Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----

* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.
* Tai selaa Blogiarkistoa.

28.5.2011

Film italiani



Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2010

Kuinka monta kuuluisaa italialaista elokuvaa kautta aikojen pystyt nimeämään? Entä elokuvaohjaajaa? Kuuluisia italialaisia näyttelijöitä? 

Italialaisiin elokuviin tutustuminen on hyödyllistä, mikäli haluaa oppia italialaista kulttuuria syvemmällä tasolla. Myös elokuvia ymmärtää paremmin, jos pystyy asettamaan ne oikeaan kulttuurikehykseen.  

Miksi italialaiset elokuvat ovat sellaisia kuin ovat? Ehkä vähän erilaisia kuin mihin olemme tottuneet, mutta jokainen oman kulttuuriaikansa tuote. 

Katso myös 


Elokuvista oppii kulttuurin lisäksi tietysti italian kieltä. Elokuvia voi katsoa ilman tekstitystä tai suomalaisen/italiankielisen tekstityksen kanssa. Monet klassikoista kestävät - jotkut jopa vaativat - useamman katselun. 


Mistä elokuvia löytyy

Joitakin italialaisia klassikkoelokuvia on tarjolla kirjastoissa. Yllättävän paljon löytyi suoraan lähiökirjastoni hyllystä, lisää sai tilaamalla. Elokuvia voi myös kysellä divareista ja etsiä esimerkiksi Huutonetistä sekä verkkokaupoista. Jos ostat dvd:n ulkomaisesta verkkokaupasta, varmistu, että sen formaatti on katsottavissa täällä.

Netistä löytyy kokonaisia elokuvia, trailereita ja eripituisia pätkiä elokuvista. Haun onnistuminen riippuu siitä, miten video on nimetty ja mitä on laitettu hakusanoiksi. Haku onnistuu parhaiten kokeilemalla eri hakusanoja ja yhdistelmiä, esim. elokuvan nimi (it/eng), näyttelijän/ohjaajan nimi, vuosiluku jne. 

Kokonaisia elokuvia löytää hakusanoilla elokuvan nimi + completo/film completo. Jos tänään ei löydy, huomenna voi löytyä.

Italialaisia elokuvia


Palkintoja

Elokuvaihmisiä

Ohjaajia
    Goffredo Alessandrini (1904 - 1978)
    Gianni Amelio (1945 - )
    Michelangelo Antonioni (1912 - 2007)
    Dario Argento (1940 - )
    Pupi Avati (1938 -)
    Giambattista Avellino (1957 -)
    Roberto Benigni (1952 -)
    Bernardo Bertolucci (1941 -)
    Alessandro Blasetti (1900 - 1987)
    Guido Brignone (1886 - 1959)
    Massimiliano Bruno (1970 -)
    Franco Brusati (1022 - 1993)
    Renato Castellani (1913 - 1985)
    Luigi Comencini (1916 - 2007)
    Vittorio De Sica (1901 - 1974)
    Roberto Faenza (1943 -)
    Federico Fellini (1920 - 1993)
    Carmine Gallone (1886 - 1973)
    Matteo Garrone (1968 -)
    Augusto Genina (1892 - 1957)
    Paolo Genovese (1966 -)
    Pietro Germi (1914 - 1974)
    Ettore Giannini (1912 - 1990)
    Marco Tullio Giordana (1950-)
    Luca Guadagnino (1971 -)
    Sergio Leone (1929 - 1989)
    Nanni Loy (1925 - 1995)
    Daniele Luchetti (1960 -)
    Giulio Manfredonia (1967 -)
    Renzo Marignano (1923 - 1987)
    Mario Mattoli (1898 - 1980)
    Mario Monicelli (1915 - 2010)
    Nanni Moretti (1953 -)
    Gabriele Muccino (1967 -)
    Gennaro Nunziante (1963 -)
    Ermanno Olmi (1931)
    Pier Paolo Pasolini (1922 - 1975)
    Elio Petri (1929 - 1982)
    Gillo Pontecorvo (1919 - 2006)
    Dino Risi (1916 - 2008)
    Francesco Rosi (1922 -)
    Roberto Rossellini (1906 - 1977)
    Gabriele Salvatores (1950-)
    Ettore Scola (1931 -)
    Silvio Soldini (1958 -)
    Giuseppe Tornatore (1956 -)

    Ohjaajista tarkemmin




      Tiedoksi

      Päivitän tätä sivua jatkuvasti. 

      Olen laittanut joitakin linkkejä elokuviin, mutta linkit muuttuvat ja katoavat, joten joskus ne on etsittävä itse uudestaan.

      Elokuvien julkaisuvuosista annetaan eri lähteissä joskus toisistaan poikkeavia tietoja.


      Elokuvia

      2012


      2011

      Qualunquemente

      Komedia 2011. Ohjaaja Giulio Manfredonia.  
      Elokuvan nimi on eräänlainen sanaleikki, jonka voisi kääntää vaikkapa "Mikätahansamaisesti" (englanniksi "Whatsoeverly").

      Elokuvan jatko-osa on nimeltään Tutto tutto niente niente (2012). 


      Che bella giornata

      Komedia 2011. Ohjaaja Gennaro Nunziante.

      Sivistymätön mutta itseensä tyytyväinen mies järjestää itsensä katedraalin turvamieheksi, mutta osoittautuu käveleväksi katastrofiksi.



      Nessuno mi può giudicare

      Komedia 2011. Ohjaaja Massimiliano Bruno.

       On olemassa samanniminen elokuva vuodelta 1966.


      C'è chi dice no

      Komedia 2011. Ohjaaja Giambattista Avellino.

      Immaturi 

      Komedia 2011. Ohjaaja Paolo Genovese.


      2010

      Cosa voglio di più (Kun silmäni mä auki saan) (Come Undone)

      Draama 2010. Ohjaaja Silvio Soldini. Salasuhde ja mitä siitä seuraa.

      Oma arvio, katsottu 3.3.2014.

       

      2009

      Io sono l'amore (Rakkautta italialaisittain) 

      Draama 2009. Ohjaaja Luca Guadagnino. Oscar-ehdokkuus, monia muita ehdokkuuksia sekä palkintoja.
      Tapahtuu Milanossa vuoden 2000 paikkeilla. Porvarisperheen tarina muutosten ja intohimojen kourissa.

      Oma arvio, katsottu 13.4.2014. Aavistuksen verran pitkitetyn, jopa ehkä pitkäveteisenkin alkupuoliskon jälkeen katsoja yllättyy elokuvan loppuosan intensiteetistä. Elokuvan aihepiirit ovat hyvin italialaisia: perhe, vaateteollisuus, ruoka - ja rakkaus. Myös kaupungin kulttuurimaisema sekä luonto saavat oman roolinsa elokuvassa. Kuvaus minun makuuni osin liian levotonta ja osin liian viipyilevää. Televisiosta katsottuna visuaalinen vaikutelma jää keskinkertaiseksi.

      Kokonaisuutena katsottava ja hyvin mieleen painuva elokuva.



      2008

      Gomorra

      Rikos, mafia 2008. Ohjaaja Matteo Garrone.
      European Film Awards (palkittu). Cannes: Grand Prize of the Jury. Italian tämän päivän rikollissuvuista.

      Elokuva on osin kuvattu Napolin pohjoispuolella sijaitsevassa 60- ja 70-luvulla rakennetussa nukkumalähiössä Vele di Scampia (eng) (Scampian purjeet), jossa asuu noin 80 000 ihmistä. Alue on rikollisten pesäpaikka, ja lähes vailla yhteiskunnan valvontaa. Alueelle on mm. rakennettu suljettavia rautaportteja rikollisten pakenemisen helpottamiseksi. Le vele on tänään rappiotilassa, vaikkakin vielä asutettu. Vele di Scampia (it)




      Il papà di Giovanna

      Draama 2008. Ohjaaja Pupi Avati. Palkintoja mm.Cinema di Venezia, paras miesnäyttelijä Silvio Orlando (isä).
      David di Donatello paras näyttelijätär Alba Rohrwacher (Giovanna).

