Stendhalin syndrooma

Uskoakseni minulla on Stendhalin syndrooma. Ainakin jokin vastaavanlainen tila. Sain tartunnan pari vuotta sitten Firenzessä, tai Toscanan maisemissa yleensä. En vain ole tiennyt sairauteni nimeä. Minun tapauksessani kyseessä saattaa olla parantumaton oireyhtymä, jonka jälkioireita ovat muun muassa tämän blogin kirjoittaminen sekä italian opiskelu. Kotona se on levollisemmassa vaiheessa, mutta alkaa oireilla, kun Italian matka lähestyy.

Stendhalin syndrooma on epävirallinen diagnoosi oireyhtymälle, joka aiheutuu voimakkaasta taide-elämyksestä Firenzessä. Tauti määriteltiin psykosomaattiseksi vuonna 1979. Sen oireisiin kuuluu pahoinvointia, sydämentykytystä ja sekavuutta. Oireyhtymä on saanut nimensä ranskalaisen kirjailijan Stendhalin (Marie-Henri Beyle) (1783–1842) mukaan, joka kuvasi kokemusta teoksessaan Rome, Naples et Florence. (Wikipedia)

Stendhalin syndrooma on siis matkasairaus. Kyseessä ei suinkaan ole mikään tavallinen matkapahoinvointi. Se voi tuntua pahoinvointinakin, mutta se on silti hyvänvointinen sairaus. Se voi olla yhtaikaa tuskallinen ja nautinnollinen kiihtymystila, se voi olla hengen lento, maaginen haltioituminen, hullaantuminen, hurmio, ekstaasi, puhdas onnellisuuden tunne, sielun herääminen, mielen puhdistuminen, päihtymystila, liikuttuminen, sydämentykytys, epätodellisuuden tuntu, kauneuden ja historian oivaltaminen, väkevä, suorastaan yltiövoimakas ja intohimoinen ylevän kauneuden aiheuttama, silmiä kostuttava mielihyvä.

Minun haltioitumiseni ei liity mihinkään tauluun tai taideteokseen. Se liittyy kaikkeen näkemääni. Se ei ole pelkästään syndRooma tai syndFirenze, se on syndItalia.

Ajatus siirtymisestä pois näistä liian tutuista, kylmän kanttisista ja yksitoikkoisen harmaista lähiömaisemista, suoraan silmiä hyväilevän taiteen, maisemien, historian ja antiikin syliin herättelee tunnetilaa uudelleen. Matkalta palatessa vaikutus hälvenee pikkuhiljaa, mutta kaipaus jää.


"Ylevän kauneuden mietiskelyyn syventyneenä minä näin kauneuden läheltä, minä ikään kuin kosketin sitä. Olin päässyt sille tunteiden tasolle, jolla kuvataiteen antamat taivaalliset tuntemukset kohtaavat intohimoiset tunteet.” (Stendhal)

Video hurmiosta - Anna Kortelainen

Suomalaiseen luonteeseen ei tietenkään kuulu haltioituminen. 

"Kortelainen vihjaa, että taiteesta haltioitumista pidetään vielä nykyäänkin tunteena, jota yritetään kitkeä suomalaisista. Hoitomuodot liittyvät kiinteästi suomalaiseen elämäntapaan ja sen viilentäviin ja hillitseviin ominaisuuksiin. - Stendhalin syndrooman läheisiä ilmenemismuotoja ovat musiikin aiheuttama hurmiotila sekä rakastuminen ensi silmäyksellä." (ks linkki alla) 

"Stendhalin syndrooma on kuvataiteen edessä hurmioitumista, se on esteettisen kokemuksen aiheuttama äärireaktio. Tautiin voi sairastua kuka tahansa. Kokemusta ei Kortelaisen mukaan kannata torjua vaan päinvastoin, pitää siitä kiinni kaksin käsin. Mutta jos tauti äityy oikein pahaksi, siihen auttaa esimerkiksi vahva kahvi. Hurmio on erityisen yleistä Italiassa, mutta Suomessa siihen sairastumisen riski on pieni." (Anna Kortelainen)

"Jopa oma minuus saattaa muuttua hurmion myötä: voimakas reaktio saa miettimään, kuka minä olen ja millaisessa maailmassa." (Anna Kortelainen)

• Stendhalin syndrooma (suo Wikipedia)
• Sindrome di Stendhal (it Wikipedia)
• Stendhal syndrome (en Wikipedia)

