Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----

* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.
* Tai selaa Blogiarkistoa.

9.5.2016

Renessanssin maalaustaide

    Riippuen siitä, tarkastellaanko ilmiötä taide-, kulttuuri- vai aatehistorian kannalta, renessanssi voi tarkoittaa

    1) Tyylikautta taiteissa Italiassa ja muualla Euroopassa.
    2) Kulttuurin muutosta, joka tapahtui siirryttäessä keskiajalta uuteen aikaan.
    3) Samanaikaisesti tapahtunutta asenteiden ja ajattelutavan muutosta.

    Renessanssi (Rinascimento) tarkoittaa "uudelleen syntymistä" (rinascere 'syntyä uudelleen'). Se viittaa antiikin maailman uudelleen arviointiin ja sen arvojen elvyttämiseen.

 Renessanssissa on kyse pääosin 1400-luvun alussa kulttuurissa tapahtuneista muutoksista, jotka ilmenivät muun muassa kuvataiteissa, kirjallisuudessa, musiikissa, tieteissä ja renessanssifilosofiassa. Näillä muutoksilla oli maailmanlaajuinen merkitys.

 Renessanssi kesti Italiassa noin sata vuotta. Renessanssi alkoi Toscanasta, Firenzen kaupungista, levisi  Sienaan ja Luccaan. Se levisi etelään vaikuttaen erityisesti Roomaan, jonka renessanssipaavit rakensivat suurelta osin uudestaan. Renessanssin huippukohta oli 1400-luvun loppupuolella.

 Renessanssi maalaustaiteessa on tyylikausi 1300-luvulta 1500-luvulle.

 Muiden alueiden renessanssinimiä

Dante Alighieri, Giovanni Boccaccio, Francesco Petrarca, Niccolò Machiavelli, Galileo Galilei, Filippo Brunelleschi, Donatello.

Maalaustaide ennen renessanssia ja sen jälkeen

Maalaustaide. Linkit tähän blogiin.

Antiikin ihailu

Renessanssin ajattelulle on tyypillistä antiikin arvojen ja sekä kirjallisuutta että kuvataiteita koskevien kauneuskäsitysten ihailu, mutta kuitenkin uudelle ajalle tyypillisen suodattimen läpi katsottuna.

 Renessanssin arkkitehtuurille ja kuvataiteille löytyi Italiasta paljon esikuvia. Antiikin raunioita oli lähes kaikkialla, ja köyhtyneestä ja raunioituneesta Roomasta tuli vähitellen merkittävä keskus, jonne sekä italialaiset että muut taiteilijat tekivät tutkimusmatkoja.

Perspektiivi, harmonia, kauneus

Uomo vitruviano, Leonardo da Vinci, 1490 circa. 


Celeberrima rappresentazione delle proporzioni ideali del corpo umano, 

dimostra come esso possa essere armoniosamente inscritto 
nelle due figure "perfette" del cerchio, 
che rappresenta la perfezione divina, e del quadrato.

 Maalauksessa ja kuvanveistossa renessanssi ilmeni ihmisfiguurien aiempaa todenmukaisempana kuvaamisena ja tilan uudentyyppisenä käsittelynä. Mittasuhdejärjestelmä ja kauneuden ihanne johdettiin jälleen ihmiskehon suhteista, ja harmonia määriteltiin matemaattisten lakien avulla.

 Nuorena kuollut Masaccio (1401-1428) sovelsi ensimmäisenä Brunelleschin kehittämää perspektiivijärjestelmää maalaustaiteessa. Hän palautti myös maalaamilleen ihmishahmoille Giotton taiteelle ominaisen kehollisuuden. Masaccion hahmot ovat fyysisesti läsnä perspektiivin syventämässä kuvassa. Hänen katsotaan keksineen erään perspektiivikuvaamisen tärkeimmistä tekniikoista, katoamis- eli pakopisteen.

 Schema prospettico del Pagamento del Tributo di Masaccio.

Kuva täältä


Notice how the lines force the eye to Christ's head. 
Even one of the mountain slopes angles to the vanishing point.
Masaccio, Tribute Money, 1427, fresco 
(Brancacci Chapel, Santa Maria del Carmine, Florence)

 Harjoitustehtävä

 Italiassa renessanssiaikana taiteilijat käyttivät hyväkseen geometriaa kuvataiteessa. Sen avulla kehitettiin mm. keskeisperspektiivi, jossa samansuuntaiset vaakasuorat linjat näyttävät katoavan yhteen katoamispisteeseen horisontissa. Keskeisiä ihanteellisia muotoja olivat neliö, kolmio ja ympyrä. Keskeisiä käsitteitä ovat symmetria, perspektiivi ja illuusio.



Lyhyt video


Ihminen

Renessanssi on maailmanhistorian ensimmäinen itsensä tiedostava aikakausi. Syntyperällä ei enää koettu olevan niin keskeistä asemaa kuin aiemmin. Tärkeämpänä pidettiin yksilön lahjakkuutta ja älykkyyttä.

