Italialainen tekee laulun mistä tahansa, vaikkapa nyt
palamisesta auringossa punaiseksi kuin paprika. Laulun teksti kuvaa tätä kaikille tuttua tilannetta varsin realistisin sanoin.
Il peperone on 60-luvulta, sen laulaa Edoardo Vianello ja se on yksi
monista Vianellon tekemistä hassun hauskoista lauluista (sanat Carlo
Alberto Rossi). Laulu esitetään elokuvassa Altissima pressione
(Italia, 1965) (ohj. Enzo Trapani) sekä L'ombrellone (Italia, 1965) (ohj. Dino Risi).
Laulun on laulanut suomeksi Katri-Helena nimellä Tyttö niin
pieni (1965), sanat Ulf-Erik Qvickström. Katri-Helenan laulu oli suosittu Suomessa.
Teksti kertoo tansseissa olevasta tytöstä, toisin sanoen aihepiiri on aivan
toinen kuin alkuperäisessä. Ehkä varmempi valinta kuin auringossa palaminen,
mutta vähän tavanomaisempi.
- Il peperone - Edoardo Vianello (Tratto dal film Altissima pressione) (video)
- Il peperone (it & eng sanat) (beginningwithi)
Il peperone
ritornello:
Da quando tu prendi,
tu prendi il solleone
sei rossa, spellata,
sei come un peperone.
Bagnata dall’acqua,
dall’acqua di sale,
baciata dal vento
che viene dal mare,
accanto alla riva pian piano ti
lasci
bruciare dal sol.
Con tutte le creme
massaggi la pelle
ma giorno per giorno
ti riempi di bolle,
le gambe, le braccia,
il naso e le spalle,
ti lasci bruciar.
Da quando tu prendi,
tu prendi il solleone
sei rossa, spellata,
sei come un peperone.
Ormai pure all’ombra
continui a scottarti,
nemmeno la luna
riesce a calmarti,
appena ti stringo
tu urli, tu piangi,
mio pallido amor.
Avevi le labbra
così vellutate
e oggi le hai rosse
così screpolate
che sembra che io baci
le ortiche di un campo
ingiallito dal sol.
Da quando tu prendi,
tu prendi il solleone
sei rossa, spellata,
sei come un peperone.
|
Paprika
kertosäe:
Siitä saakka kun olet ottanut
ottanut (suurta) aurinkoa (grillannut
itseäsi),
olet punainen, ihosi kesii,
olet kuin (punainen) paprika.
Veden kastelema,
suolaisen veden,
mereltä tulevan tuulen
suutelema,
rannalla annat pikkuhiljaa
auringon polttaa.
Kaikilla voiteilla
voitelet ihosi
mutta päivä päivältä
täytyt rakkuloista,
annat säärien, käsivarsien,
nenän ja olkapäiden
palaa.
Siitä saakka kun olet ottanut
ottanut (suurta) aurinkoa,
olet punainen, ihosi kesii,
olet (punainen) kuin paprika.
Nyt jo varjossakin
palaminen jatkuu,
ei edes kuu
pysty rauhoittamaan sinua,
heti kun puristan/halaan sinua
kiljut, itket,
kalpea rakkaani.
Huulesi olivat
niin sametinpehmeät,
ja tänään ne ovat punaiset,
niin rohtuneet
että kun suutelen sinua, ne
tuntuvat
pellon nokkosilta
jotka aurinko on kellastanut.
(oma käännös)
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti