Maalaustaide ennen renessanssia ja sen jälkeen
Linkit tähän blogiin.
Maniera-sanan merkityksiä
Aiemmin italian sanalla maniera oli tarkoitettu sosiaalisen kanssakäymisen sekä antiikin veistosten ja täysrenessanssin mestareiden teosten tyyliä ja tyylikkyyttä, ilman kielteistä sävyä.
Giorgio Vasari puhuu käsitteistä "maniera moderna" ja "gran maniera" viitatessaan da Vinciin, Michelangeloon ja Raffaelloon, tyyliin, joka oli alkanut Cimabuesta ja Giottosta, ja hän suosittelee nuoria taiteilijoita ottamaan näistä mallia saavuttaakseen la "bella manieran".
Nykyään sana liitettään opittuun ja jäykkään muodollisuuteen, maneeriin.
Kuva: Public Domain
Fucina di Volcano, Giorgio Vasari
Manierismi-käsitteen merkityksiä
Maniera muuttui käsitteeksi manierismo. Tyylilajina manierismia ei ole helppo määritellä. 1500-luvun lopun taidetta koskevaan keskusteluun alkoi tulla negatiivinen sävy. Tyylisuunta sai halventavan manierismi-nimen 1600-luvun puolella. Manierismi koettiin tuolloin klassismista ja perspektiivisäännöistä poikkeamisen ja vääristyneiden muotojen vuoksi teennäiseksi ja ylihienostuneeksi.
Terminä manierismi tarkoitti 1600-luvulta 1900-luvulle asti luonnotonta, kylmän järkiperäistä lähtökohtaa taiteeseen, sekä teknisen taituruuden ja sivistyksen steriiliä korostamista.
1900-luvulta lähtien manierismi on renessanssin ja barokin välisen tyylikauden melko neutraali yleisnimitys. Manierismin taidetta on myöhemmin myös alettu ymmärtää ja arvostaa uudella tavalla, kun siinä on havaittu yhtäläisyyksiä myöhempien kulttuurien kriisikausien kanssa.
Kuva: Public Domain
Stanza dei Giganti, affreschi di Giulio Romano
Täysrenessanssista manierismiin
Manierismi sai alkunsa Italiassa, jossa sen edustajia olivat aluksi Michelangelon ohella Raffaello, Giulio Romano, Parmigianino, Benvenuto Cellini ja Giambologna. Manierismin alkua leimasi täysrenessanssin klassisista säännöistä poikkeaminen. Siinä missä täysrenessanssi painotti luonnollisia suhteita, tasapainoa ja ihanteellista kauneutta, manierismi omaksui liioittelun ja keinotekoisuuden.
Kuva: Public Domain
The Holy Family, Rosso Firentino
Missä manierismi alkoi
Venetsia
Venetsialainen tyyli kulki toiseen suuntaan. Sitä edusti pitkän uran tehnyt Tizian (Tizano).
Manierismin tyypilliset ominaispiirteet
Manieristien ihailemat taiteilijat, kuten Michelangelo, saivat lisänimen il divino (jumalainen). Arvostettua oli tekninen taituruus, omaperäisyys, kyky keksiä jotain ennenäkemätöntä ja uutta. Mutta taiteesta tuli esikuvien taiteen jäljittelyä luonnon sijaan. Art imitating art. Manieristit lainasivat ja sijoittivat esikuvansa tutuiksi tekemiä hahmoja uuteen ympäristöön, ikään kuin näkymättömiin lainausmerkkeihin.
Manieristien maalauksissa näkyy klassinen kuvakieli, mutta manierismin tavoitteita olivat klassisista säännöistä poikkeaminen. Manierismi suosi litteää kuvatilaa, jonka syvyyttä on vaikea hahmottaa. Se korvasi renessanssin puhtaan ja harmonisen muodon vääntyilevillä ja hajotetuilla muodoilla ja vääristellyllä anatomialla.
Manierismin tavoitteena oli harmonian murtaminen. Tyypillistä olivat muotojen venyttäminen, kierteiset, liioitellut, ilmeikkäät ja epäluonnolliset vartalonasennot, tietoisen erikoiset, luonnottoman elegantit sormien ja ranteiden asennot. Tällä kaikella manieristit pyrkivät, sulokkuuteen ja viehkeyteen.