      Ylisuojeleva isä ei tunnista tyttärensä mielenterveydellisiä ongelmia. Tilanne kääntyy traagiseksi. 



      Il divo: La spettacolare vita di Giulio Andreotti (Il Divo - Giulio Andreottin merkillinen elämä)


      Draama, mafia 2008. Ohjaaja Paolo Sorrentino. Oscar-ehdokkuus 2010. Cannesin filimifestivaalien tuomariston palkinto 200,8 ym palkintoja.

       Elokuva kertoo sodanjälkeisen Italian ehkä vaikutusvaltaisimmasta poliitikosta Giulio Andreottista (1919 –2013), joka toimi mm. pääministerinä seitsemässä eri hallituksessa. Andreotti oli kiistelty hahmo, sillä hänellä oli tiiviit yhteydet niin mafiaan kuin Vatikaaniinkin. Korruptiotutkimukset, ns tangentopoli, liittyvät tähän aikaan. Kuten myös Aldo Moron sieppaus ja murha. Andreaotti oli syytettynä korruptiosta ja useiden murhien järjestämisestä, mutta hänet vapautettiin todisteiden puutteessa. Osa syytteistä ehti vanhentua. Berlusconilla oli sama asianajaja kuin Andreottilla (Franco Coppi).

      Oma arvio (21.9.2013): Mikään rakkauselokuva tämä ei ole. Paikoin aavistuksen verran väkivaltainenkin. Mutta vaikka en täysin ymmärtänyt siihen liittyviä poliittisia kuvioita (elokuvan myötä niistä sai hyvän käsityksen kyllä), elokuva oli erittäin mielenkiintoisesti ja hyvin vaikuttavasti ja mieleenpainuvasti toteutettu. Erityisesti pidin pääosan esittäjän Toni Servillon roolisuorituksesta. Elokuva kestää useammankin katselun, koska se on täynnä myös taiteellisia kuvakulmia ja muita hyvin kekseliäitä ja kuvauksellisia yksityiskohtia. Mutta ennen kaikkea siitä sai käsityksen tämän ajan politiikan kiemuroista, poliittisen elämän häikäilemättömyydestä. Tämän kaiken vastapainona on Andreottin persoonan omituisuus ja ilmeettömyys ja miltei säälittävä ulkomuoto. Suosittelen elokuvaa.



      2007

      Mio fratello è figlio unico (Veljeni on ainoa lapsi)

      Draama, politiikka 2007. Ohjaaja Daniele Luchetti. 
      Eri aatteita kannattavien työväenluokan veljesten kasvu aikuisiksi 60- ja 70-luvulla.



      2005

      La tigre e la neve (Tiikeri ja lumi)

      "Lämminhenkinen, koskettava ja elämänmyönteinen elokuva sekä räjähdysherkkä satiiri Irakin miehityksestä."
      Draamakomedia, romantiikka 2005. Roberto Benignin (s. -52) ohjaama elokuva, jossa ohjaaja itse myös näyttelee pääosaa. Hänen vaimonsa Nicoletta Braschi näyttelee toista pääosaa. Benigni on myös runoilija, laulaja-lauluntekijä sekä Dante-tutkija. Hän oli Italian kommunistisen puolueen (PCI) jäsen ja hänestä tuli Berlusconin kiivas vastustaja. Benigniä on kutsuttu Italian Woody Alleniksi. Hän esiintyi Allenin elokuvassa "To Rome With Love". Fellini piti Benigniä nerona.

      Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Roomaan sekä Bagdadiin. Tarina saa innoituksensa sadusta Prinsessa Ruusunen. Rakastunut italialainen kirjallisuuden professori ja runoilija on jumissa Irakissa, jossa hän tekee kaikkensa pelastaakseen loukkaantuneen rakastettunsa.

      Oma arvio, katsottu 17.4.2013: Näyttelijänä Benigni muistuttaa Woody Allenia: hän on pienikokoinen, heiveröinen, kömpelö, vilkkaasti ilmehtivä ja elehtivä koomikko, ehkä enemmän lämpimiä sävyjä omaava. Elokuvan tapahtumat pyörivät enimmäkseen Benignin ympärillä. Juoni sinänsä on melkoisen satumainen, mutta Benignin näyttelijätyö on minun mielestäni ihan miellyttävää katsottavaa. Yksi teemoista on kaiken voittava rakkaus, joka kyllä hellyttää katsojan.

      Kirjastosta lainaamassani versiossa ei ollut mahdollisuutta valita italiankielistä tekstitystä. 



      2001

      La stanza del figlio (Pojan huone)

      Draama 2001. Ohjaaja Nanni Moretti. Cannes: Kultainen palmu.Fipresci Prize ("For its depiction of a united family's destruction following the death of a child.")

      Perheen trauma pojan kuoltua sukellusonnettomuudessa.



      2000

      Malèna

      Draama, komedia, romantiikka 2000. Ohjaaja Giuseppe Tornatore. Oscar-ehdokkuus. Monica Belucci.
      Sisilia 40-luvulla. Naisen aviomies on kadonnut sodassa. Nainen yrittää sopeutua menetykseen. Kylä, jonne hän muuttaa, yrittää sopeutua kauniiseen naiseen, johon nuorukaiset ihastuvat, erityisesti eräs 12-vuotias. Kuvaus pikkukyläläisten kateudesta ja suvaitsemattomuudesta. 



      Pane e tulipani (Leipää ja tulppaaneja)

      Romanttinen komedia 2000. Ohjaaja Silvio Soldini. Useita palkintoja.

      "Elokuva naisesta, joka kyllästyy kotiäidin rooliinsa ja öykkäröivään perheeseensä ja lähtee omille teilleen Venetsiaan. Tämä onnistuu lomamatkalla, jolla bussi jättää hänet vahingossa huoltoaseman vessaan, eivätkä mies ja poika edes huomaa hänen puuttumistaan." 

      Oma arvio, katsottu 29.8.2012: Paikalleen juuttuneiden ja unelmansa unohtaneiden pienten ihmisten elämänmakuinen heräämistarina. Tempo miellyttävän verkkainen. Elokuva on väreiltään raikas. Erityisen hyvää: ohjaus, näyttelijäsuoritukset, kuvaus. Elokuvasta jää hyvä mieli.
      Elokuvassa esiintyy mm. Don Backy laululla Frasi d'amore.
      Kirjastosta lainaamassani versiossa ei ollut mahdollisuutta valita italiankielistä tekstitystä.


      1998

      Così ridevano (Kuinka he nauroivatkaan)

      Draama 1998. Ohjaaja Gianni Amelio. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).
      Sisilialaiset veljekset muuttavat 50-luvulla Turiniin. Vanhempi tekee kovasti työtä, jotta nuorempi voisi opiskella. Mutta nuorempi haluaisi töihin. Nuoremman valmistuttua tapahtumat saavat dramaattisen käänteen.


      La leggenda del pianista sull'oceano (Legenda nimeltään 1900)

      Drammatico, commedia 1998. Ohjaaja Giuseppe Tornatore. Italia-USA. Ohjaajan ensimmäinen englanninkielinen elokuva. Elokuva pohjautuu Alessandro Bariccon monologiin Novecento. Musiikki Ennio Morricone ja Amedeo Tommasi. Elokuva ja elokuvan musiikki ovat saaneet palkintoja.
      Tarina pianistista, joka elää valtamerilaivassa, eikä suostu poistumaan sieltä edes laivan jo lopetettua liikennöintinsä. Tarina esitetään takautumina. "1900" on pianisti.

      1997

      La vita è bella (Kaunis elämä)

      Romanttinen komedia, draama 1997. Ohjaaja Roberto Benigni. Kolme Oscar-palkintoa. Cannes: Grand Prize of the Jury.

      Juutalaisella miehellä on kaunis romanssi huumorinsa avulla, mutta joutuu käyttämään samaa ominaisuutta suojellakseen poikaansa natsien leirillä.


