Kävin melkein Gubbiossa (Gubbio - Don Matteon jalanjäljillä)

Matkalla Chianciano Termestä Riminiin opas kuulutti, että ajamme Gubbion kautta.  Ilahduin. TV-sarja Don Matteo on suosikkiohjelmiani. Sarja on kuvattu Gubbiossa.  Halusin edes vilaukselta nähdä kirkon, rakennukset ja piazzat, jotka ovat sarjan tapahtumapaikkoja. Ja ottaa pari kuvaa. Linja-autossa heräsi yleisempikin mielenkiinto, Don Matteo -faneja oli muitakin, ja minua pyydettiin kuuluttamaan asiasta kaikille. Tein niin.

Kuvalinkki en Wikipedia Don Matteo ja Maresciallo Cecchini.

Mielessäni heräsi kuitenkin epävarmuus siitä, mihin bussi mahtaa pysähtyä. Pysähdysaikaa oli vain 45 minuuttia. Kävi ilmi, että bussi jää parin kilometrin päähän Gubbiosta. Kuljettajan mukaan bussi ei tietullien takia voi ajaa Gubbioon. Tietulli voisi kuskin mukaan olla parikin sataa euroa. Pettymys.

Uusi kuulutus. Löytyykö uskaliaita kanssamatkustajia, jotka lähtisivät seikkailemaan taksilla pikapikareissulle Gubbion keskustaan? Löytyi heti taksillinen kiinnostuneita. Hienoa. Reissuun vaan, silläkin uhalla, että en ehkä ehtisi käydä edes vessassa.

Linja-auton pysäköityä taukopaikalle aloin heti kysellä taksia. Ystävällinen englantia osaava nuori nainen ryhtyi avuliaasti soittelemaan. Taksinumero ei vastaa. Ei vastaa. Aika kuluu. 

Gubbioon on nyt kerta kaikkiaan päästävä, ajattelin. Näin lähelle Gubbiota tuskin tulen toista kertaa. Ehdotin toiveikkaasti, että joku autoilija kuskaisi meidät pikaisesti Gubbioon ja takaisin, vaikka maksusta. "We don't do that", nuori nainen sanoi päättäväisesti. Tämä lause on kuultu ennenkin.

Näin lähellä Gubbiota olimme. Arviolta 2 km. Kävelymatka, jos aikaa olisi ollut.


View Larger Map

Maisemat olivat komeat.

Toisin sanoen, seisomme taukopaikalla, taksia ei saa kiinni, kuskia ei löydy, aika kuluu...  Gubbio on tuossa ihan lähellä, mutta sinne ei nyt sitten vain pääse. Mikä harmi.  Jos olisin osannut italiaa paremmin, olisin varmasti järjestänyt porukalle kyydin. Kuvasin sitten lohdutukseksi Gubbion sijaan taukopaikkaa. Eihän se tietenkään ole mitenkään sama asia.  Mutta minkäs teet.

Lokakuussa oli vielä vihreää ja ruusut kukkivat.

Ehkä gubbiolaisia? Suurkiitos niille matkalaisille, jotka osoittivat ihailtavaa seikkailumieltä ja rohkeutta ilmoittautumalla mukaan tähän vähän mielettömään yritykseen.  Ja pahoitteluni siitä, että matkaan ei päästy.

Pysähdystauosta muodostui kuitenkin edes jonkinmoinen kulttuurihetki. Sain kuvan carabinieerien autosta.  Kysyin vähän uskaliaasti vanhemmalta carabinieerilta - italiaksi - tunteeko hän TV-sarjan Don Matteo. Hän vastasi kohteliaasti "Maresciallo Cecchini."  Siis tuntee. Yhteisymmärrys oli luotu.  Carabinieeri ei kuitenkaan antanut kuvata itseään. Tuikea ilme ja päättäväinen sormen heristäminen ilmaisi asian. Mutta kuvasin salaa hänen kaverinsa. Ystävällinen nuori nainen yrittää soittaa taksia (kuvassa vasemmalla). Olen  nyt sitten melkein käynyt Gubbiossa.

View Larger Map

Pysähdyspaikka löytyi Googlen kartoista (Street View), pienen tutkimisen jälkeen.

