Italialaisia kulttuurieroja (kuvia) I

16.1.2012

Italialaisia kulttuurieroja (kuvia) I

Katutaiteilu ei ole vielä yleistynyt meillä Suomessa.

Kulttuurieron huomaa vaikkapa sähkötöissä. Huomaa miten säännelty ja valvottu oma yhteiskuntamme on. Tällaiset sähkökaapeleiden läpiviennit eivät saisi lupaa asianomaiselta tarkastusvirastolta Suomessa. Italiassa ne ovat tavallisia. Italia on täynnä vanhoja rakennuksia, jotenkin niihinkin täytyy nykyaika saada. Mutta kyllähän tämä meillä pitäisi jotenkin toisin tehdä.

Sähköelementit ovat minun mielestäni hyvinkin kuvauksellisia,

turvallisuudesta en osaa sanoa.

Toisaalta Italiassa ymmärretään kauneuden päälle, tottakai. Vanhat rähjäiset nurkat on huolellisesti maalattu sävy sävyyn. Viehättäviä pikku nurkkauksia.

Onko tämä vesiputki vai kaasuputki vai mikä. Oli mikä tahansa, viritys ei vaikuta kovin ammattitaitoiselta.

Italialaiset puhuvat paljon myös mainoksissa. Suomi mainostaa postiluukusta, Italia näin. Valtavan kokoisia mainoksia on kadunvierukset ja tien varret täynnä. Aina ne eivät ole kovin hyvin hoidettuja. Vähän kärsineet mainospylväät ja kissankokoisin kirjaimin kirjoitetut surkean repaleiset, toinen toistensa päälle liimatut räikeän väriset mainokset keskellä upeita kulttuurimaisemia saa kieltojen maan asukkaan vähän hämilleen.

Kaksi kerrosta kaupunkia: vanha ja uusi.

Kahdenlaisia "kirkkoja", uusia ja vanhoja.

Italia on nykyaikainen. Ravintolalla on puhelinnumero, sähköposti, nettisivu ja nettiyhteys.

Ja "siamo presenti su Facebook".

Ja tietysti automaatteja. Jossa on ilmoituksia ja mainoksia.

Tämä tyylikäs jalostamo oli moottoritien varressa.

Sisiliassakaan ei saa tehdä ihan kaikkea. Tämän kiukkuisen miehen havaitsin liian myöhään. En tiedä miksi hänen näyteikkunaansa ei olisi saanut kuvata. Ikkuna oli täynnä kuvauskieltoja, mutta en huomannut niitä. En onneksi saanut mafiaa kimppuuni syrjäisellä kujalla.

Kadun kulmaan, keskelle liikennettä, on pystytetty myyntikoju. Meillä myynti tapahtuu ainoastaan toreilla, osoitetuilla paikoilla, rajoitettuina aikoina, monien allekirjoitusten jälkeen, tarkan valvonnan alaisena. Kerran eräs Turku-opas vitsaili että Suomessa kala pilaantuu klo 14. Siksi sen myynti torilla sen jälkeen oli kielletty.

Tällaisia ei Suomessa ole myytävänä, tavallisen kaupan tiskillä. Italian ruokakultturissa on suosittua "köyhä keittiö" - cucina povera. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että käytetään tuoretta lähiruokaa, ja eläimen ruhosta käytetään kaikki mahdolliset osat. Enpä usko, että suomalainen keittiössään näistä enää oikein mitään osaisi valmistaakaan. Tai ehdi. Meillä kaikki on siististi valmiiksi paloiteltua ja viipaloitua ja usein valmiiksi pakattua. Kaikkein mieluiten suoraan mikroon ja pling!

Turistikohteissa on aina katukauppiaita. Jonkin aikaa emmittyään tämä aurinkovarjojen myyjä suostui valokuvaan ja kertoi terveisiä kotimaastaan Nigeriasta. Kuvassa myös oppaamme ja bussikuskimme.

Suomessa on totuttu siihen, että jätteidenkuljetusastiat ovat suurin piirtein yhdenmukaiset. Italiassa näin ei ole. Roska-astiat ovat varsin kirjava joukko. Roska-astioista huolimatta teiden varret ovat täynnä roinaa. Suomessa valitetaan samaa, mutta Italiassa ongelma on moninkertainen.

Hylättyjä tuotantorakennuksia näkyi matkan varrella.

Italian kaupungeissa kadut ovat kapeita. Kulkuneuvot valitaan sen mukaisesti.
Vespa on suosittu.

Tietulleja on paljon. Kaikki näkemäni olivat toimivia ja tyylikkäitä.
Tosin linja-autoille oli oma kaistansa.
Teiden rakentaminen Italiassa on myös erilaista.
Muuten liikenne oli kyllä melko kaoottista.