Kirjoitin sivuilla Festa della Donna ja RAI – RadiotelevisioneItaliana kauniista ja vähäpukeisista nuorista naisista, joita Italian televisio
useimmissa ohjelmissaan käyttää ja näyttää. Blogin lukija Tiinatei tiesi nimen
näille naisille: Veline.
Asia alkoi kiinnostaa, ja vaivata. Sitä piti vähän tutkia.
Veline
Italian sana veline (yks. velina) tarkoittaa nuoria ja kauniita naisia, jotka
tanssivat tai toimivat juontajina tv-ohjelmissa ja joiden pääasiallisena
tehtävänä on tarjota silmänruokaa katsojalle. - Kenelle? Se on hyvä kysymys.
Erään sanakirjan määritelmä: Velina = young and glamorous
female assistant on some television entertainment programmes who dances around
and takes part in advertisements.
Etymologiaa
Velina / carta velina tarkoitti alun perin hyvin ohutta ja pehmeää, usein läpinäkyvää paperia.
” La carta velina è un tipo di carta leggera, sottile
e in genere trasparente.” (Wikipedia)
Mitä tekemistä ohuella paperilla on sanan Veline kanssa?
Paljonkin. Kaikki. Sanalla on mielenkiintoinen ja
erikoislaatuinen etymologia. Velina tarkoitti siis alun perin ohutta paperia. Mussolinin fasistihallinnon aikana kulttuuriministeriö kirjoitti
direktiivisiä lehdistötiedotteita tällaiselle paperille. Myöhemmin vastaavia
määrääviä tiedotteita hallinnon taholta sai myös kansallinen televisioyhtiö
RAI. Lehdistötiedotteita alettiin kutsua nimellä veline. (Lähde)
Sanasta veline kehittyy Veline
Vuonna 1987 Berlusconin yksityisen televisioyhtiön
Mediasetin Canale 5 aloitti suosituksi muodostuneen uutisparodiaohjelman Strisciala notizia. Ohjelma lanseerasi idean, jossa kaksi vähäpukeista tyttöä, vuodesta
94-95 blondi ja brunette, aina toivat uutistenlukijalle uutispapereita (veline).
Tyttöjä alettiin kutsua nimellä Veline. Ajan mittaan
uutisten tuomisten sijaan tyttöjen tehtäväksi tuli esiintyä provosoivasti ja
viettelevästi uutislähetyksessä, kuten esimerkiksi tanssia uutisstudion
pöydällä.
Sanaa veline alettiin käyttää kaikista televisio-ohjelmien
nuorista ja seksikkään kauniista naisista, joiden pääasiallinen tehtävä oli
olla hyvännäköisiä. Jotkut sanakirjat viittaavat myös henkilöihin, jotka
pääsevät showbisnekseen ja julkisuuteen ilman sen kummempia meriittejä.
Määrittely tuo mieleen suomen kielen käsitteen ”turha julkkis”.
On olemassa myös sana velinismo.
Yksi
määritelmä (2012 Zingarelli): velinismo = “showgirlism,” an Italian social
phenomenon popularized by Berlusconi’s TV channels in recent decades.
Sievistä säätytöistä on käytössä sana meteorine.
Julkkiksista
Julkisuuteen pääseminen kiinnostaa nuoria ihmisiä nykyään
ympäri maailmaa - ja monia vanhempiakin. Velinaksi voi päästä ilman että tarvitsee
opiskella, istua tylsillä koulun penkeillä, ilman että tarvitsee varsinaisesti omata
mitään erityistaitoja. Riittää että omaa tietynlaisen ulkomuodon, ehkä vähän rohkeaa
ja estotonta luonnetta sekä mahdollisesti hieman tanssitaitoa. ”Uralle” pääsee
nopeasti, tulee ehkä kaikenlaisia, houkutteleviakin ”tarjouksia”, voi päästä
etenemään, toiseen showhun, rahaakin voi olla tiedossa, julkisuus ja suosio
sinänsä hivelevät itsetuntoa, ja ennen kaikkea varmasti miljoonien miesten halukkaat
katseet. Julkisuutta etsitään ja sitä halutaan kiihkeästi, joskus hinnalla
millä hyvänsä. Julkkiksena oloa pidetään ammattina. Julkkis on unelma-ammatti. Taviksen
elämä ei ole elämää. Näin ajattelevat monet.