Tyypillistä olivat myös voimakkaat liikkeet, yllättävät tehokeinot, henkilöhahmoja sisältävien kohtausten epäsymmetriset ja epäloogiset sommitelmat sekä jyrkät valon ja varjon kontrastit (chiaroscuro). Valopisteet sijoitettiin epätyypillisiin kohtin, värimaailma oli dramaattinen, silmiinpistävä ja ristiriitainen. Iho saattoi olla posliinimainen, vartalo esimerkiksi vihertävä.
Tyylikaudella alettiin korostaa yksilöllisyyttä, ehdotonta oikeutta persoonalliseen tulkintaan ja sisäiseen inspiraatioon (disegno interno). Inspiraatiota haettiin mielikuvituksesta. Maalauksista välittyy itsetietoisuus ja äärimmilleen viety konstikkuus, näynomaisuus, sisäiset konfliktit, asioiden kyseenalaistaminen. Keksittiin kuvan symboliarvot, ekspressiiviset tekijät. Pakanallisen ja kristillisen välinen ero hämärtyi usein. Tyypillisiä teemoja olivat aistillisen eroottisuuden sävyttämät monisäikeiset allegoriat. Haluttiin kuvata jotakin, jota on vaikea kuvata.
Manieristien käyttämä suggestiivinen, epätodellinen, ylimaallinen kuvamaailma nousi varsinaiseen loistoonsa vasta barokin aikakaudella, noin vuodesta 1600 lähtien.
LINEA SERPENTINATA (it.), manierismin taiteessa henkilöhahmoille tunnusomainen
taipuisa tai kierteinen vartaloviiva.
Hahmojen venyttäminen näkyy esimerkiksi Parmigianinon teoksessa Pitkäkaulainen Madonna (Madonna dal collo lungo). Parmigianinon innoituksena olivat kirjalliset kuvaukset, joissa verrattiin naisen päätä, kaulaa ja olkapäitä maljakkoon. Kuvassa näkyykin maljakko vasemmassa reunassa.
Miksi manierismi syntyi? Täydellisyyttä on vaikea ylittää
Täysrenessanssin täydellisinä nähtyjen taiteilijoiden luomaa harmoniaa ja ihanteellisuutta ei voitu enää ylittää. Ratkaistavana ei enää ollut teknisiä ongelmia, eikä muitakaan. Täydellisyys oli saavutettu kaikessa: yksityiskohtainen anatomian tuntemus, taidokas valon, sommittelun sekä värien käyttö, tunnetilojen, ilmeiden ja eleiden ilmaisukielen täydellisyys. Täydellisyyttä on vaikea ylittää.
Mitä siis nuori taiteilija voi tehdä? Umpikujatilanteessa taiteilijat käyttivät hyväkseen mestarien kehittämiä malleja, mutta heidän tekemässään taiteessa oli uudenlainen ja outo leima.
Manierismin tyylikautta on kuvattu luonnollisena jatkeena Andrea del Sarton, Michelangelon ja Rafaelin taiteelle. Michelangelolla oli alun alkaenkin oma erityinen, omaperäinen, intohimoinen ja ainutlaatuinen tyylinsä, jota ihailtiin ja jota kopioitiin ja jäljiteltiin. Tyylille annettiin nimitys “terribilità”, joka kuvasi Michelangelon voimakasta tahtoa ja valtaisaa vihaista voimaa (“an effect or expression of powerful will and immense angry force (as in the work of Michelangelo) ”. Merriam-Webster
“One of the qualities most admired by his contemporaries was his terribilità, a sense of awe-inspiring grandeur, and it was the attempts of subsequent artists to imitate Michelangelo's impassioned and highly personal style that resulted in Mannerism, the next major movement in Western art after the High Renaissance.” Wikip
Michelangelon suurenmoinen taito ja luovuus sai ihmiset haltioitumaan. Tätä muut taiteilijat yrittivät jäljitellä. Siitä tuli standardi. Michelangelosta tuli idoli ja roolimalli manieristeille. Michelangelo tiesi tämän itse, ja se oli joskus jopa harmittavaa. Nuoret taiteilijat murtautuivat hänen kotiinsa ja varastivat piirroksia.
Michelangelon tiedetään sanoneen: Ne jotka seuraavat eivät koskaan voi olla parempia kuin se jota seurataan.
