Fenesta ca lucive (Fenestra che lucive) on vanha napolilainen laulu 1800-luvulta (ennen v. 1835). Laulun tekijöiksi annetaan eri nimiä, ja toisaalla laulun sanotaan olevan traditionaalinen (trad, tekijää ei tiedetä).
Teksti on koskettavan surullinen. Mies palaa takaisin, ja rakastettu ei enää odotakaan valaistussa ikkunassa, vaan on kuollut. Surullisesta aiheesta huolimatta Napolin murre kuulostaa tässäkin laulussa herkän pehmeältä ja kauniilta.
Tekstistä löytyy useita vähän erilaisia versioita.
Pitemmissä versioissa lauletaan kuolemasta hyvin raadollisin sanoin. Olen sijoittanut niiden suomennoksen vasta sivun loppuun, siltä varalta, että joku ei halua niitä lukea.
Pitemmissä versioissa lauletaan kuolemasta hyvin raadollisin sanoin. Olen sijoittanut niiden suomennoksen vasta sivun loppuun, siltä varalta, että joku ei halua niitä lukea.
Melodia on erittäin kaunis, täynnä kaipaavaa rakkautta, vaikka ilmaiseekin
syvää tuskaa ja surua.
Vanhin äänitys on Caruson esittämä, vuodelta 1913. Senaikainen äänitystekniikka ei anna oikeata kuvaa Caruson upeasta äänestä. Caruso on yksi historian kuuluisimmista opperamusiikin tenoreista, mutta kuuluisa ja arvostettu muissakin musiikin lajeissa. Hän oli äänitetyn musiikin uranuurtajia, hän äänitti lähes 300 laulua.
Suomeksi laulu on nimeltään Valaistu ikkuna, ja sen ovat levyttäneet mm. Georg Ots (-58) ja Mauno Kuusisto (-60). Sanat Reino Helismaa.
Lyhyt versio
Fenesta ca lucive e mo nun luce, sign'è ca Nénna mia stace ammalata. S'affaccia la surella e mme lu dice: "Nennélla toja è morta e s'è atterrata". Chiagneva sempe ca durmeva sola, mo dorme co' li muorte accompagnata. Mo dorme co' li muorte accompagnata! Addio fenesta, rèstate 'nzerrata, ca Nénna mia mo nun se pò affacciare. Io cchiù nun passarraggio da' 'sta strata, vaco a lo camposanto a passíare. Zi' parrocchiano mio, tiene 'nce cura, na lampa sempe tienece allummata. Na lampa sempe tienece allummata! |
Finestra che eri illuminata ed ora non brilli, segno che Nenna mia è ammalata. Si affaccia la sorella e mi dice: "Nennella tua è morta e sepolta". Piangeva sempre quando dormiva sola, adesso dorme in compagnia dei morti. Adesso dorme in compagnia dei morti! Addio finestra, rimani chiusa, perchè Nenna mia ora non può affacciarsi. Io non passo più in questa strada, vado al cimitero a passeggiare. Custode mio, abbine cura, tienici sempre una lampada accesa. Tienici sempre una lampada accesa! |
Lyhyt versio suomeksi (oma vapaa käännös)
Ikkuna, joka ennen oli valaistu, ei enää loista,
tarkoittaako
se, että rakkaani on sairas.
Hänen
sisarensa tulee ikkunaan ja sanoo minulle:
"Pieni
rakkaasi on kuollut ja haudattu."
Hän
itki aina, kun joutui nukkumaan yksin.
Nyt
hän nukkuu kuolleiden seurassa.
Nyt
hän nukkuu kuolleiden seurassa!
Hyvästi
ikkuna, pysy kiinni,
koska
rakkaani ei enää voi sinne ilmestyä.
En
enää kulje tätä katua,
menen ja kuljen
hautausmaalla.
Hyvä
hautausmaan vartija,
pidä
huolta haudasta
pidä
aina valo sytytettynä.
Pidä
aina valo sytytettynä!
|
- Fenesta ca lucive (Roberto Murolo) (laulu ja teksti napol & ital)
- Fenesta ca lucive (Caruso) (tietoa ja tekstejä) (video)
- Fenesta ca lucive (Caruso) (digitally remastered) (video)
- Fenesta ca lucive (it Wikipedia)
- Fenesta che/ca lucive (Review) (anwers.com)
- Caruso - Arias and Songs
- Caruso Discigraphy (eng Wikipedia)
- Caruso (it Wikipedia)
- Caruso (eng Wikipedia)
- Caruso (suo Wikipedia)
Pitempi versio, lisärivit
(Huom. Sisältö saattaa järkyttää herkempiä.)
Va'
dint''a cchiesa, e scuopre lu tavuto:
vide nennélla toja comm'è tornata Da chella vocca ca n'ascéano sciure, mo n'esceno li vierme...Oh! che piatate!
'Nzino
a lo juorno ca la morte 'ngrata,
mme face nénna mia ire a trovare!... |
”Mene
kirkkoon ja etsi hänen arkkunsa:
katso
minkälaiseksi rakkaasi on muuttunut.
Huulilta,
joilta ennen tuli kukkasia,
tulee
nyt matoja. Voi miten sääli!”
Sinä
päivänä, jolloin kuolen
tapaan
rakkaani uudestaan.
(oma vapaa käännös) |
Opettelin Fenesta che luciven monta vuotta sitten ja olen sitä aina kekkereissä laulanut.Kaunis se on sanoo kaikki. Tajusin lopulta kertoa ennen esitystä mitä siinä laulaja kertoo kaikkine kuolleen rakkaan suusta työntyvine matoineen. Esitettyäni taas kerran laulun, syntyi keskustelu sen tunnemaailmasta, josta oli monenlaisia fiiliksiä.Lohduton, toiveikas, harras, masentava, surutyön huipentuma, uinuvan kaunis. Kukaan ei tiennyt miten ikuisen vanha se on.
VastaaPoistaKaunis ja niin vaikuttava. Olen sitä laulanut alkuperäisin sanoin, ja kertonut kuulijoille sen tarinan lohduttomine hautausmaan tarinoineen.Kyyneleet silmissä sitä kuunnellaan. En tiedä mikä tuossa laulussa minua kiehtoo.Ehkä muinoin kuollut oma nuoruuden rakastettuni.
VastaaPoista