Taukopaikalla myytiin muun muassa punaisia Colfioriton perunoita (Patata rossa di Colfiorito), kikherneitä (cece), spelttiä (farro), linssejä (lenticchia) ja kidneypapuja (borlotto). (linkit it Wikipediaan)

Don Matteon jalanjäljillä


Festa dei Ceri (linkki tähän blogiin)
Kävin melkein Gubbiossa (linkki tähän blogiin)
Gubbio (linkki tähän blogiin) 
Don Matteo - Isä Matteon tutkimuksia -tuotantosarja 9 (linkki tähän blogiin)  

• Ks myös Don Matteo: Serie televisive (linkki tähän blogiin)

Festa dei Ceri (Gubbio - Don Matteon jalanjäljillä)

Gubbiossa kuvatun TV-sarjan Don Matteo (Isä Matteo) erään tuotantokauden alkufilmissä nostetaan ylös kolme korkeaa puista rakennelmaa. Tämä on aina kiehtonut minua. Mitä nämä puurakennelmat ovat? Päätin ottaa selvää.

• Don Matteo 6 (Rai) (video, aika 00:00:40)

Juhlan nimi on Festa dei Ceri (vahakynttilöiden juhla).

Puurakennelmat kuvaavat kynttilöitä. Il cero on suomeksi vahakynttilä.

 Kuvalinkki sivulta festadeiceri.it

Puiset vahakynttilät nostetaan pystyyn.

Festa dei Ceri on yksi vanhimmista italialaisista juhlista. Se on gubbiolaisten (eugubini) juhla, jota vietetään joka vuosi toukokuun 15. päivänä. Juhlan alkuperä on hämärän peitossa. On kiistaa siitä, onko juhla uskonnollinen vai pakanallinen.

Uskonnollisen näkemyksen mukaan kynttilöiden juhlassa kunnioitetaan piispa-pyhimys Ubaldon muistoa. Piispa auttoi aikanaan gubbiolaiset ihmeelliseen voittoon taisteluissa. Piispan kuoltua 16. toukokuuta 1160 kaupunkilaiset järjestivät suuren vahakynttiläkulkueen läpi kaupungin Inginon vuorelle saakka, jossa Ubaldo-pyhimys lepää, nimelleen omistetussa kirkossa.

Kynttiläjuhlaa on vietetty siitä lähtien. Kulkue kulkee saman reitin joka vuosi, mutta 1500-luvulla vahakynttilät vaihdettiin kolmeen puiseen rakennelmaan. Puurakennelmat on uusittu moneen kertaan, mutta muoto on säilynyt samana. Jokaista puurakennelmaa koristaa pyhimysveistos.

Ubaldo on muurareiden suojeluspyhimys, Pyhä Yrjö käsityöläisten ja kauppiaiden suojelija, pyhä Antonius suojelee maalaisia. Jokainen voi valita itselleen sopivan pyhimyksen ja kannattaa tätä.

Pakanallisen teorian mukaan juhla on jatke pakanalliselle sadonkorjuun jumalattarelle, nimeltään Cerere (Ceres).

Don Matteo -jakson Corsa contro il tempo (aika 01:00:10) tapahtumat sijoittuvat juhlaan Festa dei Ceri. Jaksossa keskustellaan juhlasta ja pyhimyksistä. Natalina katselee komeaa kantajaa.

Festa dei Ceri alkaa jo aikaisin aamulla.  Kello 5.30 kansalaiset herätetään rumpujen päristyksellä. Kello 6.00 soivat kirkonkellot. Puukynttilöiden kuljetus alkaa 9.30, ja ne nostetaan pystyyn Piazza Grandella klo 11.30. Varsinainen kulkue läpi kaupungin (Corsa dei Ceri) alkaa tasan klo 18, ja sen on sujuttava täsmälleen suunnitelmien mukaan.

 Kuvalinkki sivulta festadeiceri.it

Puukynttilät ovat painavia, yksi puukynttilä painaa noin 300 kg. Kantaminen vaatii taitoa ja voimaa, ja kantamisen on sujuttava tasaisesti. Kynttilöitä kuljetetaan juosten, läpi sankan väkijoukon, reitillä, jonka korkeuserot ovat suuret. Reitin viimeinen osa on pelkkää ylämäkeä. 

Kantajaa kutsutaan nimellä ceraiolo. Jokaisella kantajaporukalla on vastaava pomo, capodieci. Ceraiolona toimiminen on kunnia-asia, joka alun perin kulki perintönä isältä pojalle. Naiset eivät voi toimia ceraiolona.

Puukynttilöitä myös kosketellan ja suudellaan.

Festa dei Ceri toisenlaisesta perspektiivistä. Ilmasta käsin se näyttää tältä!

