Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----

* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.
* Tai selaa Blogiarkistoa.

29.5.2013

Luchino Visconti (ohjaaja)


Luchino Visconti (1906 - 1976) oli italialaisen elokuvan merkittävimpiä ohjaajia. Tunnetuimpia elokuvia ovat Tiikerikissa (Il gattopardo) ja Kuolema Venetsiassa (Morte a Venezia). Visconti ohjasi myös oopperoita.

 Visconti oli yksi italialaisen neorealismin isistä. Neorealismin edeltäjäksi luetaan yleensä Luchino Viscontin ohjaama elokuva Riivaajat (1943). Visconti kuvasi elokuvassa kaunistelemattomasti Italian maaseudun elämää, mikä järkytti sensoreita. (ks Film italiani - Neorealismi, tässä blogissa)

Aristokraattisten henkilöiden elämän rappeutuminen on ohjaajalla toistuva teema. Viscontin ohjaustyö on teatterinomaista, visuaalista ja syväluotaavaa. Näyttämöllepano on tärkeää: näyttelijätyö, puvut, lavasteet ja musiikki. Visconti käytti mielellään ulkomaisia näyttelijöitä.



Visconti oli itse aatelismies ja kulttuurin tukija. Hän oli muotisuunnittelija Coco Chanelin ystävä. Visconti liittyi kommunistiseen puolueeseen. Hän tunnusti avoimesti homoseksuaalisuutensa. Viscontin pitkäaikainen (1964 - 1976) ja viimeisin kumppani oli itävaltalainen Helmut Berger, joka näytteli Viscontin elokuvissa (mm. Ludwig II).

 Visconti kuoli sydänkohtaukseen 1976. Ohjaaja oli adoptoinut näyttelijä Bergerin ja jätti hänelle herttuan arvonimensä sekä omaisuutensa.

 Ischiassa on ohjaajan työlle ja muistolle omistettu museo. Alla muistopostimerkki.


Francobollo commemorativo




Viscontin elokuvia


1943

Ossessione (B/N) (Riivaajat)

Draama, rikos, romantiikka. Elokuvaa pidetään Italian ensimmäisenä neorealistisena elokuvana, neorealismin alkuna. Poliittisten viittaustensa vuoksi elokuva sai aikanaan ristiriitaisen vastaanoton.


Clara Calamai e Massimo Girotti in una scena del film 

Elokuva perustuu James M. Cainin romaaniin Vahinko kello kaulassa.

Komea kiertolainen Gino saapuu syrjäiseen Giovannan pitämään ravintolaan. Giovanna vihaa miestään ja rakastuu Ginoon. Gino lähtee ja palaa takaisin. Yhdessä he tappavat Giovannan aviomiehen, mutta syyllisyys painaa Ginoa. Juoniselostus englanniksi.


1948

La terra trema (B/N) (Maa järisee)

Neorealistinen draama. Neorealismin mukaisesti elokuvassa ei käytetty studiolavasteita eikä juuri valaistustakaan. Näyttelijät olivat kaikki amatöörejä. Visconti selitti joka aamu kyläläisille päivän kuvausohjelman ja pyysi heitä reagoimaan tapahtumiin, kuten he oikeassakin elämässä tekisivät. Elokuva äänitettiin kuvausten yhteydessä, mikä on varsin poikkeuksellista. Mutta Visconti halusi käyttää Sisilian luonnollisia ääniä. Amatöörinäyttelijät puhuivat vaikeaa Sisilian murretta, joten elokuva piti poikkeuksellisesti tekstittää Italian markkinoita varten, sitä ei siis dubattu, kuten yleensä.


Draama. Elokuva perustuu Giovanni Vergan romaaniin Malavoglian suku (I Malavoglia) (malavoglia on suomeksi haluttomuus). Kieli: italia, sisilia. 

Sisilian maaseudulla kalastajat elävät tukkukauppiaiden armoilla. Eräs perhe panee kaiken peliin ostaakseen veneen ja toimiakseen itsenäisesti.



1951

Bellissima (B/N)
Neorealistinen draamasatiiri Italian elokuva-alasta. Alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluva nainen haluaa saada tyttärensä näyttelemään elokuvaan. Keskeisimmässä roolissa Anna Magnani, jota Visconti ihaili. Juoniseloste suomeksi.




