Maurizio Cattelan - Narri ja kuningas (arte)

Maurizio Cattelan (s. 1960) on nykytaiteilija, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu vaikuttavista, huomiota herättävistä, ironisista ja humoristisista, usein ihmisiä ja eläimiä esittävistä teoksistaan, jotka näytteille asetettuina saavat installaationomaisen tai teatterimaisen luonteen. 

 Kuvalinkki täältä.

La Nona Ora  - Yhdeksäs hetki (1999)

Cattelan on taidemaailman veijari, "kauhukakara" ja "häirikkö", hän kohahduttelee ja kiusoittelee katsojia ja taidemaailmaa menemällä absurdiuden ja hyväksyttävyyden äärirajoille saakka, vallitsevia arvoja uhkarohkeasti uhmaten. Hän pilkkaa sovinnaisia taidekäsityksiä ja auktoriteetteja. Hän on kapinallinen, joka ei tottele ketään, ei kunnioita ketään eikä mitään.

Teoksien aiheet ovat todellisuuden ja kuvitteellisuuden rajamailta, kriitikoiden mukaan joskus myös hyvän maun rajamailta. Siihen Cattelan toteaa viileästi: "Minulle hyvä maku on asia, joka liittyy jäätelön tekemiseen."

 Kuvalinkki täältä.

 La Rivoluzione siamo noi - Vallankumous olemme me

Cattelan kuvaa todellisuutta, mutta samalla rikkoo sen. Hän on teoksissaan yllätyksellinen ja moniselitteinen paradoksien esittäjä ja uskalias rajojen rikkoja. Hän yhdistelee asioita tavalla, joka ei jää huomaamatta. Hän kyseenalaistaa kaiken totutun, ennen kaikkea kuvien perinteisen merkityksen.

Cattelan myös varastaa röyhkeästi ja tarkoituksellisesti teoksiinsa elementtejä muiden taiteilijoiden teoksista ja muuntaa ne omanlaisikseen. Tästä esimerkkinä on Lucio Fontanan viilletyt kankaat (tagli), josta Cattelan teki oman versionsa viiltämällä kankaalle Zorron merkin. Joku on kutsunut Cattelania taiteen Zorroksi, joka on yhtaikaa kyynikko ja moralisti.

Cattelan on itseoppinut taitelija. Hän karkasi kotoa 18-vuotiaana ja aloitti 80-luvulla tekemällä toimivia mutta varsin taiteellisia puisia huonekaluja Forlìlla, jossa hän tutustui muotoilijoihin (mm. Ettore Sottsass, ks Italialainen muotoilu tässä blogissa). Huonekalut herättivät kiinnostusta ja ansaittua mediajulkisuutta, mutta Cattelan tunsi, että suunnittelu ei ole hänen alaansa. Sen jälkeen hän elätti itseään sekalaisilla töillä, muun muassa tarjoilijana, kokkina, puutarhurina, sairaanhoitajana sekä ruumishuoneella. Mikä tahansa työ tuntui hänestä kidutukselta. Ruumishuoneella työskentely oli viimeinen pisara. Cattelanin oli pakko paeta, hän lähti Bolognaan. Lopulta Cattelan päätyi itse taiteilijaksi. Hän piti surrealismista ja tutki ja ihaili muun muassa Warholea, joka "uskalsi puhua kaikesta".

 Kuvalinkki täältä.

Him (2001) (myyty 10 miljoonalla dollarilla)
Uusi myyntiennätys 2016: 15 miljoonaa euroa. 
The Telegraph.  Corriere.

Ihmisenä Maurizio Cattelan on varsin originelli ja mielenkiintoinen. Hänellä on harmaat hiukset, palavat silmät ja suuri nenä. Hänen puheensa on tasaista, ilman mitään korostusta. Hän kulkee lenkkitoissuissa ja t-paidassa, laukku olallaan. Hän on jokseenkin huomaamaton. Hän asuu yksin yksiössä Milanossa ja kaksiossa New Yorkissa. Nukkuu mustissa lakanoissa ja kuuntelee Wagneria. Hän kieltäytyy ottamasta kantaa teoksiinsa tai niiden kuvaamiin asioihin. Hän kutsuu teoksiaan "jutuiksi" (le cose). Hän ei tarjoa vastauksia teosten herättämiin kysymyksiin. Hän ei tunnusta mitään moraalia tai ideologiaa. 