Toisin sanoen, muut taiteilijat eivät pystyneet saavuttamaan esikuviensa kykyjä, joten heidän oli keksittävä jotain omaperäistä.
Kilpailuhenki oli korkealla, myös Michelangelolla ja Leonardo da Vincillä, jotka palkkioiden ja kunnian toivossa virittivät luovuutensa äärimmilleen, jopa vieri vieressä kilpaillen, samaa seinää maalaten. Näihin taistoihin osallistui myös Rafael. Kuten myös muut taiteilijat, jotka epätoivoisesti virittelivät omaa luovuuttaan, hakivat uusia lähestymistapoja, venyttelivät anatomiaa ja perspektiivejä.
Yläluokkainen manierismi
Manierismi oli teknisen taitavuuden - ja sivistyksen - esille tuomista. Niinpä ei ole yllätys, että maalaustapa oli suosiossa erityisesti Euroopan hoveissa. Merkittävimpiä manieristisen taiteen tilaajia oli maallinen aristokratia, Italian ruhtinashovit ja yläluokka sekä erityisesti Ranskan kuninkaan Frans I:n Fontainebleaun hovi.
Manierismin taiteeseen liittyy myös vastaanottajan ja teoksen tilaajan miellyttäminen. Eräänä esimerkkinä tästä ovat arvokkaista materiaaleista valmistetut ylellisyysesineet. Benvenuto Cellini (1500-71) valmisti kullasta Frans I:n suola-astian, jonka hahmot esittävät vettä (miesfiguuri) ja maata (naisfiguuri).
Benvenuto Cellini created the Cellini Salt Cellar of gold and enamel in 1540 featuring Poseidon and Amphitrite (water and earth) placed in uncomfortable positions and with elongated proportions. It is considered a masterpiece of Mannerist sculpture.
Miksi manierismi syntyi? Mitä maailmassa tapahtui?
Italiassa manierismia on pidetty myös yhteiskunnan muutoskauden taiteena ennen itsevaltiaiden aikaa. Manierismi syntyi aikana jolloin yhteiskunnassa tapahtui mullistuksia tieteen, uskonnon ja poliiikan alueilla. Manieristit reagoivat näihin vääristyneellä taiteellisella tyylillään. Rafaelin aikainen tasapaino ei enää tuntunut kiinnostavan nuoria taiteilijoita.
“Martti Luther naulasi teesinsä (v. 1517) Wittenbergin kirkon oveen, ja uskonpuhdistukset riehuivat seuraavan sadan vuoden ajan kaikkialla Euroopassa. Kristillinen kirkko ei ollut enää yhtenäinen, ja sen auktoriteetti oli kyseenalaistettu. Vuonna 1507 Nikolaus Kopernikuksen todistama aurinkokeskeinen maailmankuva, uusi todellisuuskäsitys, soti täysin katolisen kirkon oppeja vastaan, että Jumala ja maallinen edustaja ovat kaiken keskipiste. Kun Fernão de Magalhães purjehti maailman ympäri, ja Kolumbus löysi Amerikan, todistettiin maan muoto litteän sijaan pyöreäksi, ja näiden merkittävien tapauksien seuraamuksena uskonopit ja humanistinen ajattelu asettuivat vastakkain.
Puhutaan murtoajasta, ja taiteessa oli ilmaistava raiteiltaan suistunutta maailmaa. Optimismi, harmonia ja tasapaino väistyivät, ja syntyi tarve etsiä uutta kuvakieltä. Syyksi koettiin myös se, että renessanssiajan suurnimet Leonardo, Michelangelo ja Rafael olivat saavuttaneet jo kaiken taidesääntöjen mukaisesti tavoittelemisen arvoisen, ja oltiin umpikujassa. Manierismi kääntyy tyyliltään renessanssin taidekaanonia vastaan, mutta vaikutteita haettiin vahvasti aiempien täysrenessanssimestareiden töistä, sekä lisäksi antiikin veistoksista. Vaikuttajina ovat olleet sekä flaamilainen että ranskalainen taide 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa.” Lainaus täältä.
