La bella figura

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Sisilian kiertomatkalla opas kertoi meille italialaisesta käsitteestä "la bella figura". Suomalaisia ilmeisesti kiinnostaa se, että la bella figuran mukaisesti viiniä juodaan korkeintaan kolme lasillista. Humalassa oleminen ei kuulu la bella figuraan. Eikä julkisella paikalla juominen. La bella figuran vastakohta on la brutta figura. La brutta figura on jotain, jota tulee välttää, kaikin mahdollisin keinoin.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Käsitteeseen la bella figura kuuluu paljon asioita. Vastaavaa käsitettä ei tiettävästi esiinny missään muussa kielessä. La bella figuran pääajatus on antaa aina hyvä vaikutelma, kaunis vaikutelma, oli kyse sitten ulkoisesta olemuksesta, käyttäytymisestä, ajatuksista tai mistä muusta tahansa. Aina on näytettävä parhaat puolensa.

Mutta kauniista maastaan, il bel Paese, sukupolvi toisensa jälkeen haltioituneet ja jo antiikin ajoista lähtien arvonsa tunteneet italialaiset sisällyttävät tähän elämänfilosofiaansa paljon muutakin, kuten kaikenlaisia erioikeuksia ja lakien väljää tulkitsemista, mikä on omiaan häkellyttämään toisenlaisesta kulttuurista tulevia turisteja. Punainen valo liikenteessä voi merkitä punaista valoa, tai sitten ei, tilanteesta riippuen. Sama koskee muitakin lakeja kuten vaikkapa verojen maksamista tai työn suorittamista. Totuutta on lupa kaunistella, siellä missä se nähdään tarpeelliseksi. Italialainen tietää kuka on. Asioita voi hyvinkin tulkita aivan niin yksilöllisesti kuin katsoo tarpeelliseksi.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Tiukat kiellot ovat loukkaus ihmisen älykkyydelle, ajattelee italialainen. Täydellinen tottelevaisuus on ikävystyttävää. Niinpä hallinto ei toimi, oikeustoimessa on puutteita. Valtionvelka kasvaa.

Mutta on asioita, joiden noudattamisen italialaiset ottavat vakavasti ja tosissaan. Cappuccinoa juodaan vain aamupäivällä. On väärin, voisi sanoa jopa perustuslain vastaista, juoda cappuccinoa sen jälkeen. Jos rikot tätä sääntöä vastaan, rikot italialaisuutta vastaan. Se on pahempi rikkomus kuin pizzan syönti keskellä päivää. Cappuccino-asiassa ei tehdä poikkeuksia.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Joskus, jos asiat eivät suju vallitsevan kulttuurin mukaisesti, la brutta figura saattaa astua esiin. Tämän saimme kerran kokea ruokaillessamme eräässä ravintolassa Liguriassa. Vanhempi miestarjoilija oli äärettömän ystävällinen. Ylitsevuotavaisen ystävällinen. Ruokaa odottaessamme hän kertoili meille hymyillen elämäntarinaansa, hyvällä englannin kielellä. Tällaista voi olla vain Italiassa, ei koskaan Suomessa, ajattelimme äärettömän tyytyväisinä.

Kun tuli laskun maksamisen aika, teimme anteeksiantamattoman virheen. Euromme alkoivat olla lopussa, joten halusimme maksaa Visalla. Erikseen. Tarjoilijan hymy hyytyi silmänräpäyksessä. Hän alkoi tuimailmeisesti kävellä edestakaisin, suoltaa kovaäänistä italiaa, jota onneksemme emme ymmärtäneet. Hän keräili lautasia ja siirteli tuoleja mielenosoituksellisesti kolistellen. Häipyi ja tuli takaisin kolistelemaan. Häipyi ja tuli takaisin kolistelemaan ja suoltamaan italiaa. Pelästyneinä mutta suomalaisella sisulla mekään emme antaneet periksi. Istuimme tyhminä turisteina Visakortti kädessä. Laskun maksaminen kesti, mutta se maksettiin Visalla. Tällaista voi olla vain Italiassa, ei koskaan Suomessa, päivittelimme äärettömän ihmeissämme.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Tämä on se ravintola

Kirjaansa La Bella Figura Beppe Severgnini on dokumentoinut italialaisuuden ihanimmat ja nurjimmat puolet hauskalla tavalla. Severgnini kirjoittaa: 

"Tärkeintä on la bella figura, se miltä asiat näyttävät – ei se, miten asiat todellisuudessa ovat."

Kirjan lopussa tekijä toteaa, että ellei matkailija lähde Italiasta pää pyörällä, häntä on huijattu.

Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä
 La Bella Figura: Opastettu kiertokäynti italialaisuuteen.

"Tutustu maahan, joka saa sekä raivon että ekstaasin valtaan. Sisäpiirin opas selittää hilpeän itseironisesti ilmiöt Berlusconista kaoottiseen liikenteeseen."

Myös Andreo Larsen kirjassaan Rooma – ikuinen illallinen (WSOY 2006) tekee luvussa La Dolce Vita tarkkanäköisiä huomioita Rooman tyylikkyydestä. 

La bella figura on "synnynnäistä ja kaikenkattavaa".

La bella figura. Mitä muuta voi odottaakaan? Italia on täynnä kauneutta, vanhaa ja uutta: maisemat, kasvillisuus, ilmasto, arkkitehtuuri, patsaat, kuvataide, musiikki, vaatteet...  Kaikki tämä kauneus tarttuu turistiinkin, ja matkalla sitä alkaa jo löytää omaa bella figuraansa. Vaikutus ei kuitenkaan kestä kovin kauan kotiin palaamisen jälkeen. Lähiön harmaa betoniseinä ja kurakeli vievät viimeisetkin rippeet, kun oliivipuista ja barokista ei ole tietoakaan. Sitten alkaakin jo taas kaivata Italiaan.

Kuva: Anita Nehrenheim (C) 2011

Kirjassaan Medicien naapurissa kirjailija, kolumnisti Kirsi Piha kertoo yllättyneensä siitä, miten hänen italialaisen lomakotinsa naapuri koki suomalaisen tavan kommunikoida: 

”Italiassa ihmiset pysähtyvät keskustelemaan, ohi käveleminen olisi todellinen loukkaus. --- Suomalaisen miehen hellyysrekisterin yläpäätä on se, kun vanhat koulukaverit tapaavat kadulla ensi kertaa kahteenkymmeneen vuoteen:

’Kato Pekka perkele!’ 

Naapuri sanoi pitävänsä suomalaisten tapaa parempana. Italialaiset joutuvat hänen mielestään teeskentelemään paljon.”

• Italialainen kauneudentaju on käsite - La bella figura (Temamatkat)
• Italialaisuutta aloittelijoille - La bella figura (Rantapallo)
• La Bella Figura: Opastettu kiertokäynti italialaisuuteen (kirja)

• Bebbe Severgnini - La bella figura, A Field Guide to the Italian Mind (eng)
• An Insider Explains Italy (mielenkiintoinen, englanniksi)
• What is La Bella Figura (eng)
• La Bella Figura - An Italian Way of Life (eng)

Kirjoja:

Hullu kokki Piemontessa (Sukula)
Italia – Matkaopas historiaan (Lintner)
Medicien naapurissa – Pieni kirja Italiasta (Piha)
Rooma - Ikuinen illallinen (Larsen)
La Bella Figura (Severgnini)