Cattelan ei itse tee teoksiaan, ei edes piirrä niitä. Hän käyttää taitavia italialaisia ja ranskalaisia ammattilaisia toteuttamaan ideansa. Hän selittää "juttunsa" puhelimeen, joku piirtää ne, sitten eläinten täyttäjä, vahamestari, lasikuitumestari tai puuseppä valmistavat ne ohjeiden mukaan. "Kännykkä on varsinainen työpaikkani", hän sanoo. "En osaa muotoilla. En osaa piirtää. En todellakaan koske juttuihini."


Cattelan järjestää mielellään kaikenlaisia tempauksia. Vuonna 1991 hän teki poliisille virallisen rikosilmoituksen väittäen että hänen autostaan on varastettu "näkymätön" taideteos. "Teos" oli siis olemassa vain poliisin asiakirjoissa. Tilaisuuksiin ja haastatteluihin hän lähettää usein "varamiehiään", jotka antavat ennalta kirjoitettuja epämääräisiä vastauksia ja hölynpölylausuntoja. Hän on myös tuottanut yllätyksiä näyttelijöiden järjestäjille. Erään kerran näyttelytilan ovella oli vain lappu Torno subito (Palaan pian).

 Kuvalinkki täältä.

 Nimetön (2001)

Ristiriitaista kyllä, Italian nykytaiteilijoista Cattelanin sanomisia lainataan eniten. Mutta Cattelan on nokkela ja humoristinen haastateltava, silloin kun hän suostuu paikalle.

- "È vero che, come ha dichiarato, è stato un fallito per gran parte della sua vita?"
-  "Sono ancora un fallito".

(- Onko totta se mitä teistä sanotaan, että olette ollut luuseri suurimman osan elämästänne? 
- Olen vieläkin luuseri.)

Kuvalinkki täältä.

L.O.V.E (2010) Piazza Affari, Milano
"Il dito medio" di Maurizio Cattelan

Taideteos on tuotteistettu matkamuistoiksi ja cocktailiksi. Haluaisitko sinäkin vaikkapa T-paidan, jossa on... keskisormi?

• Milano, il Dito di Cattelan ora diventa un souvenir

Cattelanilla on ollut näyttelyitä ja teoksia kaikkein kuuluisimmissa museoissa ympäri maailmaa, ja hänen teoksiaan on merkittävissä julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa.

(Tiedot koottu useista artikkeleista.)

Omia hajatelmia

Maurizio Cattelanin teoksiin on suhtauduttava avoimin mielin. Tiukka pipo on riuhtaistava päästä, on hyväksyttävä, että asioita voidaan esittää monella tavalla, on tunnustettava, että maailmamme ei ole täydellinen, ja että maailman epäkohdat ja ongelmat eivät katoa hurskastelemalla tai sulkemalla silmät. Monet maailman epäkohdista ovat niin suuria ja niin vaikeita, että niitä on miltei mahdotonta kuvata sanoin. Yksi teos sen sijaan voi vaikuttavasti kertoa sen, mihin sanat eivät tahdo riittää. Se voi kertoa miltei kaiken tarvittavan.

Jokainen katsoja tulkitsee teoksia tietysti omien tietojensa, arvojensa, uskomustensa, näkemystensä ja kokemustensa kautta, oman luonteensa ja menneisyytensä, henkilöhistoriansa kautta.

Kun on Cattelanin teoksen nähnyt, sitä on vaikea unohtaa. Jokainen teos vaikuttaa katsojaan jollakin tavalla, omalla tavallaan, se jää tahtomattakin elämään mieleen ja alitajuntaan, ja se pistelee sieltä piikkejään arkipäiväänkin.

Kun koiranleuka-Cattelania pyydettiin selittämään jotakin teostaan, hän sanoi: Minkä tahansa kysymyksen "jutuistani" esität, vastaus on jo sisälläsi. Ja vastaus on väärä.

 Kuvalinkki täältä.