 Uskonnollisen taiteen rinnalle syntyi maallinen taide eli taide, jonka tarkoituksena oli kuvata (oikeasti) olemassa olevaa maailmaa ja (oikeita) ihmisiä. Leonardo da Vincin muotokuva Mona Lisasta on hyvä esimerkki.


Miksi renessanssi syntyi? 

Renessanssin syntyhistoriasta voisi vetää toiveikkaita ajatuksia maailman nykytilaan. Kun kaikki menee oikein huonosti, ennen pitkää alkaa syntyä jotain suurta ja hyvää.

 Selvää syytä renessanssin syntyyn ei ole saatu selville. On esitetty useita teorioita.

 Eräs selitys on, että Medici-suvun antama tuki olisi luonut pohjan taide-elämän kehittymiselle. Renessanssi alkoi kuitenkin jo ennen Medicien valtaan nousua.

 1300-luvulla sattui sarja katastrofeja, jotka romahduttivat Euroopan talouden: pieni jääkausi, satavuotinen sota (Ranska ja Englanti), pankkien kaatuminen (Firenze), kauppareittien katkeaminen, kaupunkivaltioiden välinen sota (esim Firenze ja Milano), paavin kamppailu vallasta keisarin kanssa.

On esitetty, että taloudellinen romahdus oli välttämätön syy renessanssille, sillä taloudellisesti suotuisina aikoina liikemiehet sijoittavat rahansa nopeasti, kun taas huonoina aikoina sijoituskohteita löytyy vähemmän, jolloin he kuluttavat varansa kulttuuriin ja taiteeseen.

 Suurmiesteoria (renessanssinerot), Bysantista Italiaan saapuneet pakolaiset (toivat sivistystä), kirjapainotaito sekä älyllisen ilmapiirin leviäminen (humanismi).

 Mustan surman kauhut ja kirkon kyvyttömyys estää niitä. Pappien pelonsekainen suhtautuminen ruton leviämiseen heikensi ihmisten uskoa katoliseen kirkkoon mikä heikensi kirkon vaikutusvaltaa. Uskonto ei enää määrännyt ihmisen ajattelua yhtä kokonaisvaltaisesti kuin aikaisemmin. Maanpäällistä elämää ei enää nähty yksinomaan väliaikaisena odotuksena siirryttäessä kuolemanjälkeiseen elämään.

 Vielä keskiajalla yleinen näkemys oli, että Raamatusta löytyisi kaikki tarvittava tieto. Uuden mantereen löytyminen vuonna 1492 mursi selkeästi tämän näkemyksen, sillä kirjassa ei mainittu Amerikan olemassaoloa.

Maailma näytti olevan muutoksessa – niinpä myös ihmisen ajattelutapa muuttui.

Renessanssi herätti pahennustakin

Eri luostarilaitoksilla oli erityyppisiä käsityksiä taiteen tehtävästä. Kaikki eivät katsoneet suopeasti antiikin maailman henkiinherättämisen myötä syntynyttä uutta taidetta alastomine ihmishahmoineen.

Varhaisrenessanssi, täysrenessanssi

Renessanssi jaetaan taidehistoriassa 
varhaisrenessanssiin (1420-1500) 
täysrenessanssiin (1500–1530) 
(sekä Alankomaiden ja Saksan renessanssiin).

Varhaisrenessanssi (ital. quattrocento) vaikutti lähes koko 1400-luvun ja sen keskus oli Firenze.

 Täysrenessanssi on renessanssin huipentuma. Täysrenessanssi (cinquecento) oli 1500-luvun alussa taiteellisen painopisteen siirtyessä Firenzestä Roomaan, jonne paavit kutsuvat eteviä taiteilijoita.

 Myös Venetsiasta muodostui merkittävä taidekeskus.

 Täysrenessanssin jälkeistä periodia on usein luonnehdittu manierismiksi (1530–1564). Renessanssin ja barokin väliin sijoittuva manierismi saatetaan myös joskus laskea kuuluvaksi renessanssiin.

Millaista oli tavallisten ihmisten elämä 1400-1500 -luvuilla?

Historia kertoo yleensä hallitsevassa ja merkittävässä asemassa olevista ihmisistä. Tavallisten ihmisten elämästä ja heidän arjestaan on vähemmän kertomuksia. 

"Kaupungeissa asuttiin usein ahtaasti ja asunnoissa eikä kaduilla ollut viemäröintiä, joten niissä oli varsin saastaista – jätteet saatettiin heittää kaduille ja esim. erillisiä käymälöitä ei ollut kuin varakkailla. Kaupunkien järjestyssäännöissä saatettiin mm. kieltää ulostaminen torille tai neuvottiin, että tarpeitaan tekevää ei sovi tervehtiä, vaan pitää olla kuin ei huomaisikaan."