1953

Siamo donne (B/N) (Meidän naisemme)
Neorealistinen komedia. Viisi muotokuvaa näyttelijättäristä, ei filmitähtinä vaan naisina. Eri ohjaajia. Viscontin viidennessä episodissa (Quinto episodio) Anna Magnani näyttelee omaa itseään. Tarinassa syntyy kiistaa maksusta, kun sylikoiraa kuljetetaan taksissa. Tähteä odotetaan teatterille, mutta nainen vie asian poliisille.  Juoniseloste italiaksi. 

Kolmannessa episodissa mm. Ingrid Bergman. Kaikki juoniselosteet englanniksi.


1954

Senso (colore)
Draama, sota, romantiikka. Camiollo Boiton samannimisen romaanin pohjalta. Tapahtumapaikka Italia, 1866. Musiikki: Nino Rotan sovittama Brucknerin Sinfonia No 7. 

Il film di Luchino Visconti è tratto da una novella di Camillo Boito. Senso è scritto nel 1883 e ambientato in Veneto, nel 1865, poco prima dei - e durante i - mesi della rivolta italiana contro gli Austriaci (Terza Guerra d’Indipendenza). 



Neuroottinen italialinen kreivitär pettää koko maansa itsetuhoisessa rakkaustarinassa itävaltalaisen luutnantin kanssa. Juoniseloste englanniksi.


1957
Le notti bianche (B/N) (Valkeat yöt) 

Italialais-ranskalainen neorealistinen draama. Elokuva perustuu Dostojevskin samannimiseen novelliin.  Marcello Mastroianni, Maria Schell. Musiikki Nino Rota. Palkintoja.



Yksinäinen mies, Mario, tapaa yksinäisen naisen. Nainen on rakastunut toiseen mieheen, joka ei ehkä koskaan palaa. Tämä rakastettu kuitenkin täyttää naisen ajatukset ja elämän. Mario taas tuhlaa aikaansa naiseen.



1960
Rocco e i suoi fratelli (B/N) (Rocco ja hänen veljensä)

Draama, rikos, urheilu. Maahanmuuttajaperheen tarina. Neorealistinen, loppuratkaisua ei kerrota selkeästi. Italia-Ranska. Pääosassa Alain Delon. Musiikki Nino Rota.

Veljekset etsivät uutta paikkaansa elämässä, kun prostituoitu tulee sekoittamaan kuvioita (juoni englanniksi). 




 1962

Boccaccio '70

Komedia, fantasia, romantiikka. Boccaccion tyyliin tehty antologia nykyajan moraalista ja rakkaudesta. Viscontin osuus on nimeltään Il lavoro.

Il lavoro (Kreivittären ansiotyö)

Guy de Maupassantin kirjan Au bord du lit (Sul bordo del letto) mukaan. Elokuva kertoo aristokraattisesta pariskunnasta, joka pääsee yhteisymmärrykseen elämästä ja avioliitosta sen jälkeen kun lehdistö on paljastanut, että aviomies on vieraillut prostituoitujen luona. Pääosassa Romy Schneider.

"Pupe (Romy Schneider), moglie di un impenitente sottaniere (Tomas Milian) che lei scopre coinvolto in un giro di ragazze-squillo, decide di esigere dal marito, per punizione, il pagamento delle prestazioni sessuali che, come moglie, sarebbero dovute (gratis)." 



1963
Il gattopardo (colore) (Tiikerikissa)

Draama, historia, romantiikka, sota. Italia-Ranska. Burt Lancaster, Alain Delon, Claudia Cardinale. Musiikki Nino Rota. Upea tanssikohtaus, hidas toiminta. Palkittu Cannesin filmifestivaaleilla (Kultainen palmu).