Velinat arvostettuja?
Varmasti monet italialaiset pitävät veline-ohjelmia
loukkaavina ja seksistisinä, mutta sana velina ei sinänsä tunnu olevan
halveksittu. Velinoista on tullut suosituimpia naisikoneita Italiassa. Heistä
kirjoitetaan, heistä puhutaan, he pääsevät kiiltäviin kansikuviin.
Velinoiksi on pyrkyä. Velinaksi voi päästä laajan Veline-nimisen
kauneuskilpailun kautta. Vuonna 2008 kilpailuun osallistui yli 5000 tyttöä, ja itse
kilpailua seurasi tutkimuksen mukaan 21% katselijoista.
Velinaksi pääsyä pidetään onnenpotkuna, sitä juhlitaan
perheen ja ystävien kesken, ja koko kylänkin voimin. Vähän niin kuin Miss Suomi
meillä, ilmeisesti.
Italialaiset naiset syyllistyvät seksismiin itsekin. He vahtivat omaa painoaan, huomaavat muutokset muissa naisissa ja pelkäävät menettävänsä sen, että he ovat miesten katseiden kohteena.
Italialaiset naiset syyllistyvät seksismiin itsekin. He vahtivat omaa painoaan, huomaavat muutokset muissa naisissa ja pelkäävät menettävänsä sen, että he ovat miesten katseiden kohteena.
Velone – tasa-arvoa vai lisää irvokkuutta?
Velone tarkoittaa ”suuret velinat”. Se on kilpailu
kuusikymppisille ja sitä vanhemmille naisille, aina sataan vuoteen saakka.
Kuten Veline-kilpailussa, Velonessa naiset tanssivat ja esiintyvät lyhyissä
sketseissä.
Mitä tästä nyt sanoisi…?
Päätelkää itse.
Nainen – ikuisesti katseiden kohteena
Naisia on käytetty vietteleviin tarkoituksiin kautta aikojen,
eri puolilla maailmaa, ajan kulttuurille kulloinkin soveltuvalla tavalla. Siinä
ei sinänsä ole mitään uutta. Lapsuuden puhtoisemmilta ajoilta muistan amerikkalaiset
showt, joissa vähäpukeiset tyttöset tanssivat rivissä. Nykyään erityisesti amerikkalaiset
poplaulajattaret ja muut naispuoliset julkkikset kilpailevat punaisella matolla
asujensa paljastavuudessa ja julkeudessa. Ja kaikki vilahdukset huomioidaan juorulehdissä
ja netissä, suurin otsikoin, mainoksin, kuvin ja videoin.
Vähän kulunutta filosofiaa
Elin nuoruuteni, opiskeluaikani, kulttuurissa, johon
itsestään selvyytenä kuului ”maailman parantaminen”. Maailmaa parannettiin
kaiken päivää, ja joskus öiseenkin aikaan. Siihen aikaan ei ollut medioita
kuten nykyään, ei ollut älypuhelimia eikä nettiä, oli vain lehti ja televisio. Se
oli myös sen ajan sosiaalista kanssakäymistä, kasvokkain, senaikaista somea. Uskoakseni
maailman parantaminen omalta osaltani oli suurimmaksi osaksi yleisluontoista, silloin
muodikasta asioiden päivittelyä näennäisen asiantuntevasti, mutta jokseenkin
vihaiseen sävyyn. Se ei ollut tiukkapipoista, mutta se oli tiukkasävyistä.
Mutta kyllä minussa vieläkin elää nuoren
vihaisen naisen siemen, joka aika ajoin alkaa itää. Nyt näin tapahtui
veline-asian kohdalla.
Haluan uskoa, että tällainen siemen elää myös kaikissa uusissa
sukupolvissa. Siemen, joka alkaa itää sitten kun asiat menevät liian pitkälle
ja käyvät liian mahdottomiksi. Aaltoa seuraa yleensä vasta-aalto.
Veline-ilmiö on nyt ollut olemassa Italiassa noin 25 vuotta.