      1995

      L'uomo delle stelle (Tähdentekijä)

      Romanttinen draama 1995. Ohjaaja Giuseppe Tornatore. Oscar-ehdokkuus.

      Huijari matkustaa ympäri Sisiliaa koekuvaamassa ihmisiä. Rakkaudessa tulee ongelmia.


      1994

      Farinelli / Farinelli - Voce Regina / Farinelli, il castrato (Farinelli - kastraatti)

      Draama, elämäkerta, musiikki 1994. Ranska-Italia-Belgia yhteistyö. Ohjaaja Gérard Corbiau (Belgia). Oscar-ehdokkuus.

      Tarina kuuluisasta italialaisesta kastraattioopperalaulajasta Farinellista (Carlo Broschi). Tapahtumat sijoittuvat Händelin aikaan.


      Il postino (Posteljooni)

      Draama, elämäkerta, komedia, romantiikka 1994. Yhteistuotanto Espanja, Italia, Englanti (Italia, Ranska, Belgia?). Ohjaaja Michael Radford (English).

      Yksinkertainen italialainen posteljooni oppii rakastamaan runoutta kuljettaessaan postia tunnetulle runoilijalle. Hän käyttää taitoa kosiskellakseen nuorta kaunotarta.


      1994

      Lamerica

      Draama 1994. Ohjaaja Gianni Amelio. Yhteistyö Italia-Ranska. European Film Awards.


      1991

       Il portaborse (Ministerin takamies)

      Laji: pitkä fiktio, komedia, farssi 1991. Italia-Ranska. Ohjaaja: Daniele Luchetti.

      Korruptoitunut nuori ministeri ja hänen rehellinen takamiehensä politiikan koukeroissa.


      Mediterraneo

      Komedia, draama, sota 1991. Ohjaaja Gabriele Salvatores. Oscar-palkittu.
      Produzione Penta Film, Silvio Berlusconi Communications.

      Italialaisia sotilaita jätetään puolustustehtäviin pienelle kreikkalaiselle autiosaarelle. Saari ei olekaan autio, ja sotilaiden elämä ei sen jälkeen ole yhtään hassumpaa.

      Oma arvio: Katsottu 27.9.2012. Elokuva on lämminhenkinen ja viihdyttävä, komediallisuus hienovaraista ja tyylikästä.


      1990

      Porte aperte (Avoimet ovet)

      Poliittinen draama 1990. Ohjaaja Gianni Amelio. Oscar-ehdokkuus. European Film Awards.

      Mies tappaa potkut antaneen esimiehensä, miehen joka tuli hänen tilalleen ja vaimonsa. Mies haluaa pikaisen kuolemanrangaistuksen. Hänen asianajajansa on eri mieltä.



      1989 

      Che ora è? (Mitä kello on?)

      Komedia, draama 1989. Ohjaaja Ettore Scola.

      Isä ja poika tapaavat pitkän ajan kuluttua ja yrittävät selvitellä ristiriitojaan.


      1988

      Cinema Paradiso (Nuovo cinema Paradiso)

      Draama 1988. Ohjaaja Giuseppe Tornatore. Italia-Ranska. Oscar-palkittu. Cannes: Grand Prize of the Jury.

      Elokuvantekijä muistelee lapsuuttaan, jolloin hän rakastui elokuviin ja ystävystyi elokuvan näyttäjän kanssa.



      La leggenda del santo bevitore (Pyhän juopon legenda)

      Draama 1988. Ohjaaja Ermanno Olmi. Italia-Ranska. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).

      Kodittomalle alkoholistille lainataan summa rahaa sillä ehdolla, että hän maksaa sen takaisin paikalliselle kirkolle heti kun pystyy. Mies pettyy yrityksissään.



      1987

      La famiglia (Perhe)

      Draama, historia, musiikki, romantiikka 1987. Ohjaaja Ettore Scola. Oscar-ehdokkuus.

      Miehen 80-vuotinen tarina, kaikki tapahtumat samassa talossa.



      The Last Emperor (L'ultimo imperatore) (Viimeinen keisari)

      Englanninkielinen, eeppinen, elämäkerrallinen 1987. Yhteistyö. Ohjaaja Bernardo Bertolucci. Oscar-palkittu.

      Kiinan viimeisen keisarin tarina.


      1984

      C'era una volta in America (Once Upon a Time in America - suuri gangsterisota)

      Gangster, drammatico 1984. Ohjaaja Sergio Leone. Musiikki Ennio Morricone. Robert De Niro.

      Gangsteri palaa Brooklyniin 30 vuoden jälkeen ja joutuu kohtaamaan vanhan elämänsä ongelmat.

      Osa trilogiasta
      C'era una volta il West (1968)
      Giù la testa (1971)
      C'era una volta in America (1984)


      Non ci resta che piangere (Nothing left to do but cry)


      Komedia, romantiikka, 1984 / 1985. Ohjaajat: Roberto Benigni, Massimo Troisi. Näyttelijöitä: Roberto Benigni, Massimo Troisi, Iris Peynado.


       Kuvalinkki täältä

      Menestyselokuvassa kaverukset opettaja Saverino ja talonmies (bidello) Mario joutuvat keskiajalle, tapaavat mm. Leonardo da Vincin. He yrittävät opettaa nykyajan keksintöjä, liikennevaloja, kuumemittaria, sähköä ja junaa, mikä osoittautuu odotettua vaikeammaksi. Kaverukset laulavat esimerkiksi Beatlesin lauluja. He yrittävät myös estää Kolumbusta löytämästä Amerikkaa. Tästä syystä elokuva ei päässyt Amerikan levitykseen.  Elokuva muistuttaa komiikassaan Monty Pythonin elokuvia (Holy Grail, Life of Brian). Elokuvasta on eripituisia versioita.

      Kuuluisa sitaatti elokuvasta. Kuvalinkki täältä
      "Chi siete, cosa fate, cosa portate, sì, ma quanti siete... Un fiorino"




      1983

      Ballando ballando / Le bal (Tanssit)

      Italialais-ranskalainen historiallinen musikaali ilman puheosuuksia 1983. Ohjaaja Ettore Scola. Yhteistyö. Oscar-ehdokkuus. Wikipediassa ei paljon tietoa elokuvasta.

      50-vuotinen tarina (alkaen 20-luvulta) ranskalaisesta yhteisöstä ranskalaisen tanssisalin kautta kuvattuna. Tanssijat vaihtuvat vuosien kuluessa.


      1982

      Identificazione di una donna

      Romanttinen draama 1982. Ohjaaja Michelangelo Antonioni.

      Paikka: Rooma, Venetsia. Italialainen elokuvantekijä etsii naista päärooliin ja elämäänsä.



      1981

      Passione d'amore (Rakkaushuumaa)

      Draama, romantiikka 1981. Ohjaaja Ettore Scola.

      Italialainen sotilas lähetetään kauas rakastetustaan. Siellä sotilaaseen rakastuu nainen, epämiellyttävä ja hullu.


      Tre fratelli (Kolme veljestä)

      Draama 1981. Ohjaaja Francesco Rosi. Italia-ranska. Oscar-ehdokkuus.

      Kolme miestä kohtaavat äidin kuoleman.


      Naisten kaupunki - La città delle donne




      1980

       La terrazza (Terassi)

      Draama 1980. Ohjaaja Ettore Scola. Cannes: Best Supporting Actor Carla Gravina; Best Screenplay.

      Terassilla Roomassa ryhmä italialaisia kommunistipoliitikkoja ja älymystön edustajia pitävät juhlaa.


      1979

      Dimenticare Venezia 

      Draama 1979. Ohjaaja Franco Brusati. Italialais-ranskalainen. Oscar-ehdokkuus. Wikipediassa ei kovin paljon tietoa.


      La luna (Kuu / Bertoluccin kuu)

      Draama 1979. Ohjaaja Bernardo Bertolucci. Italia-Englanti. Kieli: englanti. Musiikki Ennio Morricone.