• Frammenti in movimento - Festa dei Ceri Gubbio

• La corsa dei Ceri - La Calata - Gubbio (video, it selostus)
• Festa dei ceri (videohaku)
• Festa dei Ceri (kuvahaku)
• Festa dei Ceri - Alzata (panoramio) (kuva)
   

Meillä suomalaisilla on kevätväsymys ja meillä on kaamosmasennus, ja niiden välillä kiire ja stressi, mutta italialaiset jaksavat ja ehtivät järjestää juhlia, monia juhlia, näyttäviä juhlia, heilutella ja heitellä suuria lippuja sekä kantaa painavia pyhäinkuvia. Juhlat keräävät Italiassa valtavasti katsojia, oli tapahtuma mikä tahansa.

Karnevaalinomainen kulttuuri, näyttävät marssit ja kulkueet sekä suuret uskonnolliset tai muut juhlatapahtumat puuttuvat meiltä miltei tyystin. Enää ei edes politiikka saa ihmisiä liikkeelle. 

Suomalainen innostuu vain, kun ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Suomen lippuja heilutellaan jääkiekko-ottelussa, sytkäreitä keinutellaan rock-konsertissa ja vappuna huiskaistaan vappuhuiskalla ja heitetään serpentiini. 

Mutta toisin kuin Italiassa, kaikenlainen syvällisempi into, palo ja vakaumus tuntuu Suomessa tyrehtyneen?

• Festa dei Ceri (it Wikipedia)
• Ubaldo Baldassini (it Wikipedia)

• Festa dei Ceri (sito ufficiale)
• Le musiche dei Ceri (sito ufficiale)

• La Festa dei Ceri (it) 
• The Festival of the Ceri (eng käännös)

Don Matteon jalanjäljillä


Festa dei Ceri (linkki tähän blogiin)
Kävin melkein Gubbiossa (linkki tähän blogiin)
Gubbio (linkki tähän blogiin) 
Don Matteo - Isä Matteon tutkimuksia -tuotantosarja 9 (linkki tähän blogiin) 

• Ks myös Serie televisive (linkki tähän blogiin)

Ambarabà Ciccì Coccò - Rohkeita lastenloruja

Vähän italialaista syväkulttuuria.

TV-sarjan Don Matteo eräässä jaksossa henkilöhahmo Pippo arpoi runsaasta kattauksesta itselleen kakkua käyttäen lastenlorua, jonka arvelin vastaavan suomalaisia "pudotuspeliloruja" Entten tentten teelikamentten tai Maalari maalasi taloa. Englannin kielessä vastaavia valintaloruja ovat esimerkiksi "Eeny meeny miny moe..." ja "One potato, two potato..." 

• Don Matteo-jakso (RAI) (loru kohdassa 01:03:11)

Kuuntelin ohjelmajakson kohdan useaan kertaan, mutta en saanut siitä irti riittävästi sanamateriaalia Google-hakua varten. Asia jäi vaivaamaan. Apua löytyi vihdoin Stefanolta. Grazie, Stefano!

Italiaksi (lasten)loru on filastrocca (per bambini). Loruja on kaikissa kielissä, ne ovat usein murteellisia, ne siirtyvät sukupolvelta toiselle suusanallisesti, ja ne saattavat olla vuosisatoja vanhoja. Lorut ovat aina rytmikkäitä, ne sisältävät hölynpölysanoja tai -rivejä, ja niistä on usein olemassa erilaisia (pitempiä ja lyhyempiä) versioita.

Kuulemani italialainen lastenloru alkaa näin: Ambarabà ciccì coccò. Se todellakin on vanha italialainen valintaloru (conta). Kyseinen loru on Italiassa erittäin tunnettu, ehkä tunnetuin. Siitä on tehty lauluja (esim Nilla Pizzi), sitä on siteerattu monissa muissakin lauluissa sekä teatterikappaleissa («Tre civette sul comò»). Lorusta löytyy erilaisia ja eripituisia versioita.

Kuvalinkki täältä

Lastenloru alkaa lapsenmielisillä hölynpölysanoilla, mutta jatko on varsin yllätyksellinen.

Wikipedian tarjoama versio:

"Ambarabà ciccì coccò

tre civette sul comò

che facevano l'amore

con la figlia del dottore

il dottore si ammalò

e la figlia si sposò

ambarabà ciccì coccò!"

Lorun tarinaosa suomennettuna kuuluu suurin piirtein näin: Kolme pöllöä piirongin päällä rakastelivat tohtorin tytärtä, tohtori sairastui, ja tytär meni naimisiin.

Kuten runoissa yleensä, tarinasisältö voi olla hyvinkin moniselitteinen, mutta tämä loru on myös hyvin erikoinen. Oudoksi sen tekee se, että kyseessä on loru lapsille. Tätä lorua onkin Italiassa paljon tutkittu ja analysoitu (mm Umberto Eco, «Il secondo diario minimo»), ja myös paheksuttu.