En osaa sanoa kuinka paljon italialaiset haluavat tai yrittävät parantaa maailmaansa
tältä osin. Vai haluavatko ollenkaan. Maassa lienee suurempia ja tärkeämpiäkin
ongelmia. Vai onko veline-ilmiö Italialle tarpeellinen, kuten viihdettä tuovat tanssitytöt
ja laulajat aikanaan sotilaille sota-aikana, iloa vaikeuksien keskelle? Tai sitten kyse on yksinkertaisesti rahasta ja rahasta ja rahasta. Sitä saadaan, mitä eniten tilataan?
Mutta Veline-ilmiö on kulttuurillisesti ja
vaikuttavuudessaan merkittävä. Italian kaksi suurinta ja suosituinta televisioyhtiötä
Rai ja Mediaset käyttävät velinoita näyttävästi ja useimmissa ohjelmissaan,
ohjelma-ajankohdasta riippumatta. Italiassa katsotaan televisiota keskimäärin
27 tuntia viikossa, noin 4 tuntia päivässä. Lehtiä tai kirjoja luetaan vähän.
Kuka kärsii?
Veline-kulttuuri on haitallista kaikille naiselle ja kaikille
tytöille. Täydellisyys ainoana mallikuvana synnyttää pakostakin monenlaisia ongelmia. Se on
haitallista myös miehille ja ennen kaikkea pojille, jotka muodostavat kuvaansa
maailmasta ja naisista mahdollisesti näiden televisio-ohjelmien perusteella. Suhtautuako
naisiin ihmisinä vai seksuaalisena viihteenä? - Nainen ei ole miehen viihdettä. Eikä
nainen ole barbi.
Se on erityisen tuhoisaa niiden naisten ja tyttöjen
itsetunnolle, jotka eivät ulkonäkönsä takia koskaan pysty olemaan osa täydellistä
veline-maailmaa. Rima on asetettu korkealle. Tuntuu siltä, että Fellinin jälkeen Italian medioissa ei näytetä tavallisen näköisiä tai vielä vähemmän hieman erikoisemman näköisiä ihmisiä lainkaan.
Veline-kulttuuri voi loppujen lopuksi olla vahingollista myös itse
velinoille. Se kuuluisa kuuluisuuden kirous. Ja uskoakseni myös se, että julkisuus on julma: se voi nostaa, mutta se voi myös pudottaa. Jos ei ole substanssia, mikä sitten on edessä?
Tämä kaikki ei koske pelkästään Italiaa. Se koskee myös Suomea,
koko maailmaa.
Asiaa voidaan katsoa muun muassa tasa-arvon, riiston, esineellistämisen,
hyväksikäytön, seksuaalisuuden, uskonnon, kauneudella kilpailemisen, ja nuorten
ihmisten kehityksen kannalta.
Joku voi katsoa veline-ilmiötä hyvänä viihteenä tai seksuaalisena
vapautusliikkeenä ja tasa-arvon kehittäjänä tiukan uskonnollisessa maassa. En
kuulu näihin. Se että nainen prime time -aikaan esitetään kiimaisena naaraana häkissä ja mies halukkaana
uroksena sen ulkopuolella, ei ole vapauttamista, se on alistamista. Sellainen pyyhkii pois lukemattomia
saavutettuja sivistyksen ja tasa-arvon kerroksia. Askel takaisin kohti luolamiesten aikaa.
Kunkin maan kulttuuri kehittyy omalla tavallaan, ja siihen
vaikuttavat monet asiat, hyvinkin pitkän aikavälin takaa. Omasta kulttuurista
käsin saattaa olla vaikeaa ymmärtää toisen maan kulttuurin piirteitä. Tämän
päivän kiihtyvä globaalisuus tasoittaa eroja. Mutta kehitys on hidasta. Joidenkin
asioiden kohdalla se on pelkästään hyväksi.
Toinen ääripää
Toinen ääripää on hunnutetut naiset – mikä vastakohta
velinoille! Hunnuista puhutaan ja niistä kiistellään enemmän kuin velinoista
tai artistien ja julkkisten niukoista ja seksistisistä asuista. Miksi?
Linkkejä kiinnostuneille
- Satunnaisia havaintoja italialaisesta televisiosta (Juha Rosma)
- Vapaus, veline ja tasa-arvo? Naisten asema ja uskonnonvapaus Euroopassa
Italia?
Olen Italiafani. Tiedän Italian monista suuristakin ongelmista.