      Juuri leskeksi jäänyt amerikkalainen oopperalaulaja muuttaa 15-vuotiaan kapinallisen poikansa kanssa Italiaan. Poika kaipaa voimakasta isähahmoa. Italiassa poika joutuu huonoon seuraan, ja hänestä tulee narkomaani. Äiti yrittää kaikin tavoin pelastaa poikaansa ja kerran jopa tyydyttää pojan, jotta hän ei käyttäisi huumausaineita.



      1978

      L'albero degli zoccoli (Puukenkäpuu)

      Draama, historia 1978. Ohjaaja Ermanno Olmi. Cannes: Kultainen palmu; Prize of the Ecumenical Jury.

      Älykäs köyhän maalaisperheen poika lähetetään suurin uhrauksin opiskelemaan. Pitkällä koulumatkalla pojan kenkä menee rikki, eikä perheellä ole varaa hankkia uusia. Mitä tehdä?


      Forza Italia!

      Poliittinen satiiri, dokumentti 1978. Ohjaaja Roberto Faenza. Oscar-ehdokkuus.

      Dokumentti toisen maailmansodan jälkeisestä poliittisesta tilanteesta Italiassa. Dokumentti oli esityskiellossa pitkän aikaa, sen jälkeen kun Aldo Moro kidnapattiin ja murhattiin.


      1977

      Una giornata particolare (Kohtaaminen Roomassa)

      Draama, romantiikka, sota 1977. Ohjaaja Ettore Scola. Italia-Kanada. Kaksi Oscar-ehdokkuutta, muita ehdokkuuksia ja palkintoja. Sophia Loren, Marcello Mastroianni. Scolan syrjähyppy Cinema verité -genreen. Erikoisia kuvaustekniikoita.

      Tapahtuma-aika: 1938, jolloin Hitler teki historiallisen vierailun Roomaan tapaamaan Mussolinia (elokuvassa autenttista videomateriaalia). Koko kaupunki on kuin huuman vallassa.

      Poliittiset ja seksuaaliset suuntaukset liittyvät tarinaan, jossa yksinäinen, alistettu kotiäiti tapaa yksinäisen, katkeroituneen naapurinsa, kaikkien muiden mentyä katsomaan paraatia. Lyhyt hetki vapauden tunnetta ja muutoksen mahdollisuutta.

      Oma arvio: Katsottu 30.8.2012. Kerronta on hidastempoista, mikä luo mielenkiintoisen vastakohdan suureen paraatihulluuteen. Paraatin selostus kuuluu ulkoa läpi koko elokuvan. Ajan kuvaus on kiehtovaa. Pienet yksityiskohdat arjen elämästä täyttävät elokuvan. "Nerous ei sovi naisen fysiologiaan eikä psykologiaan. Siksi vain mies voi olla nero" (teksti naisen tekemässä valokuva-albumissa). Nainen hyväksyy ajatuksen. "Miehen on oltava aviomies, isä ja sotilas."



      Padre padrone (Isäni, herrani)

      Draama 1977. Ohjaaja Paolo ja Vittorio Taviani. Cannes: Kultainen palmu; Fipresci Prize. Elokuva perustuu Gavino Leddan samannimiseen omaelämäkerrallliseen kirjaan.

      Tositarina brutaalin sardinialaisen paimenen pojasta, joka kouluttamalla itseään pääsi pakenemaan hankalista olosuhteista.

      Oma arvio: katsottu 1.9.2012. Elokuva on hidastempoinen, kamera viipyy Sardinian karussa mutta kauniissa luonnossa ja maisemassa sekä henkilöiden mielenliikkeissä ilmeiden, liikkeiden ja asentojen kautta. Tämä kaikki on sopusoinnussa kylän elämän yksinkertaisuuden ja karuuden kanssa. Elokuvassa on kekseliäitä, vaikuttavia ja kiehtovia pieniä episodeja, joiden avulla rinnastetaan kylän yksinkertainen elämä ja todellisuus ympäröivän maailman kanssa. Tällainen on esimerkiksi kohtaus, jossa nuoret miehet kantavat painavaa pyhäinkuvaa. Ohjauksessa näkyy italialainen kulttuuri, elokuva on erilainen kuin vastaavat suomalaiset maaseutukuvaukset.



      1976

      Brutti, sporchi e cattivi ( Rumat, likaiset ja ilkeät)

      Komedia, draama 1976. Genere: drammatico, grottesco. Ohjaaja Ettore Scola. Cannes: Best Director.


      1975

      Pasqualino Settebellezze (Mies joka osti elämänsä)

      Draama, komedia, sota 1975. Ohjaaja Lina Wertmüller. Oscar-ehdokkuus.

      Tarinaan sisältyy rikoksia ja prostituutiota.


      Profondo rosso (Verenpunainen kauhu)

      Thriller, horror, giallo 1975. Ohjaaja Dario Argento.

      Musiikinopettaja tutkii väkivaltaisten murhien sarjaa.



      1974

      C'eravamo tanto amati (Mehän rakastimme toisiamme niin paljon)

      Draama, komedia 1974. Ohjaus: Ettore Scola. Elokuvaa pidetään yhtenä Commedia all’italianan hienoimmista elokuvista. Osin mustavalkoinen.

      "Miten tässä näin kävikään?" "Meidän piti muuttaa maailmaa, mutta maailma muuttikin meidät."
      Elokuva historiasta ja yhteiskunnasta, rakkaudesta, ystävyydestä sekä unelmista, illuusioista ja niiden murenemisesta. Kolme partisaaniystävystä kasvavat erilleen, kun arki koittaa. Tarinaan liittyy nainen.

      Katsottu.



      Profumo di donna (Naisen tuoksu)

      Draama, komedia 1974. Ohjaaja Dino Risi. Oscar-ehdokas. Cannes: Best Actor Vittorio Gassman.

      Elokuvan pohjalta on tehty toinen, amerikkalainen elokuvaversio Scent of a Woman (Martin Brest, 1992).

      Sokeutunut armeijan kapteeni matkustaa avustajansa kanssa tapaamaan vammautunutta ystäväänsä aikomuksenaan tehdä itsemurha matkalla. Kapteeni haluaa avustajan kuvailevan hänelle kauniita naisia ja kertoo pystyvänsä itse tunnistamaan kauniin naisen hänen tuoksustaan. Kapteenin entinen rakastettu astuu kuvaan.


      Il fiore delle Mille e una notte
      (Tuhat ja yksi yötä / Tuhannen ja yhden yön tarinoita)

      Komedia, draama, fantasia, erotiikka 1974. Ohjaaja Pier Paolo Pasolini. Kymmenen tarinaa arabialaisesta satukokoelmasta Tuhannen ja yhden yön tarinoita (nimestä eri versioita). Italia-Ranska. Päätösosa Pasolinin "elämän trilogiasta": Decamerone, Canterburyn tarinoita sekä Tuhat ja yksi yötä. Cannes: Grand Prize of the Jury.

      Päätarina: Viaton nuori mies rakastuu orjatyttöön, joka valitsi hänet isännäkseen. Orjatyttö siepataan, ja mies etsii häntä. Orjatyttö päätyy mieheksi pukeutuneena kaukaisen maan kuninkaaksi. Lopulta mies löytää naisen.


      Allonsanfàn (Petturi)

      Draama, historia, 1974. Ohjaaja Paolo ja Vittorio Taviani. Marcello Mastroianni Fulviona. Musiikki Ennio Morricone.

      Elokuvan nimi viittaa elokuvan henkilöön ja Marseljeesin alkusanoihin. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkuun, jolloin Napoleon on syösty vallasta. Elokuva on myös kuvaus päähenkilön ristiriitaisuudesta. Vallankumouksellinen Fulvio päästetään vankilasta syötiksi, jotta kapinalliset saadaan kiinni.