Video
Taiteilijoita ja maalauksia
Mainittuja taiteilijoita
Erään määrittelyn mukaan tyylisuunta alkoi Firenzessä. Nykyisin manierismin katsotaan varsinaisesti alkaneen Roomassa 1530-luvulla. Toscanassa ja Firenzessä 1515–1525 ollutta vaihetta pidetään tällöin varhaismanierismina tai klassismin vastaisena kokeiluna.
Firenze
Muutos renessanssin klassisuudesta uuteen suuntaan alkoi näkyä. Manierismin kokeileva kausi sai alkunsa Firenzessä, jossa Jacopo da Pontormo ja Rosso Fiorentino työskentelivät Andrea del Sarton työpajassa. He tutkivat ja kopioivat innokkaasti freskoluonnoksia, joita Leonardo da Vinci ja Michelangelo olivat tehneet Palazzo Vecchiota varten. Myöhemmin, 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa, tyyliin vaikuttivat myös Tintoretto sekä flaamilainen ja ranskalainen taide.
Tintoretto's Last Supper focuses on light and motion, bringing the image to dramatic life. Unlike more traditional views of the Last Supper, Tintoretto depicts Heaven opening up into the room, and the angels looking on in awe, in line with the old Catholic maxim that "If the angels were capable of envy, they would envy the Eucharist."
Rooma
Correggion oppilas Parmigianino ja Rafaelin assistentti Giulio Romano toimivat Roomassa. He olivat kypsyneet taiteilijoiksi täysrenessanssin aikana. Rafaelin ennenaikainen kuolema merkitsi manierismin alkua Roomassa. Epävakaat olot saivat taiteilijat pakenemaan Roomasta työtä etsimään.
Firenze
Muutos renessanssin klassisuudesta uuteen suuntaan alkoi näkyä. Manierismin kokeileva kausi sai alkunsa Firenzessä, jossa Jacopo da Pontormo ja Rosso Fiorentino työskentelivät Andrea del Sarton työpajassa. He tutkivat ja kopioivat innokkaasti freskoluonnoksia, joita Leonardo da Vinci ja Michelangelo olivat tehneet Palazzo Vecchiota varten. Myöhemmin, 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa, tyyliin vaikuttivat myös Tintoretto sekä flaamilainen ja ranskalainen taide.
Kuva: Public Domain
The Last Supper, Tintoretto
Rooma
Correggion oppilas Parmigianino ja Rafaelin assistentti Giulio Romano toimivat Roomassa. He olivat kypsyneet taiteilijoiksi täysrenessanssin aikana. Rafaelin ennenaikainen kuolema merkitsi manierismin alkua Roomassa. Epävakaat olot saivat taiteilijat pakenemaan Roomasta työtä etsimään.
Cupido che fabbrica l'arco è un dipinto a olio su tavola (135x65,3 cm) di Parmigianino,
Kuva täältä
Cupido che fabbrica l'arco (dettaglio)
Venetsia
Venetsialainen tyyli kulki toiseen suuntaan. Sitä edusti pitkän uran tehnyt Tizian (Tizano).
Manierismin tyypilliset ominaispiirteet
Manieristien ihailemat taiteilijat, kuten Michelangelo, saivat lisänimen il divino (jumalainen). Arvostettua oli tekninen taituruus, omaperäisyys, kyky keksiä jotain ennenäkemätöntä ja uutta. Mutta taiteesta tuli esikuvien taiteen jäljittelyä luonnon sijaan. Art imitating art. Manieristit lainasivat ja sijoittivat esikuvansa tutuiksi tekemiä hahmoja uuteen ympäristöön, ikään kuin näkymättömiin lainausmerkkeihin.
Manieristien maalauksissa näkyy klassinen kuvakieli, mutta manierismin tavoitteita olivat klassisista säännöistä poikkeaminen. Manierismi suosi litteää kuvatilaa, jonka syvyyttä on vaikea hahmottaa. Se korvasi renessanssin puhtaan ja harmonisen muodon vääntyilevillä ja hajotetuilla muodoilla ja vääristellyllä anatomialla.
Manierismin tavoitteena oli harmonian murtaminen. Tyypillistä olivat muotojen venyttäminen, kierteiset, liioitellut, ilmeikkäät ja epäluonnolliset vartalonasennot, tietoisen erikoiset, luonnottoman elegantit sormien ja ranteiden asennot. Tällä kaikella manieristit pyrkivät, sulokkuuteen ja viehkeyteen.