Me (2010)

Mutta Cattelan on oikeassa. Mitään hänen teostaan ei ole mahdollista tiivistää täydelliseksi "selitykseksi" siitä, mistä teoksessa on kysymys. Teosta ei voi "selittää" yhdellä lauseella, eikä tuhannellakaan sanalla. Mitään yhtä selitystä ei edes ole. Jokaiseen teokseen sisältyy kokonainen maailma, joka on niin laaja laatikkoleikki, että jos sen yhtä laatikkoa lähtee avaamaan, sieltä löytyy yhä uusia ja uusia laatikoita, täynnä uusia ja uusia viitteitä ja selityksiä.

Mutta kun mitä tahansa Cattelanin teosta katselee, pakostakin herää kysymyksiä. Mitä tämä tarkoittaa? Selityksiä alkaa hetken kuluttua tulla mieleen ihan itsestään, eikä se suinkaan ole huono asia. On hyvä, että maailman ilmiöitä välillä käännellään päälaelleen. Nostellaan tuttuja kiviä ja katsotaan, mitä niiden alta löytyy. Omasta mielestä ja alitajunnasta voi pulpahdella asioita, jotka ovat itsellekin yllättäviä.

Cattelanin ehkä tunnetuin teos on La Nona Ora (Yhdeksäs tunti), jossa paavi Johannes Paavali II, täydessä valkoisessa virka-asussaan, makaa maassa mustan meteoriitin iskeydyttyä häneen. Sanomattakin on selvää, että teos herätti maailmanlaajuista suuttumusta katolisissa piireissä. Wikipedian mukaan teos myytiin Christie'sin huutokaupassa 3 miljoonalla dollarilla.

Teokselle tarjottuja "selityksiä": Meteoriitti on jonkinlainen "rangaistus" tai että epäonnekas sattuma, uskomattoman huono tuuri voi kohdata kenet tahansa.

Mutta miksi Cattelan valitsi juuri paavin? Miksi hän päätyi taivaista tulevaan meteoriittiin? Oma muotoiluni teoksesta: Kaikki me olemme vain ihmisiä, kuolevaisia, sinä ja minä ja jumalainen paavi, samanarvoisia äärettömän suuren maailmankaikkeuden ikuisessa ja loputtomassa mittakaavassa, josta maailmankaikkeudesta eksynyt murunenkin, noin tieteellisesti mitattuna, riittää tekemään ihmisestä haavoittuvan ja pikkupikkuriikkisen, pienemmän kuin muurahainen, meidän ihmisten mittakaavassa mitattuna. Teos kehottaa minua laittamaan asiat oikeisiin mittakaavoihin ja oikeaan tärkeysjärjestykseen. 

Mutta samanaikaisesti mieleeni tulee katolisen kirkon historiansa aikana tekemät vääryydet, vallanhimo, suurilla rahoilla rakennetut kirkot ja palatsit, sekä uskonnon ja tieteen loputon taistelu, johon käsin kosketeltava meteoriitti tuntuu iskeytyvän kuin muistutuksena siitä, mikä on todellista. Mutta, kuten Catellan sanoi, selitykseni on todennäköisesti väärä.

 Kuvalinkki täältä

Ihan huvin vuoksi kokeilin pystyisinkö hetimmiten itse keksimään jonkin yhtä huikean yhdistelmän kuin vaikkapa paavi ja meteoriitti. Tehtävä osoittautui vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Itse asiassa en - ainakaan vielä - keksinyt paljon mitään. En usko, että kovin moni muukaan keksisi paljon mitään. Juuri tässä on Maurizio Cattelanin tyyppisten taiteilijoiden nerous ja suuruus. Nykytaidetta kritisoidaan usein sanomalla, että kuka tahansa pystyisi samaan. Se joka keksi pyörän, on nero. Pyörän uudelleen keksiminen ei ole homma eikä mikään.

Nykytaide kyseenalaistetaan myös usein epäilemällä, onko se ja se "taidetta" lainkaan. Siihen keskusteluun osallistun ainoastaan toteamalla, että kaikkea uutta on omana aikanaan epäilty ja haukuttu. Jos kukaan ei saa tehdä taiteessa mitään uutta, maailma pyörii paikallaan. Onko se uusi "taidetta" vai ei, ei sinänsä ole kiinnostavaa. Kiinnostavaa on se, miten se vaikuttaa katsojaan.

Cattelan sanoo: "Minulle taide on tyhjiö. Taide on vain mekanismi, joka panee liikkeelle katsojan ajatukset ja tulkinnat. Katsoja on se, joka tekee taiteilijan työn."


