Cucina povera

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Italialainen keittiö tunnetaan kaikkialla maailmassa. Siitä on kirjoitettu kasapäin kirjoja, monilla kielillä. Aiheesta löytyy myös suuri määrä nettisivuja ja blogeja, jopa Facebook-sivuja.

On trendikästä toteuttaa milloin mitäkin italialaisen ruokakulttuurin ilmiötä.

Suomessa syötiin jo kauan aikaa sitten italialaisittain. Syötiin makaroneja eli makaryynejä, kuten meillä päin sanottiin. Nykyään kuuluu syödä pastaa. Minäkin vaihdoin trendikkäästi italialaiseen pastaan, mutta oikeastaan huomasin eron lähinnä vain hinnassa, joten siirryin osin takaisin halvempiin suomalaisiin makaryyneihin. Anteeksi, Italia.

Italialaisten mielestä heidän tapansa valmistaa ruokaa on paras, ja ainoa oikea. Meidän ruokakulttuurimme sai ainakin kuulla kunniansa Berlusconin vieraillessa aikanaan Suomessa.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Italialaisesta ruokakulttuurista tulee pizzan ja spagetin jälkeen mieleen oliiviöljy, vihannekset ja yrtit.

Sitten nousee mielikuva suuresta suvusta, joka suuren pöydän ääressä vilkkaasti ja iloisesti elehtien ja keskustellen istuu tuntikausia syömässä kaikkia niitä ruokalajeja, joita suvun nonna on puukauhalla sekoittaen huolellisesti valmistanut aamusta alkaen. 

Tämä nousee mieleen erityisesti silloin, kun lämmitän ruokani pikaisesti mikrossa ja syön sen muutamassa minuutissa. Eikä minulla ole edes kiire. Mutta en nyt ehkä kuitenkaan osta sitä pastakonetta.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Italialaisia keittiöitä on itse asiassa monta. On etelän ja pohjoisen keittiö, on napolilainen, toscanalainen, piemontelainen. Jokaisella seudulla on oma ruokakulttuurinsa, jokainen niistä maailman paras.

Nämä esiintyvät usein resepteissä: oliiviöljy, tomaatit, valkosipuli, chili, yrtit, kala, äyriäiset, sitrushedelmät, munakoiso, paprika, kesäkurpitsa, rusinat, mantelit, pinjansiemenet, oliivit, parsa, sienet.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2010

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

En hallitse italialaista keittiötä, tuskin omaani, mutta nykyään minulla on sentään hedelmiä ja vihanneksia pöydällä kulhoissa, ja kesällä yritän ihan tosissani kasvattaa yrttejä. Oikean puutarhan puutteessa jonkinlaiset juuret maalaiselämään sentään säilyvät. Näin ainakin haluan kuvitella. Olen vähän enemmän italialainen. 

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Eniten minua kiinnostaa eteläitalialainen keittiökulttuuri La Cucina povera eli "köyhä keittiö". Se tarkoittaa maanläheistä, yksinkertaista ruokaa oman maan antimista tai paikallisesti tuotetuista tuoreista raaka-aineista. Se tarkoittaa arkiruokaa, johon kuuluvat ennen muuta kasvikset.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2010

Alun perin, niistä vähistä ja yksinkertaisista raaka-aineista, joita oli kullakin hetkellä luonnosta saatavilla, tehtiin siis ’köyhää’ ruokaa. Myös ruoantähteet käytettiin tarkoin. Mitään ei heitetty pois. Jos lihaa oli, siitä käytettiin kaikki mahdollinen, myös sisälmykset.

Cucina poverasta löytyy myös vanhan kunnon maalaiskeittiön herkkuja kuten hevosenmakkaraa, karitsan kiveksiä, härän sydäntä ja ilmakuivattua porsaanmaksaa. Nämä eivät uskoakseni kuitenkaan kovin helposti löydä tietään suomalaiseen pöytään. Ainakaan minun. Anteeksi vaan, Italia.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Cucina povera ei tarkoita makujen köyhyyttä tai raaka-aineiden köyhyyttä, vaan tuhlailevan keittiön, hienostelevan keittiön, Pohjois-Italian cucina nobilen, ylhäisön keittiön vastakohtaa. Cucina povera ei ole hienostoruokaa, se ei pröystäile. Tämähän kuulostaa tutulta. Minäkin teen yksinkertaista ruokaa niistä aineksista joita sattuu olemaan.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Cucina povera on myös muoti-ilmiö. Romantisoitu muoti-ilmiö. Cucina povera on luovaa. Se on luomua. Se on mielentila. Mutta se on kaiken tämän tuhlailun, ylikuumentuneen markkinatalouden, pikaruokakulttuurin ja tarjouslenkkimakkaran keskellä oikein hyvä ja terveellinen mielentila.

Mutta jos kysyy italialaiselta kokilta aikooko hän valmistaa ruokaa cucina poveran tapaan, hän nauraa. Yksikään kokki ei halua olla Cucina povera –kokki. Myöskään vanhempi väki, joka on kokenut todellisen puutteen, ei halua käyttää nimitystä Cucina povera. He vain ajattelevat, että ruokaa tehtiin siitä mitä oli saatavilla.

Sen sijaan monet pikkuravintolat, ja suuremmatkin, tarjoavat hyväuskoisille Italian turisteille kalliilla hinnalla halpaa köyhän keittiön ruokaa. Olen syönyt mauttoman pizzan, jonka päälle oli heitetty muutama simpukka suurine kuorineen. Eräässä hotellissa tarjottiin todella upean näköinen illalliskattaus erilaisia paistettuja vihanneksia. Mutta ne eivät maistuneet miltään. Sen sijaan toisen hotellin illallinen oli niin herkullinen, että yritin kysellä tarkkaan kuinka ja mistä elämäni paras pasta on tehty. Luulin, että siinä oli lihaa, mutta siinä oli ainoastaan sieniä ja endiiviä.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2010

Opi:
olio = öljy
pomodoro = tomaatti
aglio = valkosipuli
peperoncino piccante = chili
erba = yrtti
pesce = kala
frutti di mare = äyriäiset
agrume = sitrushedelmä
melanzana = munakoiso
peperone = paprika
zucchina = kesäkurpitsa
uvetta = rusina
mandorla = manteli
pinoli = pinjansiemenet
oliva = oliivi
asparago = parsa
fungo = sieni


Kirjoja:

Marja Lindfors Cucina povera & ruokia Etelä-Italiasta
Pamela Sheldon Johns Cucina Povera 

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011