Tyypillistä olivat myös voimakkaat liikkeet, yllättävät tehokeinot, henkilöhahmoja sisältävien kohtausten epäsymmetriset ja epäloogiset sommitelmat sekä jyrkät valon ja varjon kontrastit (chiaroscuro). Valopisteet sijoitettiin epätyypillisiin kohtin, värimaailma oli dramaattinen, silmiinpistävä ja ristiriitainen. Iho saattoi olla posliinimainen, vartalo esimerkiksi vihertävä.
Kuva: Public Domain
Venere dormiente, Giorgione
Tyylikaudella alettiin korostaa yksilöllisyyttä, ehdotonta oikeutta persoonalliseen tulkintaan ja sisäiseen inspiraatioon (disegno interno). Inspiraatiota haettiin mielikuvituksesta. Maalauksista välittyy itsetietoisuus ja äärimmilleen viety konstikkuus, näynomaisuus, sisäiset konfliktit, asioiden kyseenalaistaminen. Keksittiin kuvan symboliarvot, ekspressiiviset tekijät. Pakanallisen ja kristillisen välinen ero hämärtyi usein. Tyypillisiä teemoja olivat aistillisen eroottisuuden sävyttämät monisäikeiset allegoriat. Haluttiin kuvata jotakin, jota on vaikea kuvata.
Manieristien käyttämä suggestiivinen, epätodellinen, ylimaallinen kuvamaailma nousi varsinaiseen loistoonsa vasta barokin aikakaudella, noin vuodesta 1600 lähtien.
LINEA SERPENTINATA (it.), manierismin taiteessa henkilöhahmoille tunnusomainen
taipuisa tai kierteinen vartaloviiva.
Hahmojen venyttäminen näkyy esimerkiksi Parmigianinon teoksessa Pitkäkaulainen Madonna (Madonna dal collo lungo). Parmigianinon innoituksena olivat kirjalliset kuvaukset, joissa verrattiin naisen päätä, kaulaa ja olkapäitä maljakkoon. Kuvassa näkyykin maljakko vasemmassa reunassa.
Kuva: Public Domain
Parmigianino, Madonna dal collo lungo
Miksi manierismi syntyi? Täydellisyyttä on vaikea ylittää
Täysrenessanssin täydellisinä nähtyjen taiteilijoiden luomaa harmoniaa ja ihanteellisuutta ei voitu enää ylittää. Ratkaistavana ei enää ollut teknisiä ongelmia, eikä muitakaan. Täydellisyys oli saavutettu kaikessa: yksityiskohtainen anatomian tuntemus, taidokas valon, sommittelun sekä värien käyttö, tunnetilojen, ilmeiden ja eleiden ilmaisukielen täydellisyys. Täydellisyyttä on vaikea ylittää.
Mitä siis nuori taiteilija voi tehdä? Umpikujatilanteessa taiteilijat käyttivät hyväkseen mestarien kehittämiä malleja, mutta heidän tekemässään taiteessa oli uudenlainen ja outo leima.
Manierismin tyylikautta on kuvattu luonnollisena jatkeena Andrea del Sarton, Michelangelon ja Rafaelin taiteelle. Michelangelolla oli alun alkaenkin oma erityinen, omaperäinen, intohimoinen ja ainutlaatuinen tyylinsä, jota ihailtiin ja jota kopioitiin ja jäljiteltiin. Tyylille annettiin nimitys “terribilità”, joka kuvasi Michelangelon voimakasta tahtoa ja valtaisaa vihaista voimaa (“an effect or expression of powerful will and immense angry force (as in the work of Michelangelo) ”. Merriam-Webster
“One of the qualities most admired by his contemporaries was his terribilità, a sense of awe-inspiring grandeur, and it was the attempts of subsequent artists to imitate Michelangelo's impassioned and highly personal style that resulted in Mannerism, the next major movement in Western art after the High Renaissance.” Wikip
Michelangelon suurenmoinen taito ja luovuus sai ihmiset haltioitumaan. Tätä muut taiteilijat yrittivät jäljitellä. Siitä tuli standardi. Michelangelosta tuli idoli ja roolimalli manieristeille. Michelangelo tiesi tämän itse, ja se oli joskus jopa harmittavaa. Nuoret taiteilijat murtautuivat hänen kotiinsa ja varastivat piirroksia.