 «Il Gattopardo», Burt Lancaster e Claudia Cardinale - Kuva it Wikipedia

"Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Sisiliaan vuosina 1860–1863 juuri Italian yhdentymisen alkuvaiheisiin. Garibaldin armeija on noussut Sisialian Marsalassa maihin, ja ruhtinas Salina lähtee perheineen ja palvelusväkineen kesäresidenssiinsä Donnafugataan. Ruhtinas oivaltaa, että feodalismin päivät Italiassa ovat luetut, ja niin hän sallii veljenpoikansa Tancredin avioitua tavallisen rahvaan edustajan, rikkaan kauppiaan tyttären Angelican kanssa." (Wikipedia)



1965

Vaghe stelle dell'Orsa (B/N) (Tuhon tähdet)

Draama, mysteeri, sota. Palkittu Venetsian filmifestivaaleilla (Kultainen leijona). Claudia Cardinale.

Nainen palaa lapsuuden kotiinsa Volterraan amerikkalaisen miehensä kanssa. Käy ilmi, että naisella ja veljellä on salaisuus.


1967

Le streghe (colore) (Nykypäivän noitia)

Draama, komedia, romantiikka. Viisi tarinaa noidista (ja naisista) (ks osat). Tapahtumapaikka 60-luvun Italia.

Viscontin ohjaama osa on nimeltään "La strega bruciata viva" (elävänä poltettu noita). Lisäksi muita ohjaajia, mm. Pasolini. Viimeisessä osassa esiintyy myös Clint Eastwood, joka sai pienestä osastaan palkkioksi 20 000 dollaria ja Ferrarin.


Lo straniero (B/N, colore) (Sivullinen)

Ranskalais-algerialais-italialainen draama. Perustuu Albert Camus'n romaaniin L'Étranger. Marcello Mastroianni, Anna Karina.

 Poliittisen jännityksen ilmapiirissä algerialainen mies murhataan. Syytteeseen joutuu Algeriassa asuva ranskalainen mies.



1969

La caduta degli dei (colore) (Kadotetut)

Draama, sota. Italialais-saksalais-sveitsiläinen. Kieli: italia, saksa. La caduta degli dei on suomeksi "jumalten lankeemus". Dirk Bogarde, Ingrid Thulin, Helmut Griem, Helmut Berger ym.

Kun demokratia muuttuu diktatuuriksi. Natsien kanssa yhteistyötä tehneen, varakkaan teollisuusperheen romahtaminen kolmannen valtakunnan aikana.

Elokuvaa on pidetty ensimmäisenä Viscontin "Saksa-trilogiassa". Osat ovat

 La caduta degli dei (1969) 
Morte a Venezia (1971) 
Ludwig (1973)



1971

Morte a Venezia (colore) (Kuolema Venetsiassa)

Draama, fantasia. Italia-USA. Elokuva tehty Thomas Mannin kirjan pohjalta.



Säveltäjä matkustaa Venetsian rannikolle lepäämään, mutta ajautuu suhteeseen kauniin nuoren miehen kanssa. Molemmat sairastuvat kulkutautiin, joka symboloi ihanteiden rappeutumisen uhkaa.

Katsottu.


      1972

      Ludwig (colore)

      Ludwig II (1972) on Luchino Viscontin kolmanneksi viimeisin elokuva. Se on italialais-ranskalais-saksalainen yhteistyö, historiallinen kertomus Baijerin ”hullusta kuninkaasta", joka kruunattiin kuninkaaksi 19-vuotiaana (1864).

      Ludvigia näyttelee Helmut Berger, Itävallan keisarinnaa Romy Schneider, Wagneria Trevor Howard. Muita näyttelijöitä mm. Silvana Mangano. Musiikki: Jacques Offenbach, Robert Schumann, Richard Wagner.

      Elokuva kuuluu Viscontin "Saksa-trilogiaan". Osat ovat
      La caduta degli dei (1969)
      Morte a Venezia (1971)
      Ludwig (1973)

      Elokuva on tunnelmallinen, rohkean melodramaattinen, huolella puvustettu ja lavastettu. Elokuvaa pidetään Viscontin ehdottomana suurtyönä. Elokuva on pitkä, lähes 4 tuntia.

      Elokuva ei ole niinkään erityisten historiallisten tapahtumien tutkielma, vaan Visconti keskittyy pohtimaan kuninkaan asemaa hallitsijana. Elokuva käsittelee myös musiikkia ja taidetta, se on kuvaus ylhäisöpiirien elämästä, sekä erityisesti analyyttinen ja pikkutarkka ihmiskuvaus Ludvigin varsin erikoisesta persoonallisuudesta. 