Teoksia

Maurizio Cattelan on taiteilijana arvostettu, hänen teoksiaan myydään kalliiseen hintaan, mutta monet hänen teoksistaan ovat herättäneet myös suuttumusta ja kiivasta vastustusta. Milanon keskustassa kasvavaan vanhaan tammeen ripustetut lapset (Nimetön 2004) pysähdyttivät liikenteen ja herättivät suunnatonta paheksuntaa.

“Volevo dire qualcosa di chiaro su ciò che stiamo facendo al nostro futuro”, Cattelan sanoo. (Halusin selkeästi sanoa jotain siitä, mitä olemme tekemässä tulevaisuudellemme.)

Cattelanin "juttuja": katossa satulastaan roikkuva täytetty hevonen, keittiössään juuri itsemurhan tehnyt orava, lyijykynillä käsistään pulpettiin kiinni naulattu opiskelija, paljasjalkainen JF Kennedy ruumisarkussa, kaunis nainen kädet rinnoillaan, jääkaapissa asuva Betsy-rouva, valkoiseen kaapuun pukeutunut elefantti, seitsemän metriä pitkä jalkapallopelipöytä 22 pelaajalle, kaksi päällään seisovaa poliisia, rukoilemaan polvistunut Hitler...

Katossa roikkuva hevonen on nimeltään Novecento (1997). Novecento viittaa Bertoluccin elokuvaan 1900, joka kuvaa Italian fasistista lähihistoriaa ja erilaisten ideologioiden puristuksissa kituuttelevia ihmisiä. 

Kuvalinkki täältä.

Novecento (1997)

• Maurizio Cattelan (it Wikipedia) 
• Maurizio Cattelan (en Wikipedia)
• Maurizio Cattelan (sito ufficiale)

Verkosta löytyy valtava määrä artikkeleita Maurizio Cattelanista ja kuvia hänen töistään. Alla muutama niistä.

• Maurizio Cattelan (cinquantamila) (hauskoja juttuja) (it)
• Maurizio Cattelan (repubblica) (it) (pdf ss. 12-13)
• Maurizio Cattelan (MetroArtWork) (it)
• Maurizio Cattelan (Guggenheim) 
• Maurizio Cattelan - Genius or joker? (eng) 
• The Strange Case of Maurizio Cattelan
• Sette vite come un Cattelan

• Maurizio Cattelan (perrotin) (paljon kuvia teoksista)
• Cattelan at the Guggenheim (video)
• Ecco il dito medio di Cattelan (patsaanpaljastus) (it) (video)

Kuvalinkki täältä.

Jääkaapissa asuva Betsy

Lisäys v 2016

• Un gabinetto d'oro firmato Maurizio Cattelan nei bagni del Guggenheim di New York.

Kuva linkkisivulta

Maurizio Cattelan on neljän vuoden tauon jälkeen tehnyt uutta materiaalia. New Yorkin Guggenheimin wc-tiloissa on nyt kultainen pytty. Ihan käytössä oleva. Teos saattaa olla jatkoa aikaisemmalle projektille “Toilet Paper”, tai se saattaa liittyä presidentinvaaleihin (Donald Trump)...

“La scatologica apoteosi della ricchezza" (“America”)
Jokseenkin näin: “Rikkauden ulostuksellinen ylistys” (Cattelanilta voi odottaa jotain tällaista)

Teoksen ajatus toteutuu, kun joku istuu luonnollisille tarpeilleen 18 karaatin istuimelle.
“Il senso dell'opera sarà pienamente compiuto solo quando qualcuno siederà sulla tavoletta da 18 carati per rispondere al richiamo della natura.”

Joku saattaa pitää tätä vitsinä. Mutta tämä ei ole ollenkaan vitsi.
"C'è il rischio che l'opera venga presa come uno scherzo" ha detto Cattelan al New York Times, ma non lo è affatto".

“Evoca piuttosto una riflessione sulle diseguaglianze (epätasa-arvo) economiche.”
Cattelan: "Non è compito mio spiegare al pubblico cosa significhi l'opera, ma sono convinto che chi la guarda possa trovarci un senso". Il water "è una livella" direbbe Totò, la nobiltà siederà dove siedono i villani, e viceversa.”