Michelangelon tiedetään sanoneen: Ne jotka seuraavat eivät koskaan voi olla parempia kuin se jota seurataan.
Toisin sanoen, muut taiteilijat eivät pystyneet saavuttamaan esikuviensa kykyjä, joten heidän oli keksittävä jotain omaperäistä.
Kilpailuhenki oli korkealla, myös Michelangelolla ja Leonardo da Vincillä, jotka palkkioiden ja kunnian toivossa virittivät luovuutensa äärimmilleen, jopa vieri vieressä kilpaillen, samaa seinää maalaten. Näihin taistoihin osallistui myös Rafael. Kuten myös muut taiteilijat, jotka epätoivoisesti virittelivät omaa luovuuttaan, hakivat uusia lähestymistapoja, venyttelivät anatomiaa ja perspektiivejä.
Yläluokkainen manierismi
Manierismi oli teknisen taitavuuden - ja sivistyksen - esille tuomista. Niinpä ei ole yllätys, että maalaustapa oli suosiossa erityisesti Euroopan hoveissa. Merkittävimpiä manieristisen taiteen tilaajia oli maallinen aristokratia, Italian ruhtinashovit ja yläluokka sekä erityisesti Ranskan kuninkaan Frans I:n Fontainebleaun hovi.
Manierismin taiteeseen liittyy myös vastaanottajan ja teoksen tilaajan miellyttäminen. Eräänä esimerkkinä tästä ovat arvokkaista materiaaleista valmistetut ylellisyysesineet. Benvenuto Cellini (1500-71) valmisti kullasta Frans I:n suola-astian, jonka hahmot esittävät vettä (miesfiguuri) ja maata (naisfiguuri).
Benvenuto Cellini created the Cellini Salt Cellar of gold and enamel in 1540 featuring Poseidon and Amphitrite (water and earth) placed in uncomfortable positions and with elongated proportions. It is considered a masterpiece of Mannerist sculpture.
Kuva: Creative Commons
Benvenuto Cellini's Saliera, made in Paris, 1540–1543;
Gold, partly covered in enamel, with an ebony base
Miksi manierismi syntyi? Mitä maailmassa tapahtui?
Italiassa manierismia on pidetty myös yhteiskunnan muutoskauden taiteena ennen itsevaltiaiden aikaa. Manierismi syntyi aikana jolloin yhteiskunnassa tapahtui mullistuksia tieteen, uskonnon ja poliiikan alueilla. Manieristit reagoivat näihin vääristyneellä taiteellisella tyylillään. Rafaelin aikainen tasapaino ei enää tuntunut kiinnostavan nuoria taiteilijoita.
“Martti Luther naulasi teesinsä (v. 1517) Wittenbergin kirkon oveen, ja uskonpuhdistukset riehuivat seuraavan sadan vuoden ajan kaikkialla Euroopassa. Kristillinen kirkko ei ollut enää yhtenäinen, ja sen auktoriteetti oli kyseenalaistettu. Vuonna 1507 Nikolaus Kopernikuksen todistama aurinkokeskeinen maailmankuva, uusi todellisuuskäsitys, soti täysin katolisen kirkon oppeja vastaan, että Jumala ja maallinen edustaja ovat kaiken keskipiste. Kun Fernão de Magalhães purjehti maailman ympäri, ja Kolumbus löysi Amerikan, todistettiin maan muoto litteän sijaan pyöreäksi, ja näiden merkittävien tapauksien seuraamuksena uskonopit ja humanistinen ajattelu asettuivat vastakkain.
Puhutaan murtoajasta, ja taiteessa oli ilmaistava raiteiltaan suistunutta maailmaa. Optimismi, harmonia ja tasapaino väistyivät, ja syntyi tarve etsiä uutta kuvakieltä. Syyksi koettiin myös se, että renessanssiajan suurnimet Leonardo, Michelangelo ja Rafael olivat saavuttaneet jo kaiken taidesääntöjen mukaisesti tavoittelemisen arvoisen, ja oltiin umpikujassa. Manierismi kääntyy tyyliltään renessanssin taidekaanonia vastaan, mutta vaikutteita haettiin vahvasti aiempien täysrenessanssimestareiden töistä, sekä lisäksi antiikin veistoksista. Vaikuttajina ovat olleet sekä flaamilainen että ranskalainen taide 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa.” Lainaus täältä.
