoilu ja vaikkapa Milanon Triennaali ovat sitten asia erikseen.



Kaipaako kotisi klassista italialaista säväystä?

Tässä ideoita.

 Picture link from Classic Italian Interiors




Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2012

 Italialaista sisustustyyliä Boston-hotellissa Chianciano Termessä.



Design tässä blogissa:

2 kommenttia:

  1. Kun asuin viime vuonna Firenzessä ja kuljin päivittäin Palazzo Pittin edessä olevien ruokaravintoloiden edustalta, niin yhden näistä ravintoloista ulkopöydissä oli Marimekon pöytäliinat! Olin pitkään reissussa ja lämmitti mieltä nähdä suomalaista brändiä pöydissä! ~sirkkao.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, Sirkka. Tunnistan tuon ilahtumisen tunteen (hyvä Suomi!). Etsin blogiin nyt myös Marimekon ja Iittalan jälleenmyyjät Italiasta. Kyllä niitä löytyy. Mutta olisiko Italialla enemmän jälleenmyyjiä Suomessa kuin päinvastoin. Lisäsin tekstiin myös, että Marimekko varmasti viehättää italialaisia leikkisyytensä ja lapsenomaisuutensa vuoksi.

    VastaaPoista