Korruptiota, mafiaa, velkaa, työttömyyttä, maanjäristyksiä, tulvia… Veline-ilmiö oli minulle uusi asia. Uusi palkeenkieli
vanhan Italian design-saappaassa. Se jokseenkin järkytti minua. Mutta yritän
ymmärtää. Ja Toscanan maisemat eivät kuitenkaan tämän asian takia ole yhtään
sen vähemmän ihania.
Joku tutkija pystyisi tieteellisemmin ja perusteellisemmin analysoimaan
tätäkin ilmiöitä, ja varmasti on analysoinutkin. Tämä riittäköön tältä erää minun osaltani.
Sanoin sen mitä ajattelin, sanoin sen minkä osasin.
Jatkan Rain katsomista, ainakin toistaiseksi, koska haluan
oppia italiaa. Koetan kestää. Mutta rietas Mediaset saa minulta nyt lopullisen tuomion. Berlusconi pitäköön
pimunsa ja bunga-bungansa. Berlusconin maailma ei ole bella figura, se on
brutta brutta. Mieli tekisi sanoa enemmänkin, mutta en ilkeä.
Maailma?
Maailmaa ei saa toimimaan omien näkemystensä mukaisesti,
kuinka oikeina niitä sitten pitääkin. Maailma on täynnä epätasa-arvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta,
hyväksikäyttöä, ahneutta, vääryyttä, julmuutta, mitä kaikkea. Näin on aina
ollut. Näin tulee aina olemaankin. Maailma on kertakaikkisen epätäydellinen. Ihminen
ihmiselle susi, niin kuin sanotaan. Aika ajoin se surettaa. Joskus kovastikin.
Se ei tarkoita sitä, että alistuneena levittää kätensä tai
välinpitämättömänä kohauttaa olkapäitään. Tai sitä, että masentuu mahdottoman edessä, tai sulkee silmänsä ja
elää omissa pikku ympyröissään.
Mutta se ei tarkoita myöskään sitä, että pitäisi kantaa koko
maailman kaikkien viallisten asioiden taakkaa omilla hartioillaan ja yrittää korjata epäkohdat.
Minä?
Muutos lähtee yksilöistä. Mutta tavallinen ihminen pystyy
vaikuttamaan lähinnä vain omaan ympäristöönsä. Tämä täytyy ymmärtää ja
hyväksyä.
Asuntoni seinään on sisustuselementtinä painettu lause:
You must be the change you wish to see in the world.
Erään amerikkalaisen naisen, Jessica Carterin, kokemuksia naisena olemisesta Italiassa.
Muita TV-sivuja tässä blogissa
Vielä video
Laitan tähän videon, jonka aikanaan löysin ja josta pidin.
Se ei liity Italiaan, mutta se liittyy tähän asiaan. Siinä kuvataan osuvasti
sitä kiiltokuvaa, johon jokainen nainen ja tyttö nykyään joutuu itseään
vertaamaan.
Jos video katoaa, hae uusi YouTubesta otsikon hakusanoin.
Lähteitä
Kiitos perusteellisesta velina-ilmiön selvityksestä. Tiesin sanan, mutta en sen taustoja, mielenkiintoista!
VastaaPoistaAjattelen itse samalla tavalla kanssasi noista velina-ilmiön vaikutuksista. Oli aika terveellistä huomata itsellenikin, että se nuori vihainen nainen minussa on edelleen tallella!
Toimittaja Beppe Severgnini kuvailee kirjassaan La Bella Figura (17, 2007, WSOY) mm. italialaisten varjopuolia ja nimeää ensimmäiseksi etiikan kumoavan estetiikan. Kytkettävissä myöskin velinoihin? Myöhemmin samassa kirjassa (103) Severgnini kertoo osittain samaa historiaa Berlusconin vaikutuksesta ilmiöön, mistä itsekin kerroit. Mielenkiintoista on kääntäjä Hannimari Heinon käsite, Neiti Paljaspinta, liekö alkuperäinen, italiankielinen sana ollut jopa la velina?
Olet oikeassa, että ilmiötä on vaikea arvioida toisesta kulttuurista käsin, mutta uskon että vastavoimiakin asialle on olemassa ja tulossa. Toivossa on hyvä elää.