Manierismi muussa taiteessa
Outous ja erikoisuus näkyi myös muissa taiteissa.
Kirjallisuudessa manierismi on yhteisnimitys klassisismin vastaisille suuntauksille eri aikoina, mutta sillä tarkoitetaan myös 1500- ja 1600-luvun vaihteen kirjallista suuntausta. Manieristisessa kirjallisuudessa käytetään sanaleikkejä sekä monimutkaisia tyylikuvioita Sen maailmankuva on subjektiivinen ja rauhaton. Lisäksi sisältö ja muoto ovat usein ristiriidassa.
Manierismi vaikutti myös musiikissa. Monimutkaiset rytmikuviot, oudot harmoniat, koristeelliset polyfoniset melodiat olivat myös nuottipaperilla mutkikkaita ja visuaalisia. Varhaista manierismia musiikissa kutsutaan Ars subtilioriksi.
Arkkitehtuurissa haluttiin jättää tiukat säännöt, joita oli aiemmin noudatettu. Julkisivujen koristelu lisääntyi ja se muuttui kaksiulotteisemmaksi täysrenessanssin plastisuuden vastapainona. Wikip
Outous ja erikoisuus näkyi myös muissa taiteissa.
Kirjallisuudessa manierismi on yhteisnimitys klassisismin vastaisille suuntauksille eri aikoina, mutta sillä tarkoitetaan myös 1500- ja 1600-luvun vaihteen kirjallista suuntausta. Manieristisessa kirjallisuudessa käytetään sanaleikkejä sekä monimutkaisia tyylikuvioita Sen maailmankuva on subjektiivinen ja rauhaton. Lisäksi sisältö ja muoto ovat usein ristiriidassa.
Manierismi vaikutti myös musiikissa. Monimutkaiset rytmikuviot, oudot harmoniat, koristeelliset polyfoniset melodiat olivat myös nuottipaperilla mutkikkaita ja visuaalisia. Varhaista manierismia musiikissa kutsutaan Ars subtilioriksi.
Arkkitehtuurissa haluttiin jättää tiukat säännöt, joita oli aiemmin noudatettu. Julkisivujen koristelu lisääntyi ja se muuttui kaksiulotteisemmaksi täysrenessanssin plastisuuden vastapainona. Wikip
Mitä manierismin jälkeen
Vuoden 1580 jälkeen ilmestyi uusi sukupolvi, Carraccit, Caravaggio ja Cigoli, jotka herättivät naturalismin henkiin. Tämä sukupolvi oli anti-manieristinen.
Lähteitä
Lähteitä
- Manierismi (suo Wikip)
- Mannerism (engWikip)
- Manierismo (it Wikip) (mm. lista taiteilijoista)
- Manierismi (Wikispaces)
- Manerismi (eanswers)
- Renessansin taide (eanswers)
- Renessanssi/manierismi (jyu)
- Chiaroscuro (suo Wikip)
Video
- Early Renaissance, Northern R, High R, Mannerism
- Manierismin taiteilijat (suo Wikip)
- Art on Demand (kuvia)
Mainittuja taiteilijoita
- Giorgio Vasari (it Wikip)
- Michelangelo (suo Wikip)
- Rafael (Raffaello Sanzio da Urbino)
- Leonardo da Vinci (suo Wikip)
- Bronzino (suo Wikip)
- Benvenuto Cellini (suo Wikip)
- Rosso Fiorentino, Il Rosso (suo Wikip)
- Parmigianino (suo Wikip)
- Pontormo (suo Wikip)
- Giulio Romano (suo Wikip)
- Tintoretto (suo Wikip)
- Giorgione (suo Wikip)
- Tizian (suo Wikip)
- Correggio (suo Wikip)
_-_1512-1513.jpg/320px-Sanzio%2C_Raffaello_-_Putti_(Madonna_Sistina)_-_1512-1513.jpg)
.jpg/426px-Midwife_Salome_(Cappella_degli_Scrovegni).jpg)
_-_1512-1513.jpg#mw-jump-to-license){kind=link}
.jpg#mw-jump-to-license){kind=link}