      1973

      Amarcord


      1972

      Il caso Mattei

      Biografico, drammatico, politico 1972. Crime, mystery. Ohjaaja Francesco Rosi. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (jaettu Kultainen palmu; erityismaininta Gian Maria Volonté).

      Enrico Mattei auttoi muuttamaan Italian tulevaisuutta. Toimittajat ovat tutkineet lento-onnettomuutta, jossa Mattei kuoli.


      Fellinin Rooma - Roma



       1971

      Il Decameron (colore)

      Komedia, draama 1971. Italia-Ranska. (Boccaccion kirjasta.) Ohjaaja Pier Paolo Pasolini.


      La classe operaia va in Paradiso (colore) (Työväenluokka nousee taivaaseen)

      Drammatico, politico, satira 1971. Ohjaaja Elio Petri. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (jaettu Kultainen palmu; erityismaininta Gian Maria Volonté).

      Tunnollinen työntekijä katkaisee sormensa työkoneessa. Onnettomuus vie hänet politiikkaan ja vallankumouksellisiin ryhmiin.


      Morte a Venezia (colore) (Kuolema Venetsiassa)

      Draama, fantasia 1971. Ohjaaja Luchino Visconti. Italia-USA. (Thomas Mannin kirjan pohjalta)

      Säveltäjä matkustaa Venetsian rannikolle lepäämään, mutta ajautuu suhteeseen kauniin nuoren miehen kanssa. Molemmat sairastuvat kulkutautiin, joka symboloi ihanteiden rappeutumisen uhkaa.


      Giù la testa (Maahan, senkin hölmö!)

      Storico-sociale, western 1971, Ohjaaja Sergio Leone, hänen viimeinen lännenelokuvansa. Rod Steiger, James Coburn. Clint Eastwoodille tarjottiin roolia, mutta hän kieltäytyi. Jotkut kritisoivat elokuvaa, joidenkin mielestä elokuva on saanut liian vähän huomiota.

      Meksikon vallankumouksen aika. Rosvo haluaa ryöstää pankin ja paeta Amerikkaan, mutta sekaantuu vallankumoukseen.

      Osa trilogiasta
      C'era una volta il West (1968)
      Giù la testa (1971)
      C'era una volta in America (1984)



      1970

      Indagine su un cittadino al di sopra di ogni sospetto (colore) (Epäilyksen yläpuolella)

      Drammatico, politico, thriller, psicologico 1970. Ohjaaja Elio Petri. Oscar-palkittu.Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (Grand Price of the Jury; Fipresci Prize).

      Rikospoliisi murhaa rakastajattarensa ja jättää tahallaan todisteita murhasta.



      Il giardino dei Finzi-Contini (colore) (Finzi Continin puutarha)


      Draama, historia, sota 1970. Ohjaaja Vittorio De Sica. Oscar-palkittu.

      Tarina 30-luvun rikkaan juutalaisperheen aikuisten lasten rakkauksista.


      Dramma della gelosia - Tutti i particolari in cronaca (colore) (Mustasukkaisuutta italialaisittain)

      Komedia, draama 1970. Italia-Espanja. Ohjaaja Ettore Scola. Marcello Mastroianni, Monioca Vitti.

      Kolmiodraama Roomassa 70-luvulla.


      Fellinin Satyricon



      1969

      La caduta degli dei (Kadotetut)

      Draama, sota 1969. Ohjaaja Luchino Visconti. Italia - Saksa - Sveitsi. Kieli: italia, saksa. La caduta degli dei on suomeksi "Jumalten lankeemus".

      Varakkaan ja perverssin elämänttyylin omaavan teollisuusperheen romahtaminen Kolmannen valtakunnan (Third Reich) rappion aikana.


      1968

      La ragazza con la pistola (colore)

      Draamakomedia 1968. Ohjaaja Mario Monicelli. Monica Vitti. Oscar-ehdokas.

      Rakastetun häpäisemä sisilialaisnainen aikoo murhata miehen.


      C'era una volta il West (Huuliharppukostaja)

      Spagettiwestern 1968. Ohjaaja Sergio Leone. Italia-USA. Musiikki Ennio Morricone. Charles Bronson, Henry Fonda, Claudia Cardinale. Kielet: italia, englanti.

      Sergio Leone oli jo päättänyt luopua länkkäreistä, kun Paramount tarjosi hänelle rahaa vielä yhden tuotantoon. Clint Eastwood kieltäytyi tarjotusta roolista ja osa annettiin Charles Bronsonille.

      Ohjaajan versio oli lähes kolmetuntinen, versio joka näytettiin Euroopassa. Paramount leikkasi itse lyhyemmän version, jota kritisoitiin, eikä se menestynyt Amerikassa. Elokuvaa pidetään nyt mestariteoksena, yhtenä parhaimmista koskaan tehdyistä lännenelokuvista. Myöhemmin sitä on kehuttu kulttuurillisesti, historiallisesti ja esteettisesti merkittäväksi.

      Dollarielokuviin verrattuna elokuva on erilainen, hitaampi, ja päähenkilöt muuttuvat tarinan edetessä. Se enteilee jo Leonen seuraavaa, C'era una volta -trilogiaa. 

      Osa trilogiasta
      C'era una volta il West (1968)
      Giù la testa (1971)
      C'era una volta in America (1984)



      1966

      La battaglia di Algeri (B/N) (Taistelu Algeriasta)

      Drammatico, guerra, storico 1966. Italia-Algeria. Ohjaaja Gillo Pontecorvo. Oscar-ehdokas. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).

      Kuvaus nykyajan historian verisimmästä vallankumouksesta.


      Signore & Signori (B/N) (Hyvät naiset ja herrat)

      Komedia, seksi, 1966. Ohjaaja Pietro Germi. Kolme tarinaa, joista yhdessä mies teeskentelee olevansa impotentti salatakseen suhteensa. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (Kultainen palmu).


      Blowup / Blow-Up (colore) (Blow-Up - erään suudelman jälkeen)

      Draama, mysteeri, trilleri 1966. Ohjaaja Michelangelo Antonioni. Isobritannia, Italia, USA. Antonionin ensimmäinen englanninkielinen ohjaustyö. Vanessa Redgrave. Oscar-ehdokkuus, palkintoja.

      Valokuvaaja (David Hemmings) uskoo, että on mahdollisesti valokuvatessaan joutunut murhan todistajaksi.



      Il buono, il brutto, il cattivo (Hyvät, pahat ja rumat)

      Spagettiwestern 1966. Ohjaaja Sergio Leone. Musiikki Ennio Morricone. Englanninkielinen. Clint Eastwood, Lee Van Cleef.

      Ohjaajalta kysyttiin, miksi hän pitää Eastwoodista. Leone vastasi:
      "Mi piace Clint Eastwood perché è un attore che ha solo due espressioni: una con il sigaro e una senza sigaro."

      Elokuva ei valmistuttuaan herättänyt suurta huomiota, mutta nykyään se kuuluu tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin lännenelokuviin. Parhaiden elokuvien sija IMDb:ssä 5/250.

      Tapahtuma-aika 1862. Kolme miestä tavoittelevat armeijalta varastettuja rahasäkkejä. Juoni monivaiheinen.

      Osa ns. Dollaritrilogiaa. Osat:

      Per un pugno di dollari (1964)
      Per qualche dollaro in più (1965)
      Il buono, il brutto, il cattivo (1966)

      Dollaritrilogia toi elokuviin antisankarin käsitteen.

      1965

      Vaghe stelle dell'Orsa (B/N) (Tuhon tähdet)

      Draama, mysteeri, sota 1965. Ohjaaja Luchino Visconti. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona). Claudia Cardinale.

      Nainen palaa lapsuuden kotiinsa Volterraan amerikkalaisen miehensä kanssa. Käy ilmi, että naisella ja veljellä on salaisuus.


      Per qualche dollaro in più (Vain muutaman dollarin tähden)

      Spagettiwestern 1965. Italia-Espanja-Saksa. Ohjaaja Sergio Leone. Musiikki Ennio Morricone. Clint Eastwood, Lee Van Cleef. Ei palkintoja.

