Il ragazzo della via Gluck - Adriano Celentano (Asfalttia ja sementtiä)

Kappale Il ragazzo della via Gluck julkaistiin vuonna 1966. Laulun on säveltänyt Adriano Celentano, sanat Luciano Beretta ja Miki Del Prete. Laulu oli San Remon festivaaleissa, mutta ei saavuttanut menestystä siellä. Laulun esitti Adriano Celentano. Laulusta tuli myöhemmin yksi tämän erittäin suositun laulajan suosituimmista kappaleista. Se sisältää omaelämäkerrallisia aineksia.

Adriano Celentanolla on oma persoonallinen laulutyylinsä, suora ja koruton. Hän myös sovittaa laulun tekstiä melodiaan melko vapaasti. Eron huomaa, kun kuuntelee suomalaista tekstiversiota.

Celentano on kantaa ottava ennustaja, näkijä ja inhimillinen saarnaaja. Tässä laulussa hän kertoo yhteiskunnassa tapahtuvista nopeista muutoksista Italiassa. Betonitaloja nousee joka paikkaan, sinne missä ennen oli vihreää luontoa.

Kappale on käännetty useille kielille. Suomeksi laulu on nimeltään Asfalttia ja sementtiä, esittäjä vuonna 1968 Kari Kuuva, sanat Kari Kuuva. Laulun on laulanut myös mm. Kari Tapio.

Suomalaisen laulutekstin perustarina vastaa italialaista tekstiä, vaikka näkökulma on osin erilainen. 

Il ragazzo della via Gluck - Adriano Celentano

• Il ragazzo della via Gluck (suo Wikipedia)
• Il ragazzo della via Gluck (it Wikipedia)
• Adriano Celentano (it Wikipedia) 
• Adriano Celentano (eng Wikipedia)

• Il ragazzo della via Gluck - Adriano Celentano (video)
• Il ragazzo della via Gluck - Adriano Celentano (live Berlin 1994) (video)
• Il Ragazzo della via Gluck - Adriano Celentano (dal vivo)

• Il ragazzo della via Gluck (sanat it ja eng)
• Asfalttia ja sementtiä - Kari Kuuva (video)

• Laula ja opi - Kaikki linkit

Il Ragazzo della via Gluck Questa è la storia di uno di noi. Anche lui nato per caso in via Gluck. In una casa, fuori città, gente tranquilla che lavorava. Là dove c'era l'erba, ora c'è una città. E quella casa in mezzo al verde ormai dove sarà? Questo ragazzo della via Gluck si divertiva a giocare con me. Ma un giorno disse: “Vado in città.” E lo diceva mentre piangeva. Io gli domando: “Amico, non sei contento? Vai finalmente a stare in città. Là troverai le cose che non hai avuto qui. Potrai lavarti in casa senza andar giù nel cortile!” Mio caro amico disse: “Qui sono nato in questa strada ora lascio il mio cuore. Ma come fai a non capire? È una fortuna, per voi che restate a piedi nudi a giocare nei prati mentre là in centro io respiro il cemento. Ma verrà un giorno che ritornerò ancora qui e sentirò l'amico treno che fischia così, ‘wa wa’! “ Passano gli anni, ma otto son lunghi. Però quel ragazzo ne ha fatta di strada. Ma non si scorda la sua prima casa. Ora coi soldi lui può comperarla Torna e non trova gli amici che aveva, solo case su case, catrame e cemento. Là dove c'era l'erba ora c'è una città. E quella casa in mezzo al verde ormai dove sarà? Eh… Non so, non so perché continuano a costruire le case E non lasciano l'erba. Non lasciano l'erba, non lasciano l'erba, non lasciano l'erba. Eh, no. Se andiamo avanti così, Chissà, come si farà. Chissà...

Gluck-tien poika Tämä on tarina yhdestä meistä. Myös hän syntyi sattumalta Gluck-tiellä eräässä talossa, kaupungin ulkopuolella, jossa rauhalliset ihmiset työskentelivät. Siellä missä ennen oli ruohikkoa, siellä on nyt kaupunki. Ja tämä talo keskellä vihreyttä, missä se lienee nyt? Tämä Gluck-tien poika pelasi mielellään kanssani. Mutta eräänä päivänä hän sanoi: ”Lähden kaupunkiin.” Ja hän sanoi sen itkien. Minä sanoin hänelle: ”Ystäväni, etkö ole iloinen? Pääset vihdoin kaupunkiin. Sieltä löydät asiat, joita sinulla ei ollut täällä. Voit peseytyä sisällä talossa menemättä pihanperälle!” Rakas ystäväni sanoi: ”Minä synnyin täällä, tälle tielle jätän nyt sydämeni. Mutta kuinka et ymmärrä? On teidän tänne jäävien onni pelata paljain jaloin niityillä, kun minä taas siellä kaupungissa hengitän sementtiä. Mutta tulee se päivä, jolloin palaan taas tänne, ja kuuntelen ystävääni junaa, joka viheltää näin, ’uaa uaa’!” Vuodet vierivät, ja kahdeksan vuotta on pitkä aika. Mutta niiden aikana tuo poika pääsi pitkälle. Mutta hän ei unohda ensimmäistä taloaan. Nyt hän saattaisi ostaa sen rahoillaan. Hän palaa takaisin, mutta ei löydä ystäviä, jotka hänellä oli, vain taloja vieri vieressä, asfalttia ja sementtiä. Siellä missä ennen oli ruohikkoa, on nyt kaupunki. Ja tuo talo vihreyden keskellä, missä se nyt on? Niin… En tiedä, en tiedä, miksi he vain rakentavat ja rakentavat taloja, eivätkä jätä ruohikkoa. Eivät jätä ruohikkoa, eivät jätä ruohikkoa, eivät jätä ruohikkoa. Niin, eivät. Jos jatkamme näin, kuka tietää, mitä tulee tapahtumaan. Kuka tietää… (oma käännös)