Alla oleva blogi on syntynyt Fredrika-koulun 7. luokan historian jaksolla joulukuussa 2012. Opiskeltiin renessanssin aikaa ja työn tulokset julkaistiin blogina. Opettajana Esa Mäkinen.


Renessanssin loppu

Renessanssin luonne muuttui 1400-luvun loppupuolella. Renessanssin ihanteet oli silloin täysin omaksuttu hallitsevassa luokassa ja aristokratiassa. Varhaisia renessanssitaiteilijoita pidettiin käsityöläisinä, joiden maine ja tunnustukset olivat vähäisiä. Myöhemmät renessanssitaiteilijat olivat vaikutusvaltaisia ja laskuttivat suuria palkkioita.

 Italialainen renessanssi alkoi taantua 1400-luvun lopussa ulkovaltojen maahantunkeutumisen myötä (italialaissodat), jonka jälkeen renessanssin painopiste siirtyi Keski-Eurooppaan.

Monet katsovat renessanssin symboliseksi päätepisteeksi dominikaanusaarnaaja Girolamo Savonarolan (1452–1498) valtaannousun Firenzessä 1497. Savonarola koki valtaosan kauden taiteesta maallisena, jumalattomana ylellisyytenä ja turhuutena. Hänen mukaansa taiteen ainoa hyväksyttävä tarkoitus on kertoa lukutaidottomalle rahvaalle Raamatun tapahtumista. Koruttoman munkin lyhyellä valtakaudella monet taideteokset tuhottiin ”turhuuksien rovioilla”. 

Savonarolan valta loppui lyhyeen ja Medici-suku palasi valtaan, mutta vastaavat moraaliset vastarintaliikkeet jatkuivat kirkon piirissä, ja 1500-luvun puolessa välissä renessanssitöitä kiellettiin vastauskonpuhdistuksen yhteydessä.

Kaaoksen ja ulkomaisten hallitsijoiden yhteyksien takia monet Italian suurimmista taiteilijoista päättivät lähteä maasta, kuuluisimpana esimerkkinä Leonardo da Vinci, joka muutti Ranskaan 1516.

Lähteitä
Renessanssitaiteilijoita

Botticelli

 Sandro Botticelli (1445 Firenze – 1510 Firenze) oli varhaisrenessanssin merkittävimpiä taiteilijoita sekä firenzeläisen humanismin huomattavin ja omalaatuisin tulkitsija.

 Botticellin kuuluisimpia teoksia ovat kaksi suurta mytologia-aiheista maalausta Kevät ja Venuksen syntymä. Botticelli työskenteli suuren osan elämästään Medici-suvun palveluksessa Firenzessä ja osallistui muun muassa Sikstuksen kappelin freskojen maalaukseen.

"Nerot"

 Leonardo da Vinci

 Leonardo da Vinci (1452–1519) oli maalari, arkkitehti, runoilija, keksijä ja kuvanveistäjä. Hän kehitti tekniikan, jossa valo ja varjo sekoittuivat toisiinsa ilman viivaa tai rajalinjaa.

 Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni (1475 Caprese– 1564 Rooma) oli italialainen renessanssitaiteen yleisnero– kuvanveistäjä, taidemaalari, arkkitehti ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Italian täysrenessanssin suurena nerona Leonardo da Vincin ja Rafaelin ohella. Michelangelon tuotantoa leimaa tietty suurekkuus ja paatoksellisuus. Hänen tyylinsä oli tienviitoittaja täysrenessanssia seuranneelle manierismille. Michelangelo vaikutti myös taiteilijan yhteiskunnallisen aseman nousuun.


Rafael

 Rafael eli Raffaello eli Raffaello Sanzio (1483 Urbino – 1520 Rooma) oli renessanssiajan italialainen taidemaalari ja arkkitehti. Häntä pidetään yhtenä Italian renessanssiajan päämestareista. Rafael tunnetaan parhaiten Madonnan kuvistaan ja pyhää perhettä esittävistä maalauksistaan sekä Vatikaaniin tekemistään mittavista freskoista.



Venetsian koulukunta

 Tizian (Tiziano) (n. 1490-1576) oli öljyvärimaalauksen mestari.

Venere di Urbino, 1538, Galleria degli Uffizi, Firenze


Tintoretto (1518–1594)

 Paolo Veronese (1528–1588) Myöhäisrenessanssin, 1500-luvun loppupuoliskon taidemaalaaja.

Giovanni Bellini (1427-1516), varhaisrenessanssi



Palma Vecchio (n. 1480 – 1528)

-----------

Muita taiteilijoita



Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

1 kommentti:

  1. Unknown16. elokuuta 2021 klo 21.53

    Suunnittelen luentoa aiheesta "Monen alan mestari Leonardo da Vinci". Lueñon järjestää Hämeenlinnan Historiallinen Seura Ry, ja se kuullaan keskiviikkona 2.3.2022 Hämeenlinnan Kaupunginkirjastossa. Kuka olisi alan asiantuntija. Tarvitsen nimiä ja yhteystietoja.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)