Tarkempia analyyseja löytyy verkosta, sanahaku tuottaa runsaasti tuloksia. On kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin, jotka viittaavat siihen, että tarina todellakin käsittelee seksuaalisuutta. Miksi juuri pöllö? Se on yöeläin ja petolintu. Miksi piironki? Se on yleensä makuuhuoneessa. Miksi juuri tohtori? Koska oletetaan, että tohtorin lapsilla on hyvä kasvatus. Miksi tohtori-isä sairastui? Koska oli tapahtunut törkeä teko, ja isä oli huolissaan. Viittaus rakastelemiseen on myös varsin suora.

Miksi tämä loru on kulkeutunut sukupolvelta toiselle, miksi sitä on sisällöstä huolimatta opetettu lapsille, ja miksi näin tapahtuu tänäkin päivänä?

Selitykseksi on tarjottu sitä, että tällaisten lorujen sisältöä ei sen kummemmin ajatella. Loru opitaan ikään kuin kokonaisuudessaan hölynpölynä, ja sitä lauletaan, koska aina ennenkin on niin tehty. Jotakin vanhaa halutaan siirtää jälkipolville.

Tai ehkä siihen on haluttu sisällyttää myös opetus tai varoitus lapsille? Oli miten oli, melko rohkea loru se on joka tapauksessa. Huumorin varjokaan ei pelasta asiaa. Lapselle ei tietenkään synny ihan samanlaisia ajatuksia kuin aikuiselle, mutta kummallisia ajatuksia syntyy varmasti.

• Ambarabà Ciccì Coccò (tuhma pilakuva)

Yritin löytää jotakin uskaliasta suomalaisista lastenloruista. Löysin vain esimerkiksi Harakka huttua keittää, Hopoti hopoti hopoti hoi, Onnimanni sekä Körö körö kirkkoon. Nämä ovat varsin siveellisiä loruja, mutta niiden sisältöjä en ainakaan minä sen kummemmin ole koskaan pohtinut. Yllä mainitut suomalaiset valintalorutkin ovat varsin kilttejä.

Kääntäessäni blogia varten vanhoja italialaisia iskelmiä huomasin saman kulttuurieron (ks blogin *laula ja opi). Italiassa suhtaudutaan rakkauteen ja seksiin liittyviin asioihin suoremmin, rohkeammin kuin meillä. Tähän kulttuuripiirteeseen liittynee myös ilmiö Veline (ks blogin Veline - glamouria kenelle). 

Ja asiaan liittynevät myös ne hyvin hyvin kuuluisat italiaanot . Matkallamme, paikallisbussia odotellessamme, jouduin todistamaan suomalaisittain varsin erikoista tilannetta. Herrasmiehen näköinen, jo ikääntyvä italiaano lähestyi erästä seurueeseemme kuuluvaa saman ikäluokan naista, julistaen rakastuneensa tähän suin päin ja hyvin palavasti, toistellen kuinka kaunis nainen on, bella bella, näyttäen kuinka rajusti hänen sydämensä hakkaa naiselle ("guarda che il mio cuore batte per te"), ja vain hänelle, ja lausuen saman tien hyvinkin suorasukaisen kosinnan.

On muitakin rohkeita loruja. Vai mitä sanotte tästä? Kyllä, c:llä alkava sana on sama kuin suomen kielessä. Siis joku tekee kovaa tarvettaan sillan alla, ja lääkäri mittaa tulosta.

"Sotto il ponte di Baracca
c'è Pierino/Mimi che fa la cacca
la fa dura dura dura
c'è il dottore la misura
la misura a trentatré
uno, due, tre."

Tietoa

• Ambarabà Ciccì Coccò (it Wikipedia)
• Ambarabà Ciccì Coccò (tutta la verità) (video, tietoa ja teksti)
• Filastrocca senza senso (Ambarabai ciccì coccò) (Mama Lisa's world)
• Ambarabà Ciccì Coccò (Filastrocche diseducative) (analyysi, it)
• Conta (laskentaloruja) (it Wikipedia)

Kuvia ja videoita

• Ambarabà Ciccì Coccò (Nilla Pizzi & Maria Teresa Ruta) (laulu, video)
• Ambarabà Ciccì Coccò (kuvahaku)

Muita loruja

• Kid Songs and Rhymes of Italy (loruja)

Lastenlauluja blogissa

• Ci vuole un fiore
• Pulcino Pio (musica)
• Ambarabà Ciccì Coccò - Rohkeita lastenloruja (tämä sivu)