• Hurmio (kirja) Anna Kortelainen (suo Wikipedia) 
• Hurmio - ja sen hoito (mielenkiintoinen artikkeli) (Anna Kortelainen)
• Anna Kortelainen - Hurmio, oireet, hoito ja ennaltaehkäisy
• Oudot tunteet: Stendhalin syndrooma (Yle)
• Stendhalin syndrooma saa polvet veteläksi taiteesta (Yle)
• Hurmio - Anna Kortelainen (video, yllä)
• Anna Kortelainen ryhtyi hurmiotohtoriksi

• Stendhalin syndrooma eli taiteesta hurmioituminen (Arno Forsius)
• Stendhal's syndrome (wordspy)
• Che cos’è la sindrome di Stendhal? 
• L’origine fiorentina della Sindrome di Stendhal
  

Alla myös kopioituna artikkeli "Anna Kortelainen ryhtyi hurmiotohtoriksi" (linkki yllä), koska artikkelin sijoituspaikka näyttää vaihtelevan.

"Jos taideteosta katsellessanne tunnette sekavuutta, liikutusta ja hurmosta, olette sairastunut Stendhalin sydroomaan. Oireisiin kuuluvat myös epätodellisuuden tuntu, itsestä irtautuminen, itkeminen ja sydämentykytys sekä pyörtyminen.

Stendhalin syndrooma sai nimensä ranskalaiselta Marie-Henri Beyleltä (1783–1842), joka käytti kirjailijanimeä Stendhal. Hän koki edellä mainittuja oireita ensimmäisen kerran nuorena sotilaana Firenzessä Santa Crocen Niccolini-kappelissa 1811.

Myös kirjailija, tutkija, filosofian tohtori Anna Kortelainen tuntee Stendhalin sydrooman. Hurmio-kirjassa hän kääntelee aihetta monelta kantilta ja satiirisesti, sillä kuvataiteen aiheuttamaa tunnekuohua pidettiin aikoinaan sairautena.

Kortelainen vihjaa, että taiteesta haltioitumista pidetään vielä nykyäänkin tunteena, jota yritetään kitkeä suomalaisista.

– Hoitomuodot liittyvät kiinteästi suomalaiseen elämäntapaan ja sen viilentäviin ja hillitseviin ominaisuuksiin.

Kortelainen toteaa, että ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen tuovat kustannustehokkuutta, jota hoetaan joka paikassa.

–  Tämä kotilääkärikirja osoittaa muun muassa päähenkilönsä avulla, että itse asiassa kyse on laajemmastakin ilmiöstä, jonka läheisiä ilmenemismuotoja ovat musiikin aiheuttama hurmiotila sekä rakastuminen ensi silmäyksellä.

Kortelainen jututtaa kirjassaan myös ”potilaita”, joilla on kokemuksia Stendhalin syndroomasta. Heidän ansiostaan lukijalle kiteytyy jotakin siitä, mitä ainutlaatuisessa elämässä kannattaa kärkkyä:

– Entusiasmia, vaikka se aiheuttaisi kärsimystäkin. Avoimuutta, henkistä elämää, hurahduksia, uskallusta kokea sanoinkuvaamattomia asioita, Kortelainen luettelee.

Potilaiden mielestä Hurmio-kirjasta tuli myös kirja elämänkaaresta, syttymisestä, rakkauden kaipuusta ja onnen etsinnästä.

Kirjan julkaisuun liittyy sopivasti myös taidenäyttely. Se koostuu Kortelaisen Ateneumin taidemuseolle valitsemista teoksista.

– Jokaisella on lääketieteellinen selityksensä ja stendhalilainen tarinansa.

Näyttelystä löytyvät myös Davide Pavonen tuoreet kuvat Santa Crocen kappelista.

Stendhalin syndroomaa käsitellään kirjassa huumorilla, joten näyttelyssäkin on hilpeitä yksityiskohtia, kuten apteekkiesineistöä Joutsen-apteekin museokokoelmasta. Hurmio-klinikka puolestaan neuvoo taiteenystäviä ”taudin” oikeassa lääkityksessä ja hoidossa.

Tarjolla on lisäksi ensiapua Picasson kulttiteosten kohtaamiselle Ateneumin syksyn suurnäyttelyssä, joka avataan 18. syyskuuta.

Anna Kortelainen: Hurmio – oireet, hoito, ennaltaehkäisy (Tammi). Hurmio-näyttely Ateneumissa (Kaivokatu 2, 3. krs) 13.12. saakka. Musiikkipitoinen Hurmio-päivä Ateneum-salissa la 5.9. klo 13–16."