       

      Kuningas Ludvig (Ludovico II di Baviera)

      Ludvigia ei kiinnostanut kuninkaana oleminen, hän keskittyi taiteisiin. Wagner oli hänen erityisessä suojeluksessaan. Wagner kuitenkin petti kuninkaan luottamuksen.

      "You must see it [Wagner's opera Tristan]. You'll understand everything I've been trying to tell you. And you'll also understand me."
      —Ludwig

      "The king is an angel, a young god descended from Olympus, but he is surrounded by stupid, suspicious, miserable idiots."
      —Richard Wagner

      Ludvig oli yltiöromanttinen, tunteellinen, idealistinen, lahjakas, omapäinen, väärin ymmärretty, kuuluisa, kansan rakastama, mutta yksinäinen, jopa erakko. Kuningas rakennutti tarunhohtoisia linnoja, joissa kukaan ei asunut ja käytti rahaa muutenkin avokätisesti ja oikukkaasti. Hänellä oli elinikäinen rakkaussuhde serkkuunsa Itävallan keisarinna Elisabetiin (”Sissi”), mutta varsin romanttisella ja platonisella tasolla. Myös Elisabet petti Ludvigin jättämällä hänet. Myöhemmin Ludvig antoi periksi homoseksuaalisille piirteilleen ja järjesti orgioita ihailemiensa kauniiden nuorten miesten kanssa.

      Rakastamiensa ihmisten pettämänä sekä homoseksuaalisuutensa riivaamana rappeutunut Ludvig vähitellen ajautuu mielisairauteen. Hänet julistetaan kykenemättömäksi hoitamaan tehtäväänsä ja häntä pidetään vankina omassa linnassaan. 

      Oma arvio

      Katsottu toukokuu 2013
      Elokuva on kieltämättä pitkä katsottavaksi. Vaikka se oli mielestäni erittäin kiinnostava ja vaikuttava, katsoin sen osina. Pidin kuitenkin elokuvan rauhallisesta temposta, vastakohtana nykyajan elokuvien vauhdille ja nopeille leikkauksille. Itseäni viehätti erityisesti Ludvigin hahmo, jossa kehitys raikkaasta, komeasta ja romanttisesta nuorukaisesta epäonnistuneeksi ja hyljätyksi erakkokuninkaaksi näkyi hahmon ulkoisessa olemuksessa, ja katsojalle välittyi myös kuninkaan sisäinen mielen taistelu ja kärsimys. Hovin tapakulttuuri näytettiin tavalla, joka sai pohtimaan sen kummallisuutta ja myös naurettavuutta, yhteiskuntarakenteiden hierarkkisuutta, ja sitä kautta ihmisten välistä tasa-arvoa ylipäätään.


      1974

      Gruppo di famiglia in un interno (colore) (Intohimo ja väkivalta)

      Draama. Burt Lancaster, Silvana Mangano, Helmut Berger. Myös Claudia Cardinale. Kuvattu englanniksi, dubbaus italiaksi. Mozartin musiikkia.

      Eläkkeellä oleva yksinäinen professori joutuu vulgaarin naisen ja tämän lähipiirin juonittelujen kohteeksi. Mies joutuu vuokraamaan heille osan ylellistä palazzoaan. Elämän hiljainen rutiini muuttuu kaaokseksi, joka kulkee kohti väistämätöntä loppuaan. 

      "Il mare è sempre bello, nei suoi colori, le sue voci, i suoi umori, non sono mai riuscito a capire come gli artisti greci abbiano potuto concentrarsi e dare forma a tante meraviglie avendo sotto gli occhi sempre un tale spettacolo fascinoso, ammaliante. A me basta il ricordo del mare a occupare tutta la mia fantasia." (Il professore)



      1976

      L'innocente (colore) (Rakkaus Roomassa) 

      Draama. Viscontin viimeinen elokuva. Varakas roomalainen mies elää kaksoiselämää. Hän on naimisissa, mutta hänellä on aristokraattinen ja omistushaluinen rakastajatar.

       

      Lähettänyt klo
      Tunnisteet: ,

      Ei kommentteja:

      Lähetä kommentti

      Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)