      Osa ns. Dollaritrilogiaa. Osat:

      Per un pugno di dollari (1964)
      Per qualche dollaro in più (1965)
      Il buono, il brutto, il cattivo (1966)

      Dollaritrilogia toi elokuviin antisankarin käsitteen.



      1964

      Il Vangelo secondo Matteo (B/N) (Matteuksen evankeliumi)

      Draama, historia 1964. Italia-Ranska. Ohjaaja Pier Paolo Pasolini. Oscar-ehdokas.
      Jeesuksen elämä Matteuksen mukaan. Amatöörinäyttelijöitä.


      Matrimonio all'italiana (colore) (Avioliitto italialaisittain)

      Draama, komedia, romantiikka 1964. Ohjaaja Vittorio De Sica. Oscar-ehdokas. Ranskalais-italialainen. Sophia Loren, Marcello Mastroianni.

      Tarina menestyneen liikemiehen suhteesta prostituoituun.


      Il deserto rosso (colore) (Punainen erämaa)

      Draama 1964. Ranskalais-italialainen. Ohjaaja Michelangelo Antonioni. Antonionin ensimmäinen värielokuva. Monica Vitti. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).

      Yksi neljän elokuvan sarjasta Monica Vittin kanssa 1959-1964. L'avventura (1960), La notte (1961), L'eclisse (1962), Il deserto rosso (1964).

      Nainen on henkisesti sairas ja yrittää parhaansa mukaan salata sen mieheltään. Kuvaan astuu insinööri, joka alkaa vietellä naista ja käyttää häntä hyväkseen.


      Per un pugno di dollari (Kourallinen dollareita)

      Spagettiwestern 1964. Ohjaaja Sergio Leone. Italia-Espanja-Saksa. Musiikki Ennio Morricone. Clint Eastwood. Kuvattu Espanjan etelärannikolla. Elokuva perustuu Akira Kurosawan elokuvaan Yojimbo, mikä seikka johti oikeudenkäyntiin. Spagettiwestern-genren kulmakivi.

      Yksinäinen vaeltava pyssymies saapuu majataloon ja kuulee, että kaupungissa vallitsee vihamielisyys kahden perheen välillä. Ahneus, ylpeys ja kosto ovat avainsanoja. Elokuva on väkivaltainen.

      Osa ns. Dollaritrilogiaa. Osat:

      Per un pugno di dollari (1964)
      Per qualche dollaro in più, (1965)
      Il buono, il brutto, il cattivo (1966)

      Dollaritrilogia toi elokuviin antisankarin käsitteen.



      1963

      Ieri, oggi, domani (colore) (Eilen, tänään, huomenna)

      Romanttinen komedia 1963. Ohjaaja Vittorio De Sica. Italia-Ranska. Oscar-palkittu. Sophia Loren, Marcello Mastroianni.

      Tarina kolmesta hyvin erilaisesta naisesta, sekä miehistä.


      Il gattopardo (colore) (Tiikerikissa)

      Draama, historia, romantiikka, sota 1963. Italia-Ranska. Ohjaaja Luchino Visconti. Burt Lancaster, Alain Delon, Claudia Cardinale. Musiikki Nino Rota. Upea tanssikohtaus, hidas toiminta. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (Kultainen palmu).

      "Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Sisiliaan vuosina 1860–1863 juuri Italian yhdentymisen alkuvaiheisiin. Garibaldin armeija on noussut Sisialian Marsalassa maihin ja ruhtinas Salina lähtee perheineen ja palvelusväkineen kesäresidenssiinsä Donnafugataan. Ruhtinas oivaltaa, että feodalismin päivät Italiassa ovat luetut ja niin hän sallii veljenpoikansa Tancredin avioitua tavallisen rahvaan edustajan, rikkaan kauppiaan tyttären Angelican kanssa." (Wikipedia)


      Le mani sulla città (B/N)

      Draama, korruptio 1963. Italialais-ranskalainen. Ohjaaja Francesco Rosi. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona).

      Häikäilemättömän napolilaisen gryderin rakentama asuintalo sortuu, ja alkaa tutkimus.



      8 1/2  - Otto e mezzo




      1962

      Le quattro giornate di Napoli (B/N) (Napolin neljä päivää)

      Drammatico, storico, guerra 1962. Ohjaaja Nanni Loy. Oscar-ehdokas.

      Napolilaisten kapinointi saksalaisia miehittäjiä vastaan toisessa maailmasodassa.


      Il sorpasso (B/N)

      Komedia, draama, kulttielokuva 1962. Ohjaaja Dino Risi. Ohjaajan mestariteos. Kuuluisin genressä Commedia all'italiana. Risille myönnettiin vuonna 2002 Venetsian elokuvajuhlilla Kultainen leijona hänen koko tuotannostaan.

      Ujo lakitieteen opiskelija tapaa nelikymppisen miehen, joka on kaikessa hänen vastakohtansa. He lähtevät autoilemaan pitkin Via Aureliaa (Lazio, Toscana). Molempien miesten kasvutarina.



       1961

      Divorzio all'italiana (B/N) (Avioero italialaiseen tapaan)

      Komedia 1961. Ohjaaja Pietro Germi (ja Renzo Marignano). Marcello Mastroianni. Commedia all'italiana.

      Sisilialainen mies rakastuu serkkuunsa, mutta ensin on päästävä eroon vaimosta...



      1960

      Rocco e i suoi fratelli (B/N) (Rocco ja hänen veljensä)

      Draama, rikos, urheilu 1960. Maahanmuuttajaperheen tarina. Italia-Ranska. Ohjaaja Luchino Visconti. Musiikki Nino Rota.

      Veljekset etsivät uutta paikkaansa elämässä, kun prostituoitu tulee sekoittamaan kuvioita. 


        L'avventura (B/N) (Seikkailu)

        Genere: drammatico, giallo, romantico 1960. Ohjaaja Michelangelo Antonioni. Cannes: Jury Prize.

        Neorealismin jälkeen modernin elokuvan perusteos. Todellisuutta pyrittiin tavoittamaan syvemmin ja tarkemmin, psykologisemmin kuin mitä ulkoisiin asioihin huomiota kiinnittävä neorealismi oli tehnyt.

        Yksi neljän elokuvan sarjasta Monica Vittin kanssa 1959-1964. L'avventura (1960), La notte (1961), L'eclisse (1962), Il deserto rosso (1964).

        Nainen katoaa Välimeren risteilyllä. Rakastettu ja naisen paras ystävä rakastuvat.


        Ihana elämä - La dolce vita



        1959

        La grande guerra (B/N) (Suuri sota)

        Guerra, tragicommedia 1959. Italia-Ranska. Ohjaaja Mario Monicelli. Oscar-ehdokas. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (jaettu Kultainen leijona). Commedia all'italiana.

        Kahden sotakaverin tarina komedian otteella kerrottuna mutta ei salaten sodan kauhuja.



        Il generale Della Rovere (B/N) (Kenraali Della Rovere)

        Draama, sota 1959. Ohjaaja Roberto Rossellini. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (jaettu Kultainen leijona). On olemassa samanniminen televisiosarja (2011).

        "Victorio Bardone, a petty con man, is arrested by the Gestapo and coerced into impersonating a partisan leader in order to expose another resistance organizer." (IMDb)



        1958

        Totò, Peppino e le fanatiche (B/N)

        Komedia 1958. Ohjaaja Mario Mattoli.  

        "Il Cavalier Antonio Vignarello e il ragionier Peppino Caprioli, ricoverati in una clinica per malattie mentali, si rivolgono al Direttore sostenendo di trovarsi in quel luogo per equivoco e a causa delle manie dei rispettivi familiari. Il fanatismo del jazz, da cui è affetto ..." (cinematografo)


        Ks myös 

        I soliti ignoti (B/N) (Suuri keikka Madonnakadulla)

        Komedia, farssi, rikos 1958. La commedia all'italianan alku. Ohjaaja Mario Monicelli. Oscar-ehdokas.

