Motto

"È necessario imparare tanto a lungo quanto a lungo si vive."

Blogi italian kielen opiskelijoille ja Italian kulttuurista kiinnostuneille.
Blogiin on koottu linkkejä kielen ja kulttuurin eri alueilta.
Blogi sisältää myös Italian matkakuvia sekä opiskeluvinkkejä.

Benvenuti a tutti!

----


* Valitse itseäsi kiinnostava aihe oikealta kohdasta
Valitse aihe!
Numero kertoo kuinka monta eri sivua aiheesta löytyy. Selaa niitä painikkeesta Vanhemmat tekstit.

* Tai selaa Blogiarkistoa.

2.8.2012

Fenesta ca lucive (Valaistu ikkuna) (musica)


Fenesta ca lucive (Fenestra che lucive) on vanha napolilainen laulu 1800-luvulta (ennen v. 1835). Laulun tekijöiksi annetaan eri nimiä, ja toisaalla laulun sanotaan olevan traditionaalinen (trad, tekijää ei tiedetä).

Teksti on koskettavan surullinen. Mies palaa takaisin, ja rakastettu ei enää odotakaan valaistussa ikkunassa, vaan on kuollut. Surullisesta aiheesta huolimatta Napolin murre kuulostaa tässäkin laulussa herkän pehmeältä ja kauniilta.

Tekstistä löytyy useita vähän erilaisia versioita.  
Pitemmissä versioissa lauletaan kuolemasta hyvin raadollisin sanoin. Olen sijoittanut niiden suomennoksen vasta sivun loppuun, siltä varalta, että joku ei halua niitä lukea.

Melodia on erittäin kaunis, täynnä kaipaavaa rakkautta, vaikka ilmaiseekin syvää tuskaa ja surua.




Vanhin äänitys on Caruson esittämä, vuodelta 1913. Senaikainen äänitystekniikka ei anna oikeata kuvaa Caruson upeasta äänestä. Caruso on yksi historian kuuluisimmista opperamusiikin tenoreista, mutta kuuluisa ja arvostettu muissakin musiikin lajeissa. Hän oli äänitetyn musiikin uranuurtajia, hän äänitti lähes 300 laulua.

Suomeksi laulu on nimeltään Valaistu ikkuna, ja sen ovat levyttäneet mm. Georg Ots (-58) ja Mauno Kuusisto (-60). Sanat Reino Helismaa.

Lyhyt versio


Fenesta ca lucive e mo nun luce,
sign'è ca Nénna mia stace ammalata.
S'affaccia la surella e mme lu dice:
"Nennélla toja è morta e s'è atterrata".

Chiagneva sempe ca durmeva sola,
mo dorme co' li muorte accompagnata.
Mo dorme co' li muorte accompagnata!

Addio fenesta, rèstate 'nzerrata,
ca Nénna mia mo nun se pò affacciare.
Io cchiù nun passarraggio da' 'sta strata,
vaco a lo camposanto a passíare.

Zi' parrocchiano mio, tiene 'nce cura,
na lampa sempe tienece allummata.
Na lampa sempe tienece allummata!


Finestra che eri illuminata ed ora non brilli,
segno che Nenna mia è ammalata.
Si affaccia la sorella e mi dice:
"Nennella tua è morta e sepolta".

Piangeva sempre quando dormiva sola,
adesso dorme in compagnia dei morti.
Adesso dorme in compagnia dei morti!

Addio finestra, rimani chiusa,
perchè Nenna mia ora non può affacciarsi.
Io non passo più in questa strada,
vado al cimitero a passeggiare.

Custode mio, abbine cura,
tienici sempre una lampada accesa.
Tienici sempre una lampada accesa!


Lyhyt versio suomeksi (oma vapaa käännös)


Ikkuna, joka ennen oli valaistu, ei enää loista,
tarkoittaako se, että rakkaani on sairas.
Hänen sisarensa tulee ikkunaan ja sanoo minulle:
"Pieni rakkaasi on kuollut ja haudattu."

Hän itki aina, kun joutui nukkumaan yksin.
Nyt hän nukkuu kuolleiden seurassa.
Nyt hän nukkuu kuolleiden seurassa!

Hyvästi ikkuna, pysy kiinni,
koska rakkaani ei enää voi sinne ilmestyä.
En enää kulje tätä katua,
menen ja kuljen hautausmaalla.

Hyvä hautausmaan vartija,
pidä huolta haudasta
pidä aina valo sytytettynä.
Pidä aina valo sytytettynä!







Pitempi versio, lisärivit

(Huom. Sisältö saattaa järkyttää herkempiä.)

Va' dint''a cchiesa, e scuopre lu tavuto:
vide nennélla toja comm'è tornata
Da chella vocca ca n'ascéano sciure,
mo n'esceno li vierme...Oh! che piatate!

'Nzino a lo juorno ca la morte 'ngrata,
mme face nénna mia ire a trovare!...

”Mene kirkkoon ja etsi hänen arkkunsa:
katso minkälaiseksi rakkaasi on muuttunut.
Huulilta, joilta ennen tuli kukkasia,
tulee nyt matoja. Voi miten sääli!”

Sinä päivänä, jolloin kuolen
tapaan rakkaani uudestaan.

(oma vapaa käännös)


1 kommentti:

  1. Opettelin Fenesta che luciven monta vuotta sitten ja olen sitä aina kekkereissä laulanut.Kaunis se on sanoo kaikki. Tajusin lopulta kertoa ennen esitystä mitä siinä laulaja kertoo kaikkine kuolleen rakkaan suusta työntyvine matoineen. Esitettyäni taas kerran laulun, syntyi keskustelu sen tunnemaailmasta, josta oli monenlaisia fiiliksiä.Lohduton, toiveikas, harras, masentava, surutyön huipentuma, uinuvan kaunis. Kukaan ei tiennyt miten ikuisen vanha se on.

    VastaaPoista