        Pieni taitamaton varasjoukko murtautuu paikalliseen panttilainaamoon.


        1957

        Le notti bianche (B/N) (Valkeat yöt) 

        Draama 1957. Ohjaaja Luchino Visconti. Italialais-ranskalainen. Elokuva perustuu Dostojevskin samannimiseen novelliin. Neorealistinen. Marcello Mastroianni. Musiikki Nino Rota. Palkintoja.

        Yksinäinen mies, Mario, tapaa yksinäisen naisen. Nainen on rakastunut toiseen mieheen, joka ei ehkä koskaan palaa. Tämä rakastettu kuitenkin täyttää naisen ajatukset ja elämän. Mario taas tuhlaa aikaansa naiseen.


          Le notti di Cabiria (Cabirian yöt) 




          1956

          Il tetto (B/N) 

          Draama, komedia. Ohjaaja Vittorio De Sica. Cannes: OCIV Award.

          Ajan lain mukaan ihmisiä ei voi häätää rakennuksesta, jos katto on pystytetty. Perhe yrittää pystyttää kattoa päivässä, jotta nuoripari saa katon päänsä päälle.


          1955

          Le amiche (B/N) (Pikku ystävättäriä)

          Draama 1955. Ohjaaja Michelangelo Antonioni. Kaksi palkintoa.

          Clelia palaa kotikaupunkiinsa Turiniin perustaakseen muotisalongin. Viereisessä hotellihuoneessa nainen yrittää itsemurhaa. Clelia tutustuu häneen ja hänen rikkaisiin ystävättäriinsä. Ihmissuhteita ja mihin ne johtavat.


          1954

          Viaggio in Italia (B/N) (Matka Italiaan/Italiassa)

          Draama 1954. Ohjaaja Roberto Rossellini.



          Giulietta e Romeo (colore) (Romeo ja Julia)

          Drammatico - sentimentale 1954. Brittiläis-italialainen. Ohjaaja Renato Castellani. Palkittu Venetsian filimifestivaaleilla (Kultainen leijona).

          William Shakespearen pohjalta. Maailman tunnetuin tarina, josta on tehty monia elokuvia.


           La Strada - Tie - La Strada (B/N)




          1953

          Pane, amore e fantasia (B/N) (Leipää, rakkautta ja unelmia)

          Romanttinen komedia 1953. Ohjaaja Luigi Comencini. Elokuvaan on jatko-osia.


          Carosello napoletano (colore) (Napolin karuselli)

          Commedia, musicale 1953. Ohjaaja Ettore Giannini. Sophia Loren. Samannimisen teatterikappaleen filmatisointi. Cannes: Prix International. Silver Ribbon, CEC Award Best foreign film.


          Vetelehtijät - I vitelloni (B/N)




          1952

          Don Camillo (B/N) (Isä Camillon kylä)

          Italialais-ranskalainen komedia 1952. Ohjaaja Julien Duvivier (Ranska).


          Due soldi di speranza (B/N) (Kahdella pennillä toiveita)

          Draama, komedia, romantiikka 1952. Ohjaaja Renato Castellani. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (jaettu Grand Prix), OCIV Award.

          Elokuva kuuluu ohjaajan trilogiaan, jonka aiheena on nuori rakkaus. Elokuvat ovat Sotto il sole di Roma (-48), È primavera (-49) ja Due soldi di speranza (-52). Uusi genre "neorealismo rosa". Kaikki kuvattu studioiden ulkopuolella, ei-ammattinäyttelijöin. Elokuvan alkuteksteissä kylän asukkaita kiitetään yhteistyöstä.
          Puhe on murteellista. Kuvauspaikat: Boscotracase, Napoli.

          Oma arvio (13.9.2013): Tämä neorealistinen elokuva on hauska ja erittäin vauhdikas sankaritarina, se on niin täynnä italialaista menoa ja meininkiä, että elokuvaa katsoessa melkein hengästyttää. Kaikki puhuvat - suomalaisittain katsoen itse asiassa huutavat - yhteen ääneen, kädet huitovat ilmassa, asioita sanotaan enemmän kuin suoraan, solvauksia lentelee.

          Tämän yleisen sekamelskan ja vaikeiden olosuhteiden keskellä nuori, villi ja kesytön Carmela rakastuu tulisesti Antonioon. Antonio on kunnon poika, hän yrittää löytää työtä perustaakseen kodin Carmelan kanssa. Työtä on vaikea saada, rahaa ei ole. Tytön isä on ankara, naisten siveyttä vaalitaan koko kyläyhteisön voimin. 

          Carmela ja Antonio ovat varsin kaunis pari, mutta elokuvan tekee mielenkiintoiseksi nimen omaan ei-ammattinäyttelijöiden käyttäminen. Köyhät mutta ylpeät, ryppyiset ja harvahampaiset, aidot maalaisnaiset ja -miehet aidossa elämänmakuisessa maalaisympäristössä ovat erittäin tervetullutta katsottavaa sliipattuihin länsimaisiin elokuviin tottuneelle katsojalle. Suosittelen tätä elokuvaa lämpimästi.



          1951

          Miracolo a Milano (B/N) (Milanon ihme)

          Draama, komedia, fantasia 1951. Ohjaaja Vittorio De Sica. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (Grand Prix).

          Vanha nainen löytää kaalimaaltaan poikalapsen. Myöhemmin poika auttaa kodittomia rakentamaan talon maalle, jolta sitten löytyy öljyä. Vanha nainen ilmestyy antamaan pojalle taikakyyhkysen, joka antaa pojalle kaiken, mitä hän vain haluaa.



          1950

          Stromboli / Stromboli terra di Dio (B/N)

          Draama 1950. Ohjaaja Roberto Rossellini. Italia -USA. Ingrid Bergman.

          Nuori nainen menee naimisiin kalastajan kanssa, mutta elämä Strombolin kylässä, uhkaavan tulivuoren läheisyydessä, on raskasta.


          Varieteen valot - Luci del varietà (B/N) 


          1949

          È primavera (B/N)

          Draama, romantiikka 1949. Ohjaaja Renato Castellani. Musiikki Nino Rota.

          Elokuva kuuluu ohjaajan trilogiaan, jonka aiheena on nuori rakkaus. Elokuvat ovat Sotto il sole di Roma (-48), È primavera (-49) ja Due soldi di speranza (-52). Uusi genre "neorealismo rosa". Kaikki kuvattu ulkona ei-ammattinäyttelijöin.



          1948

          Ladri di biciclette (B/N) (Polkupyörävaras)

          Neorealistisen draaman mestariteos 1948. Ohjaaja Vittorio De Sica. Käsikirjoittaja aikansa merkittävin Cesare Zavattini. Mv.
          Mies ja poika etsivät sodanjälkeisessä Roomassa varastettua, tarpeellista polkupyörää.


          Germania, anno zero (B/N) (Saksa vuonna nolla)

          Draama. Sota. 1948. Neorealistinen trilogia. Ohjaaja Roberto Rossellini.
          Trilogian 3. osa.
          1. osa Roma, città aperta - 45 (Rooma, avoin kaupunki)
          2. osa Paisà -46
          3. osa Germania anno zero -48 (Saksa vuonna nolla).


          Sotto il sole di Roma (B/N)

          Draama, komedia, rakkaus 1948. Ohjaaja Renato Castellani. Musiikki Nino Rota.

          Elokuva kuuluu ohjaajan trilogiaan, jonka aiheena on nuori rakkaus. Elokuvat ovat Sotto il sole di Roma (-48), È primavera (-49) ja Due soldi di speranza (-52). Uusi genre "neorealismo rosa". Kaikki kuvattu ulkona ei-ammattinäyttelijöin.


          La terra trema (B/N) (Maa järisee)

          Draama 1948. Ohjaaja Luchino Visconti. Neorealismi. Kieli: italia, sisilia. 

          Sisilian maaseudulla kalastajat elävät tukkukauppiaiden armoilla. Eräs perhe panee kaiken peliin ostaakseen veneen ja toimiakseen itsenäisesti.


          1946

          Paisà (Paisan) (B/N)

          Draama, sota 1946. Neorealistinen trilogia. Jaettu kuuteen episodiin. Ohjaaja Roberto Rossellini.
          Trilogian 2. osa.
          1. osa Roma, città aperta - 45 (Rooma, avoin kaupunki)
          2. osa Paisà -46
          3. osa Germania anno zero -48 (Saksa vuonna nolla).

          Sciuscià (Ragazzi) (B/N) (Sciuscià - viattomat)

          Draama 1946. Ohjaaja Vittorio De Sica. Neorealismin mestaritöitä. 

          Palkinnot: mm.paras ohjaaja (Migliore Regia) Vittorio De Sica 1946, Oscar-kunniapalkinto 1948.

          Kaksi roomalaista kengänkiillottajapoikaa joutuvat tekemisiin poliisin kanssa heidän hankittuaan laittomin keinoin rahaa ainoaan unelmaansa, oman hevosen ostoon. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, fasismin aikakausi on juuri loppunut. Yhteiskuntaa leimaavat nälkä, katkeruus, turhautuneisuus, epäjärjestys, korruptio ja moraalin puute. Myötätunnon sijaan astuu kuvaan ankara virkavalta.

          Nimi Sciuscià on väännös englannin kielen sanasta "shoeshine" - kengänkiilloke. Pojat mainostavat työtään amerikkalaisille sotilaille sanomalla "Sciuscià, Joe".

          Vittorio De Sican kuuluisin elokuva on Polkupyörävaras.


          Oma arvio. Katsottu 2.12.2014
          Viattomat on kertomus köyhyydestä, unelmista, toivottomuudesta, viattomuuden menetyksestä, ystävyydestä. Elokuva on herkkä ja koskettava, ihmisten kärsimys sydäntäsärkevää. Kengänkiillottajapojat Giuseppe ja Pasquale ovat henkilöinä aitoja ja uskottavia, heidän tunteisiinsa ja kokemuksiinsa on helppo samaistua. Elokuvan henkilöt ovat neorealistiseen tapaan ensimmäistä kertaa kameran edessä. Ohjaaja on tehnyt loistavaa työtä.


          1945

          Roma, città aperta (B/N) (Rooma, avoin kaupunki)

          Draama, sota 1945. Neorealismin alku. Ohjaaja Roberto Rossellini. Ohjaajan pääteos. Palkinto Cannesin filmifestivaaleilla (Grand Prix). "Elokuva on saanut useita palkintoja elokuvajuhlilla, ja se oli ehdokkaana Oscar-palkinnon saajaksi käsikirjoituksesta." (Wikipedia)

           Pääosanäyttelijät: Anna Magnani, Aldo Fabrizi, Marcello Pagliero
          Käsikirjoittajat: Federico Fellini, Sergio Amidei
          Kielet: italia ja saksa

          Elokuussa 1944, kun saksalaiset miehitysjoukot olivat poistuneet Roomasta, Roberto Rossellini sai aloittaa elokuvanteon lähes tyhjästä. Elokuva kuvattiin, kun Saksa yhä miehitti Italian pohjoisosia. 

          Sodanjälkeinen Italia oli fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti raunioina. Loistokas elokuvateollisuus Cinecittà-studioineen oli romahtanut Mussolinin hallinnon mukana. Elokuvaa tehtiin lainarahoilla ja vanhalla kalustolla sodan tuhojen keskellä, usein improvisoiden ja amatöörinäyttelijöitä käyttäen. Välttämättömyydestä tuli hyve: elokuvan autenttisuus ja dokumentaarinen, uutisreportaaseja muistuttava tyyli loivat perustan neorealistiselle tyylisuunnalle. (tiedot verkosta)

           Elokuva sisältää joitakin klassisia kohtauksia, mm työläisnaisen ja yksinhuoltajaäidin, Pinan, (Anna Magnani) ampuminen kadulle sekä kohtaus, jossa pappi Don Pietro vahvasti kiroaa kaiken sanalla "Maledetto".



          Trilogian 1. osa.
          1. osa Roma, città aperta - 45 (Rooma, avoin kaupunki)
          2. osa Paisà -46
          3. osa Germania anno zero -48 (Saksa vuonna nolla).


          Oma arvio
          Vaikka elokuvassa ei ole varsinaista juonta, se pitää katsojan tiukasti otteessaan alusta loppuun saakka. Näyttelijät eivät ole ammattinäyttelijöitä, ja juuri se tekee elokuvasta niin koskettavan. Katsoja tuntee olevansa itse keskellä ihmisten sodanaikaista elämää ja sodan tuomia vaikeuksia ja julmuuksia. Kidutuskohtaukset ovat realistisia, mutta niitä ei erityisesti korosteta. 

           Vaikka sodan kauheudet ovat katsojan tiedossa, elokuva pakottaa ajattelemaan sotaa, maailmaa ja ihmistä uudestaan, monelta eri kannalta. Myös lapsen silmin katsottuna. Keskellä vaikeita oloja ihmiset yrittävät jatkaa elämäänsä, parhaansa mukaan, lannistumatta, kukin omalla tavallaan. Elämästä löytyy myös ilon pilkahduksia, huumoria, arkipäiväisiä asioita. 

          Elokuva ei jätä ketään kylmäksi. Sen teemat ja kohtaukset jäävät katsojan silmiin vielä pitkäksi aikaa. Ehkä ne eivät koskaan katoa.


          1941

          La corona di ferro (B/N) (Rautakruunu)

          Fantastico, avventura 1941. Ohjaaja Alessandro Blasetti. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla ("vincitore della Coppa Mussolini al miglior film italiano alla 9ª Mostra internazionale d'arte cinematografica di Venezia).

          "A crown, supposedly made from a nail out of the Cross of Christ and the metal of Roman swords, becomes a legend and a symbol of justice." (IMDb)



          1938 

          Luciano Serra pilota (B/N) 

          Draama, sota 1938. Ohjaaja Goffredo Alessandrini.

          "Il film, che vide tra gli sceneggiatori Roberto Rossellini, ebbe la supervisione di Vittorio Mussolini e vinse la Coppa Mussolini per il miglior film italiano alla Mostra del cinema di Venezia del 1938." (Wikipedia)

          Ensimmäisen maailmansodan lentäjällä on vaikeuksia sopeutua tavalliseen elämään.



          1937

          Scipione l'africano (B/N) (Scipio Africanus, Afrikan valloittaja)

          Draama, historia, toinen puunilaisssota 1937. Ohjaaja Carmine Gallone. Mussolinin tukema propasgandistisiin tarkoituksiin Afrikkaa valloitettaessa. Sotakohtauksissa käytetty yli 6000 avustajaa. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla.


          1936

          Squadrone bianco (B/N) (Valkoinen eskadroona)

          Draama, sota 1936. Ohjaaja Augusto Genina. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla ym. palkintoja.

          Ratsuväen luutnantin epäonninen rakkaustarina. "Il film si distingue per le grandiose scene di cavalleria, girate nel deserto libico." (Wikipedia)


          1935

          Casta Diva (B/N)

          Biografico / drammatico / musicale. Ohjaaja Carmine Gallone. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla.

          Intohimoinen (lähes kokonaan keksitty) rakkaustarina säveltäjä Vincenzo Bellinin nuoruudesta."Film is unique because it uses abstract paintings-in-motion to express the passion between the two main characters." (Wikipedia)

           Elokuvasta on versio myös vuodelta 1954.


          1934

          Teresa Confalonieri (B/N)

          Draama 1934. Ohjaaja Guido Brignone. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla.

          Herttuatar yrittää epätoivoisesti pelastaa miehensä, joka on saanut kuolemantuomion.


          Katso myös


          Lähettänyt klo
          Tunnisteet:

          Ei kommentteja:

          Lähetä kommentti

          Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)